Tahdon Asiat

Kärsivällisyyttä. Roppakaupalla kärsivällisyyttä. Sitä ovat menneet kuukaudet ja etenkin kaksi viimeistä viikkoa opettaneet. Se on haastava koulu kärsimättömälle, sille tyypille joka uskoo vakaasti siihen että kaikkeen pystyy jos vaan tahtoo ja sellaisia esteitä ei ole joita ei voi ylittää – heti. Siis mitvit... Tiistainen lääkäri, se rakas omalääkäri, oli vähintään yhtä armoton kuin osavaltion kuvernööri ja vastaus jokaiseen kysymykseen, toiveeseen ja haaveeseen oli aika. Lisää aikaa vaikka kuinka haluaisin että kaikki olis jo ohi. Näön korjaantuminen voi viedä muutaman kuukauden – no, kiva. Kivut kai lähtevät aikanaan, koska? Sitä ei kukaan tiedä. Ihottuma on onneksi paranemaan päin. Kärsivällisyyttä.   Kärsivällisyyttä ovat opettaneet myös nämä 76 päivää lasten kanssa kotosalla. 76 päivää pysähtyneisyyden aikaa. 76 päivää kun olen halannut turhautunutta lasta, luvannut että kyllä me vielä joskus mennään kauppaan-kouluun-ystäville-ravintolaan-kahvilaan-lomalle. Ihan varmasti ...

M on pettynyt. M kiukuttelee. Koiranpentu ei ollut sellainen kuin se odotti. Se ei haluakaan loputtomasti loikoilla sylissä vaan rimpuilee itsensä vapaaksi ja tohottaa menemään. Sillä on terävät kynnet ja vielä terävämmät hampaat, eikä se edes tule kun kutsutaan. O sen sijaan on helpottunut. Illalla se kuiskasi mun korvaan että oikeastaan Martta on tosi suloinen ja pehmeä ja ihana, eikä yhtään pelottava. lorttana syö istualtaan K on pettynyt vain silloin kun Martta nukkuu. K:n mielestä on tosi tyhmää ja aika rasittavaa että se nukkuu niin paljon, eikä sitä saa edes herättää. Muuten se on kiva, vaikka aika terävä. Fredden mielestä se vois kasvaa vähän nopeammin, se on koirien kanssa samanlainen kuin lastenkin. Ne on paljon mukavampia sit kun niitten kanssa voi tehdä jotakin ja ne ymmärtää puhetta edes periaatteellisella tasolla. Mun mielestä se on maailman paras. Meidän Martassa on nahkaa kahteen koiraan ja se lyllertää maailman suloisimmin. Elämä koir...

Tiikeriäiti olis ylpeä. Tiikeriäiti saattais kyllä vähän rutista niistä muutamasta kasista, tosin vaan yksi lukuaineissa – kuullun ymmärtäminen oli kasin arvoista. Tämä äiti on toki ylpeä, ihan valtavan ylpeä, ja samalla vähän huolissaan... vähempikin olis riittänyt, keskiverto olis ollut ihan jees ja sen kuutosen, tai seiskankin olisin ottanut vastaan. Opettaja kommentoi erikseen että M tekee töitä, se tekee koulussa töitä niin että päätä huimaa. Mä uskon että olis ollut parempi jos se ei olis vanhempiensa tavoin ylisuorittaja, tarve suorittaa – olla paras – on sisäsyntyistä, ei ulkoa asetettua ja silti se suorittaa... 14 kympin tyttö. Tässä vaiheessa se suorittaminen ei liity lukuaineisiin, sen matemaattiset taidot on sisäsyntyisiä ja samoin on lukemisen kanssa. Mietin kauhulla miten se selviytyy siitä jos se ei jossakin vaiheessa enää ylläkään samaan, me oltiin L:n kanssa keskitasoa tai vähän sen yläpuolella... mä niitin lukiossa kunniakkaasti kutosia ja vitosia laajasta ...

Yskä alkoi lauantaina. Oikea hyvä äiti, ja ehkä vielä parempi ja enne kaikkea vastuullisempi ystävä olis soittanut kyläilypaikkaan että me ei tulla, lapsella on alkava kurkunpääntulehdus. En soittanut. En raaskinut pilata M:n yökyläilyä, vaikka aika monta kurkunpääntulehdusta nähneenä tai ehkä enneminkin kuulleena olin vähintäänkin melko varma siitä että sunnuntaina me oltais jo lääkärissä hakemassa kortisonia. Päätin leikkiä tyhmää. Oikeassa olin. Sunnuntaina ennen sunnuntairavintolaa ja asuntoesittelyä me piipahdettiin K:n kanssa lastenlääkäriaseman päivystyksessä. Kuunneltiin yskää ja hengitystä, laitettiin K juoksemaan käytävää ja hyppimään ja kuunneltiin uudestaan. Päivystävä lastenlääkäri totes että on helppoa tunnistaa ne vanhemmat, jotka on kokeneet tän ennenkin, ne jotka tuo lapsen lääkäriin silloin kuin henki vielä kulkee ja vasta rasitus saa sen haukkomaan ilmaa – salaa röyhistin rintaa, mä tiesin. Annos kortisonia, ravintolaan, asuntoesittelyyn ja kotiin. Yö meni kivui...

