Tahdon Asiat

Fredde kysyy multa joko olen valmis että ne menee takaisin kouluun? En vielä. Meillä on kivaa. Mä teen aamut töitä ja lauma saa nukkua tai pelata Xboxia. Päivällä käydään uimakoulussa tai uimassa muuten vaan, puistoissa ja jätskillä, koska kesällä nyt kuuluu pitää jäätelötauko aina välillä. Kun Tättis menee terapiaan me vietetään tunti viereisessä skeittipuistossa, Ollipolli tosin muistaa aina varmistaa ettei hänen tarvitse kokeilla. Ei tarvitse. Hajamielinen professori voi lukea kirjaa sillä välin. Hajamielinen se tosiaan on. Niin hajamielinen ja omissa maailmoissaan että kulkee kalsarit takaperin päällä, on aina viimeisenä autossa ja yrittäessään kiiruhtaa unohtaa ulko-oven auki. Joku sille yleensä aina muistaa huikata että sulje ovi. Mies kääntyy kannoillaan ja käy laittamassa oven kiinni. Kahdesti ovi on jäänyt auki. Ensimmäisellä kerralla ne lähti kouluun keskenään ja mä makoilin sairaana Martta kainalossa yläkerrassa. Iltapäivällä kahden jälkeen hiipparoin alakertaan ja sul...

Kaiken äitienpäiväsiirapin, kaikkien someen ladattujen kauniitten kuvien ja korusanojen jälkeen katsotaan hetki eiliseen ja siihen miten se ihan oikeasti meni. Ja kyllä mulla oli ihana äitienpäivä, oli se ihana siitä huolimatta että taisin jossakin vaiheessa tokaista että ensi vuonna jätetään väliin koko typerä juhla. Illalla multa varovaisesti kysyttiin että voitaisko me kuitenkin ensi vuonnakin yrittää... Se äitienpäivä, kuten elämä yleensäkin, oli sangen elämänmakuinen ja täynnä tunteita. Arjen komiikaltakaan ei vältytty. Kaukana todellisuudesta oli se mitä some tyrkyttää, kahveja sänkyyn, hymyileviä lapsia, säteilevää onnea... vaikka oli meillä ripaus sitäkin. Fredde heräsi joskus ennen kukonlaulua katsomaan Formulaa isänsä kanssa valvottuaan ensin yön meidän esikoisen kanssa, sen jota äitienpäivä jännitti, ilahdutti ja ahdisti. Löysin siis Freddeni keittiönpöydän äärestä tuijottamassa luurit päässä sinisenä vilkkuvaa ruutua. Jossakin vaiheessa se tajuaa...

Makaan pimeässä huoneessa ja kuuntelen nukkuvan lapsen hengitystä. Se rohisee vielä vähän, mutta kortisoni on jo tehnyt tehtävänsä ja henki kulkee taas. Pimeässä näkyy ventolinepiipun ääriviivat, se on siinä varmuuden vuoksi. Huoneessa on kylmä koska ikkuna on sepposen selällään helpottamassa toisen unta ja meillä on kummallakin useampi peitto päällä. Joulukuussa kortisoni ei ehtinyt apuun ja oltiin sairaalassa. Tällä kertaa se ehti. Ei ole lääkäriä joka ei olisi kommentoinut jannun hengitystien rakenteellista ahtautta. Sitä on tutkittu väsymykseen asti... Hengitysteiden erikoislääkäri, hammaslääkäri, unispesialisti, yleislääkäri, korvalääkäri. Viimeksi asiaa kommentoi lastenneurologi sen aivotärähdyksen yhteydessä. Ongelma siitä tulee kuitenkin ainoastaan hengitystieinfektion yhteydessä. Tänään se jää kotiin sairastamaan, mutta tavallisena aamuna mies vetää jalkaansa pillifarkut ja paidan, viimeiseksi silaukseksi tennarit ja pilottirotsi. Kaverit kulkee urheiluverkkareissa ...

