Tahdon Asiat

Miten selvitä vuosista pikkulasten kanssa? Tää on varmaan yksi niistä lapsiperheitten ikuisuuskysymyksistä. Miten toiset selviää ja toiset ei, pitääkö edes selvitä vai saako nostaa kädet pystyyn, sanoa että kasvettiin erilleen ja jatkaa matkaa? Tää on hyvä kysymys ja olen itsekin sitä joskus pohtinut ja samalla tullut päätelmään etten ole pätevä henkilö puhumaan aiheesta, samoista syistä kuin sinäkin Annuska sen sanot, minä olen vain oman parisuhteeni ekspertti ja se oma polku on ehkä erilainen kuin monella muulla. Mun kokemus parisuhteesta on laihanlainen, parisuhteita on ollut kaksi, se ensimmäinen ja nyt tämä. Vain tämän ihmisen kanssa olen jakanut kodin ja elämän, mitä mä siis mistään tiedän, ehkä olen harhautettu ja jäänyt paitsi jostakin suuresta, ymmärtämättä että ruoho on vihreämpää toisaalla ja elämä helpompaa... tuskin kuitenkaan. Me ollaan oltu yhdessä reilu neljännesvuosisata, 26-vuotta, naimisissa jo päälle 20-vuotta. Lapsi tai lapsia meillä on ollut vasta

Kesätöissä vuoren huipulla. Ilme kertoo ihan kaiken sähköpostin sisällöstä... loppu hyvin, kaikki hyvin.  Autossa on ihanan hiljaista kun ajan kesäaamun orastavassa lämmössä töihin. Kukaan ei riitele takapenkillä, eikä kukaan halua kertoa mulle sadatta kertaa samaa surkeaa vitsiä. Liikennevaloissa laitan musiikin soimaan, avaan kattoluukun ja nautin siitä että saan, edes hetken, olla ihan yksin. On heinäkuun 23. lasten kesäloman alkamisesta on reilu kuukausi ja sen jälkeen meitä on aika tarkkaan ollut vähintään neljä. Vähintään neljä autossa. Vähintään neljä ruokakaupassa, palaverissa, kahvilassa, lounaalla, asiakastapaamisessa... aina me neljä. Tuntuu ihanalta olla liikenteessä ihan yksin. Ihanaa keskustella markkinoinnista ja syksyn suunnitelmista aikuisten kesken ilman että kukaan keskeyttää kysyäkseen koska me lähdetään. Kirjoittaa sähköposteja keskeytyksettä, paitsi että keskeyttäähän ne työkaveritkin, tai vastata puhelimeen ilman että ensin pitää vaatia hiljaisu

Uskomattomia maisemia. Seuraan mäkeä alas hyppelehtivää lasta katseellani. Sen veli menee perässä ja mietin että koska se kaatuu mutta ei se kaadu se hyppelehtii hetken veljensä perässä ja palaa sen jälkeen kulkemaan mun ja Fredden kanssa. Poika muistuttaa vähän lenkillä olevaa koiraa kirmatessaan edelle ja palatesssaan sen jälkeen juosten taas tarkistamaan missä me muut tullaan... jannu taitaa kulkea kolminkertaisen matkan meihin muihin nähden. Esiteini tulee vähän matkan päässä meidän perässä. Fredde seuraa sen kulkemista kun se kyllästyneen oloisena seuraa meitä, välimatka pysyy samana koska kukapa nyt haluaisi meidän kanssa kulkea. Sellainen seurue me ollaan, yksi edellä ja viimeinen parikymmentämetriä muiden takana. Tällä jannulla riittää virtaa... kuljettu on kuitenkin jo aika hyvä matka ja tämä mies juoksee myös ylämäkeen. Meidän oloinen loma. Mä aina välillä haaveilen rantalomasta. Sellaisesta johon kuuluu riippumatto ja meri, käteen drinksu. Muuta tekem

Vastaus kymmeneen kysymykseen. Salamatkustajan Satu haastoi muutkin vastaamaan näihin ja tässä ne nyt on, alkukuun kuvien siivittämänä. Näitä olis tosiaan ihan kivaa lukea lisääkin - vink, vink! Meidän tanssija tanssii koko kesän. Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Miten ihmeessä voi olla jo heinäkuu? Oikeesti! Kesä ei ole edes alkanut ja eletään jo melkein heinäkuun puoliväliä. Muistan kuinka mummi aina toukokuussa jo huokaili että kohta on juhannus ja sitten syksy. Itsenäisyyspäivän viettoa asiaan kuuluvissa varusteissa. Tämän kirjan aion lukea: Ai minkä kirjan? Pitääkö mun ehtiä lukea? Voi kun lukisinkin. Taidan hyppiä siitä mistä aita on matalin ja tyytyä Kodin Kuvalehteen. Enhän mä mitään ehdi lukea kun kaikki illat menee lasten kanssa telkkaria katsoessa. Ratsastan nyt ainakin pari vuotta sillä että kuuntelin äänikirjana Michelle Obaman. Sen lisäksi että se osaa tanssia siitä on kehkeytynyt ihan loistava kakkuleipuri. Työasia,

Fredde kysyy multa joko olen valmis että ne menee takaisin kouluun? En vielä. Meillä on kivaa. Mä teen aamut töitä ja lauma saa nukkua tai pelata Xboxia. Päivällä käydään uimakoulussa tai uimassa muuten vaan, puistoissa ja jätskillä, koska kesällä nyt kuuluu pitää jäätelötauko aina välillä. Kun Tättis menee terapiaan me vietetään tunti viereisessä skeittipuistossa, Ollipolli tosin muistaa aina varmistaa ettei hänen tarvitse kokeilla. Ei tarvitse. Hajamielinen professori voi lukea kirjaa sillä välin. Hajamielinen se tosiaan on. Niin hajamielinen ja omissa maailmoissaan että kulkee kalsarit takaperin päällä, on aina viimeisenä autossa ja yrittäessään kiiruhtaa unohtaa ulko-oven auki. Joku sille yleensä aina muistaa huikata että sulje ovi. Mies kääntyy kannoillaan ja käy laittamassa oven kiinni. Kahdesti ovi on jäänyt auki. Ensimmäisellä kerralla ne lähti kouluun keskenään ja mä makoilin sairaana Martta kainalossa yläkerrassa. Iltapäivällä kahden jälkeen hiipparoin alakertaan ja sul