Tahdon Asiat

Nyt on j-o-u-l-u-l-o-m-a... neljä päivää aikaa olla röhnöttää. Leikkiä ja katsoa elokuvia, pelata lautapelejä, rakentaa legoilla ja siemailla joulupukin loisteessa skumppaa. Tänään kun ajelin töihin ylhäisessä yksinäisyydessä mietin onko oikeasti koko maailma jo lomalla. Yöllä K yski. Kuuntelin sitä ja ahtaalle käyvää hengitystä. Puhelimessa sanoin Freddelle että lääkekaapissa on kortisonit, anna sitä – soitin lastenlääkäriin ja pyysin apteekkiin lisää. Töissä puhelimen soidessa taukoamatta laitoin asioita tärkeysjärjestykseen niin omassa kuin muittenkin elämässä. Oli se joka oli syönyt jo aviomiehensäkin morfiinit, ja se joka vasta ennen neljää huomasi astmalääkkeen olevan lopussa. Oli se nainen joka heräsi päiväänsä yskien verta ja poika joka pyysi ettei hänen äitinsä vielä  tänään saisi keuhkosyöpädiagnoosiaan. Sitten oli se mies jonka tietokonetomografia oli puhdas ja se toinen jolla ei ollutkaan perinnöllistä hengityselinsairautta. Kiireinen päivä. Soitin ...

Tänään sen vihdoinkin löysin, tasan viikko ennen joulua tavoitin joulurauhan. Pullat on leipomatta, osa karkeista tekemättä, kasa lahjoja pakkaamatta. Kalat pitää muistaa ostaa ja graavata ja kinkkukin paistaa ja puuroakaan ei olla syöty. Ne ehtii kyllä, ja jos ei ehdi niin joulu tulee ilmankin. Hetki sitten painoin vikaa kertaa enteriä amazonin verkkokaupassa ja tilasin ne viimeisetkin lahjat. Huomenna on vika koulupäivä, siitä alkaa loma. joskus aika usein rauha löytyy kahvikupista Aamulla istuin kahvilla ystävän kanssa. S on mulle ihan parasta terapiaa, toisen samanmoisen äiti. Kukapa ymmärtäisi paremmin tätä meidän hullunmyllyä. L menee illalla ulos työkavereittensa kanssa, ehkä mä keittelen sen riisipuuron noille ruuaksi. En muista koska olisin kyennyt yhtä seesteiseen tunnelmaan... ehkä otin vahingossa tupla satsin niitä mun pillereitä eilen. Ei huolta, en ottanut kyllä tää sisäisen rauhan löytyminen on ihan S:n ansiota. O oli koulussa tehnyt jouluaapisen ...

Eilen halusit ajaa parran. Et vain halunnut, vaan vaadit saada ajaa partasi. Toin sinulle partahöylän, partavaahtoa, pesuvadin ja pyyhkeitä. Aikuinen poikasi lupasi auttaa sinua. Myöhemmin kehaisin lopputulosta ja nauroit, halusit että korjaan tyynyä ja parannan asentoasi. Illalla olit levoton, et halunnut olla yksin ja halusit jonkun huoneeseen – jatkuvasti. Tänään kuulin että sinut on siirretty palliatiiviiseen hoitoon, kuulin että perheesi oli lähtenyt päätöksen tehtyään ja palannut omaan kotiinsa toiselle puolen Yhdysvaltoja. Kuulin että keuhkoahtaumataudista oli tullut terminaalivaiheen keuhkosyöpä tämän päiväisissä tutkimuksissa. Olit yksin. Olit sairaalassa. Olit kohtaamassa kuoleman. Pyysit minua soittamaan paikalle hengitystieterapeutin ja sait lääkkeen. Lääkäri kävi ja päätettiin aloittaa morfiini- ja ahdistuslääketippa. Samalla lääkäri päätti yhdessä puhelinpalaverissa perheesi kanssa lopettaa ylipainehoidon. Valitit että on vaikea hengittää. Hieroin selkääsi, otin ...