Jännittää niin ettei tiedä miten olis... voi kun huominen olis jo takana! Mä tiedän että osaan asiani enemmän kuin hyvin, mutta pitääkö hermot... teenkö jonkun typerän virheen? Kuulenko väärin? Käytänkö liikaa aikaa johonkin? Penaali on pakattu... ne pyydetyt kolme koululyijäriä terotettuina, social security card, passi ja kutsukortti. Aamu alkaa ennen päivänkoittoa... Tänään tuli onneksi rentouduttua muitten äitien kanssa. Pitkästä, pitkästä aikaa leikkideitillä... mun karpaasit vastaan kolme 10-18kk:n ikäistä, pöydässä välipalaa lapsille ja vähän reilummat mimosat meille äideille – neljään mimosaan kun meni puolisentoista pulloa skumppaa. Mulle niin sopii nää Northwestern playdatet oman kirkon naisten kanssa. Muistin taas miksi on niin mukavaa leikittää lapisa.

Ja niinhän siinä sitten kävi... Sunnuntaina K oksensi kerran ruokapöydässä, me ajateltiin et bse ei vaan halunnut syödä, kun se oli enemmän sellainen pulautus... luultiin onnellisesti et se nyt oli vaan aistiyliherkkyyttä... Eilen O oli oksentanut autoon ja L ajatteli et ehkä sille vaan tuli huono olo mutkaisella tiellä. Sit se oksensi unissaan uudestaan, ei enää luultu yhtään mitään, vaan tiedettiin että meillä on vatsatauti. Huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Yöllä K:lla alkoi ripuli ja aamusta O:lla heti perään. Koirallakin on ripuli, epäilemättä – toivottavasti – kuitenkin eri syystä. Niin, ja kuin varmemmaksi vakuudeksi M pissas meidän sänkyyn... Yhden yön aikana saatiin oksennusta, pissaa ja kakkaa... Pesukone jyllää ja pyykkiä tulee kymmenen minuutin välein lisää kun jompi kumpi jannuista ei ihan ehdi pöntölle vesiripulinsa kanssa. Mä pesen käsiä samassa tahdissa ja aina välillä käytän alkoholia käsien puhdistukseen. Yks ystävä neuvoi syömään valkopippureita - söin. T...

...kolme iltaa putkeen. Tänään takana hyvin mennyt näyttökoe, huomenna iso - sadan kysymyksen - tentti ja torstaina terminologian tentti. Lisäksi kaupan päälle maanantainen presentaatio - 40 minuuttia - jonka aihe "Autism Spectrum Disorders" oli onneksi lähellä omaa sydäntä ja tälle päivälle parikymmentä hoitosuunnitelmaa. K:lla eilen Autismiklinikalla kahden tunnin testit ja tänään risalääkäri. O:lla vatsatauti. Perjantaina alkaa harjoittelu. Jos mä tästä selviän kunnialla sairastun varmasti johonkin kuolemantautiin sen jälkeen kun oon saanut sertifikaatin käteen... hoitosuunnitelmia tekemässä batman sai mobiilinsa ja oli onnesta soikeana odottelemassa röngeniin pääsyä ilmeisesti teknologia oli riittävän kiinnostavaa pitämään ntän jannun paikoillaan O sen sijaan nautiskelee monitoreista - täällä käytiin siis ennen kuin mä tiesin että sillä on oksu ja yrjö illalla naapuruston tienvarsia koristi juihlavalaistus... onhan Diwali, valon juhla. ...

Terveisiä uudesta elämästä... jahka löydän edes alkeellisen tasapainon, lupaan kertoa kuulumisia muutenkin kuin maanantaisin ja torstaisin. Ei vaan oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, kyllä tää tästä taas tasoittuu nyt kun K:n koulukyyti saatiin tänään käyntiin. Tän viikonhan mä olen istunut lähinnä auton ratissa, tyyliin: K kouluun, O kouluun, kotiin, M:lle aamiaista ja sen kamat kasaan, K koulusta, M kouluun, O koulusta, kotiin ja lounasta O:lle ja K:lle. Terapiaan, M koulusta ja terapiaan, kaksikko L:lle ja kouluun... Jossakin välissä oon tehnyt läksyjä ja haaveillut naamiksesta ja kuvien editoinnista ja bloggaamisesta. Mulla ei ole aavistustakaan mun seuraamien blogien tapahtumista, ystävien elämästä tai oikeastaan mistään muustakaan. aamulla lähdössä liikenteeseen K aloitti koulunsa maanantaina ja oli ekan päivän kuin mallioppilas. Tokana päiväönä sain sen takaisin saatesanoin: ”Nyt me tiedetään miksi se on täällä...” K tykkää ja nauttii siitä et sekin on ...