Tahdon Asiat

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Ja sitten tuli kesä. Kun Suomi juhlii jo Juhannusta on täällä vuoden viimeinen koulupäivä ja minä seison yläkoulun ruokalassa jakamassa keksejä yläkoulusta lukioon lähteville nuorille. Tai siis, minä mitään jaa, vaan yritän siellä kaksimetristen nuortenmiesten keskellä piipittää jotakin jonosta ja järjestyksestä, mutta todelliseen arvovaltaan vaadittaisiin reilut kolmekymmentä senttiä lisäpituutta. Jumppasalin oven edustalla Tättis suorittaa samaa keksiharjoitusta, kohteena nuoremmat yläkoululaiset ja huomattavan paljon paremmin toimivalla lukiolaisen auktoriteetilla.  Kevät on mennyt yhdessä hujauksessa ja viimeiset kaksi viikkoa ovat täyttyneet näistä kouluvuoden päättymistä enteilevistä tapahtumista. Vanhempainyhdistysaktivistina olen löytänyt itseni jakamasta niin ruusuja, palkintoja kuin keksejäkin. Olen istunut tanssinäytöksissä ja kesämatkapalavereissa ja tänään huokaisen helpotuksesta kun tiedän ettei maanantaina tarvitse ajaa ketään kouluun vaan saan ihan rauhassa keittää ...

Menettehän te kesällä Suomeen? Koska Tättiksellä on ripari? No ei mennä, ja ei oo. Jälkimmäinen kysymys on uusi ja uskon että se on tullut paikalle juuri nyt kun voin vastata ekaan kysymykseen, että en mee mutta Tättis ja Fredde menee. Osapisteet siitä, että edes joku menee tai tulee, pitkät miinukset siitä, ettei lapsi ole menossa rippileirille, ei suomalaiselle sen enempää kuin kansainvälisellekään. Juu, emme ole harkinneet protuleiriäkään, tässä kun ei ole kysymys Jeesuksesta.  Mutta juuri nyt, tätä kirjoittaessani pääsen jakamaan ajatuksia siitä miltä Suomi, suomalaiset ja elokuinen pääkaupunkiseutu näyttävät Yhdysvalloissa syntyneen ja kasvaneen teinin silmissä. Tilanne on herkullinen, sillä on liki ainutkertaista, ettei suomalaissyntyisten vanhempien lapsi ole käynyt Suomessa kuin kerran, vuosikkaana. Hänelle Suomi on se vanhempien tarinoiden, sunnuntaisten FaceTime-puheluiden ja joulupakettien maa. Se mystinen paikka missä on kylmää ja pimeää, kesällä aurinko paistaa vuoroka...