Tahdon Asiat

Olisi liioittelua sanoa etten koskaan kärsi maanantaisyndroomasta, kyllä se mullekin iskee aina toisinaan, Maanantai isolla ämmällä, päivä kun mikään ei maistu ja kaikki menee pieleen. Päätä särkee jo aamusta, tuntuu kuin tervassa kulkisi ja työasiatkin takkuaa. Koulusta soitetaan aamukymmeneen mennessä, koiralla on ripuli ja autostakin rengas puhki – Maanantai. Yleensä mun maanantait on kuitenkin   ikäänkuin hyvityksiä työntäyteisistä viikonlopuista, sellaisia leppoisia ja rentoja. Ei ihan vapaapäiviä, mutta melkein. Lapset kun saa aamulla potkittua kouluun voi loppupäivän tehdä kevyesti töitä ja vaikka virkata muutaman tontun, joo mulla on vakava tonttuongelma ja kun mä olen nää tontut virkannut ulos systeemistä veikkaan että sillan alta saa virrata vettä tovi jos toinenkin ennen kuin virkkaan yhtään mitään. Viikossa tohon takan edustalle on ilmestynyt jo seitsemän tonttua, kahdeksas odottaa viimeistelyä käsityöpussissa. Maanantaisin tapaan mun ihanat käsityönai...

Perjantai, ihana perjantai! Kertokaa miksi perjantai tuntuu edelleen niin ihanalta vaikka teen kaikki viikonloput(kin) töitä? Mutta perjantai, ihan parasta! Arvatkaa mitä tein tänään? Kävin läpi sopimusta. Musta tuli ehkä taas vähän parempi tässä työssä.  Ostin aamukahvin. Poimin asiakkaan kyytiin.  Meillä oli kuntotarkastus... ...kuntotarkastus kauniissa kodissa. Kävin jouluostoksilla koska se on kivempaa ennen kuin kaikki muut on jouluostoksilla. Kävin läpi sopimusta.  Osallistuin koulun sotaveteraanien päivän tapahtumaan.  Kaadoin lasillisen viiniä ja editoin kuvia. Suunnittelin kevättä. Järjestin joulupuuhaa ja seppeleen askartelupäivää. Kaadoin toisen lasillisen valkkaria. On asioita joita olis ehkä pitänyt tehdä mutta en tehnyt. En pedannut sänkyä aamulla, enkä edes iltapäivällä.  En laittanut niitä pyykkejä jotka makaa yläkerran mediatilassa. Löytyyhän ne puhtaat vaatteet tostakin? Vai...

Istun täydessä kahvilassa edessäni ämpärillinen kahvia. Kahvilassa on hälinää ja jokainen pöytä on täynnä sateisena lauantaiaamuna. Vastapaahdetun kahvin tuoksu leijailee kahvipaahtimon puolelta. Pöydän toisella puolella istuu toinen äiti. Sen toisen äidin lapset on mun lasten luokkatovereita, vanhempi kahdesta Tättiksen luokalla. Kaksi tuntia me istutaan siinä ja puhutaan lapsista, elämästä ja naiseudesta. Toinen meistä opettelee olemaan autistisen lapsen äiti. Mä kysyn miten se jaksaa. Se ei tiedä vielä. Mä sanon että muista pitää huolta itsestäsi, hanki myös itsellesi psykologi, kuuntele itseäsi ja muista että on oikeus tuntea kaikenlaisia tunteita.  Illalla olen kutsuilla Tättiksen kanssa. Me sovitetaan vaatteita ja Tättis käy esittelemässä mulle löytöjään ja tuo mulle välillä sovitettavia.  Alussa joku kysyi että missä sovitetaan, ja kun vastaus oli että ihan missä vaan, kaikki tosiaan sovittaa just tasan siinä - keskellä olohuonetta. Iso olohuone on täynn...