Kiitollisuus on siitä kumma juttu että sitä harvemmin pysähtyy miettimään ennen kuin jonkin suuremman edessä. Olin kiitollinen silloin kun ajettiin Tättiksen kanssa sairaalasta kotiin ja Tättiksen lonkka oli saatu pelastettua. Olin kiitollinen kun kaksi poikaa syntyi hengissä ja hyvinvoivina. Olin kiitollinen kun Fredde tulikin ehjänä kotiin... Kiitollisuus liittyy isoihin asioihin. Mutta jos kiitollisuutta pysähtyy miettimään, on kiitollisuuden aiheita yllättäin kaikkialla. Olen kiitollinen siitä että Merianne haastoi miettimään näitä pieniä, jokapäiväisiä ja arkisiakin kiitollisuuden aiheita, niitä kun mahtuu jo tähänkin aamuun melkoinen lista. Olen kiitollinen auringonpaisteesta. Olen kiitollinen siitä että Tättis viimeinkin nukkuu. Olen kiitollinen siitä ettei tänään tarvitse kiirehtiä. Olen kiitollinen jaloissa makaavasta Martasta. Mutta mistä kerkesin tällä viikolla olemaan kiitollinen? Maanantai Maanantaina olin kiitollinen aamun raikkaudesta. Siitä että kirpeät syysaa...

Pysäytän auton talon eteen. Talon edessä on parkissa uusi Range Rover. Takapenkillä istuva kolmikko katsoo taloa ja kysyy kuka siellä asuu, Kentsu kutsuu taloa kartanoksi. Ollipolli jyrää sen ja sanoo että ei, kyllä toi on jo linna. Talo on Tättiksen luokkatoverin koti. Käyn jättämässä taloon kassillisen käytettyjä vaatteita hyväntekeväisyystapahtumaa varten. Talon eteinen on suunnilleen samankokoinen kuin meidän koko alakerta. Tiistaina toistasataa naista kokoontuu Country Clubille juomaan shampanjaa – ei kuohuviiniä - ja syömään sormiruokia lastensairaalan hyväksi. Siinä sivussa shoppaillaan niitä käytettyjä vaatteita. Jokainen maksaa pääsylipustaan muutaman satasen. Viimevuonna tilaisuuden tuotto oli reilusti yli kymmentuhatta taalaa. Ollipolli kertoo ruokapöydässä että Adamin kotona on hissi. Mä vastaan pojalle että kauheinta tässä on että mä uskon että Adam saattaa hyvinkin puhua totta. Kentsu kysyy miksi meidän kotona ei ole hissiä. Vastaan ettei me tar...

Ja tuli ihana joulu ja joulun jälkeen – nyt on joulun jälkeen – asiaan kuuluva jouluähky, joka johtaa meillä aina siihen että joulu on kuusta lukuunottamatta korjattu pois. Tänä vuonna se iski tapaninpäivän iltana kun kuiskasin salaa Freddelle että tää jouluroipe saa mut hermostumaan... samoihin aikoihin joululaulut vaihtuivat takaisin muuhun musiikkiin. kyllä sille tarjottiin rukkasia muttei kelvannut Aattoa edeltävän aamuna vetäisin jalkaani ne buutsit jotka ovat saaneet levätä hyllyssä pidemmän aikaa. Jotenkin ne vaan tuntui sopivilta rentoon päivään ja kylmään ilmaan. Ensimmäisessä kengässä oli legoja, toisessa muhkeampi yllätys. Puolessatoista vuodessa koirankakka muumioituu muistuttamaan jäniksenpapanoita, saapaskakkaaja Roistokoiramme iski vielä kerran. En ottanut kuvaa – olis pitänyt. Joulukirkossa on aina jotakin maagista, ystäviä, tunnelmaa, kynttilöitä ja musiikki. Tättis kysyy multa jokainen joulu, saako se ruveta käymään aikuisten jumalanpalv...

Sunnuntaiaamu aukeaa sateisena ja harmaana, lämpömittari näyttää 48F (9C). Mä tuijotan Freddeä kysyvästi kahvikuppini ylitse; ”Ihan aikuisten oikeestiko sä haluat lähteä ajamaan sateiseen saaristoon?” – kylmää, märkää, tuulista ja sade vihmoo harmaana vaakatasossa pilvien peittäessä näkyvyyden. Kolme lauttaa, jonoja ja harmaa maisema. Fredde katsoo takaisin, näppäilee sääennustetta koneelta ja huokaa. Sit se kysyy et jos me lähdettäiskin itään eikä länteen... mut vuorten yli on matkaa, mihin Martta? Mä olen jo syventynyt omaan näppäimistööni; Googlailen koirien pahoinvointilääkkeitä, sellaista käsikauppa kamaa. Eihän meidän eläinlääkäriäkään saa Memorial Dayn sunnuntaina käsiin, ainakaan autopahoinvoinnin takia. Bingo. Heitän pallon takaisin Freddelle; Ei me sitä mihinkään saada tällä varoituksella, on pitkä viikonloppu ja kaikilla on jo jotakin... mut jos me otettais se mukaan. Fredde laittaa Expediaan vielä yhden täpän: kaksi aikuista, kolme lasta, koira. Mä ajan apteekkiin os...