aamukahvista löytyi tänään yllätykseksi sydän On keskiviikkoilta. Viime yön torkuin vatsatautipotilas kainalossa tultuani töistä tuntia tavallista myöhemmin. Aamulla päätä särki, kirjoitin potilaan opettajalle sähköpostin ja ajoin töihin. Päivän aikana soitin 47 puhelua, puhuin kymmenien ihmisten kanssa, pyysin erilaisilta lääkäriasemilta ja erilaisista kuvantamisyksiköistä kuvia meidän potilaista. Lähetin lukemattomia ihmisiä tietokonetomografiaan, labraan, keuhkokuvaan tai pet-tt –tutkimukseen. Neuvottelin sairaanhoitajan kanssa onkologin lähettämästä potilaasta ja kävin läpi huomisen 40 potilasta kolmella klinikalla. Pidän työstäni. Mitä enemmän opin, sitä enemmän siitä pidän. kuka eka ylhäällä - kirjaimellisesti... Tea oli eka, M toka Vuosia mua tarvittiin kotona. Vuosia mua tarvittiin kotona ja lasten kanssa, enemmän kuin missään muualla. Ne oli tärkeitä vuosia. Oikeastaan ne oli korvaamattomia vuosia. Nyt tuntuu siltä että vähitellen herään henkiin. Ole...

O:n piirtämässä kuvassa me matkataan avaruusraketissa kahdestaan juustoplaneetalle. Kuvan neliöt on mukaan pakattuja suolakeksejä - sitä juustoa varten. Mielessä on niin valtavasti ajatuksia ettei oikeastaan tiedä mistä alkais ja minne lopettais. Omalla tavallaan ne kaikki nivoutuu yhteen ja samaan ja jokaisella tarinalla on loppupeleissä se sama punainen kuppi. En varsinaisesti kirjoita Pariisin tapahtumista, ne on kaikkien mielessä ja sydämissä kirjoittamattakin. Sen totean että täältä omasta lintukodosta katsottuna ei joukko teon tehneitä ollut sen enempää tai vähempää muslimeita, kun Anders Breivik kristittykään. Tapahtumaa ei hyväksy sen enempää muslimi, kristitty kuin ateistikaan. Onneksi valtaosa meistä näkee teon järjettömyyden. Onneksi meistä kuitenkin se valtaosa on ihan tavallisia ihmisiä tavallisine huolineen rodusta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. iltaisin me halitaan Martan kanssa Yhdysvaltain tä...

Mulla oli jonkinlainen harhakuvitelma siitä et sitku lapset on koulussa mulla on kaikki päivät aikaa istua kirjoittamassa. Käytännössä nyt kun ne lapsen on siellä koulussa, päivät hurahtaa ohitse vilauksessa ja huomaan etten taaskaan ole ehtinyt edes istahtaa koneen ääreen. Kirjoittamisen sijaan nautiskelen aamukahvista ystävän kanssa ja unohdun juttelemaan useammaksi tunniksi. Ajelen aurinkoisessa päivässä avoautolla tukan hulmutessa tuulessa ja musiikin pauhatessa. Kukaan ei riitele takapenkillä. Mulla ei edes ole takapenkkiä. Kaupassa hymyilen rohkaisevasti sille äidille joka taistelee jälkikasvunsa kanssa. Omat ostokseni teen nopeasti ja keskeytyksettä. Ehdin miettimään mitä ostan enkä unohda mitään. Pysähdyn haistelemaan saippuoita ja ehdin vaihtamaan kuulumiset kassan kanssa. Iltapäivän virittelen koiraportteja, pesen pyykkiä ja käyn lenkillä. Meillä on siistimpää kuin aikoihin. Tiskikone on aina tyhjennetty, pyykit viikattu ja pyykkikori tyhjä. Metsäs...

Lauantai oli tavanomainen asioidenhoitopäivä ja matka vei kauppaan jos toiseenkin. Tykkään lauantaista, ainakin yleensä. Välillä on niitä lauantaita joina takapenkin volyymi nousee sellaiselle tasolle että niitten lauantaisten asioiden hoitaminen tuntuu miltei toivottamalta tehtävältä. Tänään lauantai oli hyvä ja mukava huolimatta aamulla tulleesta myrskyvaroituksesta. Kuinka paljon asiaan oli osuutta K:n ja M:n ölyämisellä ja kuinka paljon sattumalla, sitä en osaa sanoa, mutta väittäisin että meillä oli suorastaan keskimääräistä parempi lauantai. Ehkä sekin auttoi että ensimmäinen kohde oli rautakaupan sijasta suklaatehdas. Boehmsin suklaatehdas, Costco, Ben Franklin’s, lelukauppa ja Target. Suomalaiset vastineet olis jotakuinkin Brunberg, Heinon tukku, Askartelukeskus, lelukauppa ja Kodinykkönen. Lelukaupasta ei ostettu mitään, suklaatehdas oli poikkeus ja sieltä haettiin konvehteja jälkkäriksi. Mulle ja Freddelle mozartinkuulia ja laumalle syksyisiä hall...