Tahdon Asiat

Ulkosuomalaiset Blogit täytti 9-vuotta. Kirjoitin asiaankuuluvasti onnittelut ryhmään ja jäin miettimään, että onhan tässä tosiaan tullut kirjoitettua tovi jos toinenkin. Tekstejäkin on ehtinyt syntymään 1.995, tämä on sitten se teksti 1.996. Jos lasketaan ne ekan blogin tekstit mukaan, ollaan jo pitkälle päälle kahden tuhannen kirjoituksen.  Vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Olihan meillä silloin kun aloitin kolme vaippaikäistä lasta ja nyt ne samat tyypit on teinejä. Just kuluneella viikolla istuin ystävän kanssa oluella ja muisteltiin aikaa jolloin meillä kommunikoitiin PECS-kortein ja hätätilassa niitä piirrettiin auton hansikaslokerosta löytyville tarralapuille. Päivät kuluivat terapiaklinikan odotushuoneissa ja läheisissä puistoissa – odottaessa. Elämä pyöri lasten ympärillä ja minä katosin sinne jonnekin.  Lapset eivät tule käyttöohjekirjan kanssa ja vaikka vanhemmuudesta ja lapsista on kirjoitettu lukemattomia ja taas lukemattomia kirjoja Dr Spockista Anna Wahlgrenin l...

Miten ihmeessä se on jo viistoista?  Vasta hetki sittenhän se oli yksi, kaksi, kolme, viisi… aloittamassa koulua. Vasta hetki sitten ajoin sitä terapiaan, istuin lukemattomissa koulupalavereissa ja mietin minkälaista - tai siis miten kauheaa - elämä olisi, kun siitä tulee teini. Kuulin muilta vanhemmilta, miten teini pitää kantaa bussipysäkille ja bussiin jotta sen sai kouluun. Kuinka monta kertaa kuulin sen kuuluisan lausahduksen siitä miten pienten lasten vanhempien huolet on pieniä ja siitä ne sitten vaan kasvaa, lapset ja huolet. Odotas vaan, kaikkein kamalin on vielä tulossa. Olin vuosia salaa kauhusta kankeana, olihan meillä melkoisen haastava tytär. Sitten se kasvoi. Se paiskasi oven ja huusi ikkunoiden helistessä: ”Fuck you!” Vastasin että minäkin rakastan sinua. Ei se ollut kovin haastavaa, meillä oli puheyhteys. Välillä parempi, välillä huonompi. Silloin kun mulla ei sanat riittäneet, isä hoiti homman ja toistepäin.  Se täytti viikko sitten viisitoista. Mun prinsessa...

Olen ajamassa kotiin isosta palaverista ja kuuntelen ajellessani kuukauden kirjaa. Toinen kirjan kirjoittajista lukee ja kuulen miten hän kertoo meille, että todennäköisesti minäkin elän elämääni aivan väärin ja pienin muutoksin voisin parantaa omaa tuottavuuttani ja hyvinvointiani rutkasti. Odotan kuulevani taas kerran kuinka aamun ensimmäinen tunti on päivän tärkein ja kuinka menestyjät nousevat aamuisin jo kauan ennen päivänkoittoa meditoimaan, urheilemaan ja kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta mies kertookin että päivän viimeinen tunti on se tärkein kaikista. Huomaan olevani vihainen ja puuskahtavani itsekseni, että tämäkin vielä, pitääkö mun piruvie nyt vielä viimeiseksi illallakin meditoida, suunnitella, pohtia, kirjoittaa ja opetella elämään kaikin tavoin paremmin.  Oikealla tavalla eläminen on kuulkaa ihan valtavan rankkaa ja työlästä. Minne katosi se aika, kun olla möllötettiin, herättiin aamulla, syötiin, tehtiin töitä ja tultiin illalla kotiin katsomaan telkkaria. Seuraavan...

Vuosi lähestyy loppuaan ja katse kääntyy väkisinkin kohti seuraavaa vuotta. Vanhempana vuosi kulkee lasten mukana akateemisen kalenterin mukaan alkaen syyskuun alussa, päättyen lukuvuoden loppuun kesäkuun puolivälin jälkeen. Yrittäjänä vuosi alkaa tammikuusta ja päättyy joulukuun loppuun. Kolmas vuosi kulkee heinäkuun lopusta, heinäkuun loppuun. Elämä Compassilla kun on ihan oma maailmansa ja elämää mitataan myös vuosina mukana tässä kiinteistövälityksen omalaatuisessa tulokkaassa. Usein kysytty kysymys on: “When did you join?” Vuoden viimeisinä päivinä katselen kalenterin tyhjiä lehtiä luvaten itselleni pysähtyä meditoimaan, tavata ystäviä, hoitaa itseäni ja nauttia elämästä.   Jos vuosi 2020 oli omituinen, oli sen seuraaja varmasti vähintäänkin omalaatuinen eikä uutta tulokasta 2022 taida monikaan enää lähestyä ajatuksella että palattaisiin siihen mitä silloin joskus oli. Eletään uudenlaista normaalia maailmassa jonka mukana on tullut myös ihan valtavasti hyvää. Vaikka ajettu...

     Maanantai Heräsin herätyskelloon kuudelta, yleensä herään ennen kelloa, useimmiten kauan ennen kuutta, mutta tänään olisin voinut nukkua vielä vähän, kukuinhan unettoman lapsen kanssa vielä aamuyhdeltä. Laskin koiran aamupissalle kahvin tippuessa ja mietin että tämä on viimeinen maanantaiaamu yhden koiran kanssa. Sytytin kynttilän ja istahdin sohvannurkkaan lukemaan ammattikirjallisuutta vartiksi. Yritän lukea jokainen aamu ainakin sen viisitoista minuuttia. Söin lasten kanssa aamiaiseksi Sikke Sumarin sämpylöitä, pakkasin niille lounaat ja pikaluin sähköposteja samalla kun huutelin muistutuksia hampaidenpesusta, tietokoneista ja muusta. Ajoin lapset kouluun vaikka yleensähän nuo pyöräilevät sen reilut kaksi kilometriä yhdessä. On ihan huikeeta että ne voi mennä itsenäisesti kouluun ja tulla koulusta, mutta tänä maanantaina aikataulut oli niin sekavia että oli helpointa toimia kuskina. Puin ylleni mustat legginsit ja harmaan hihattoman pellavamekon. Jalkaan Birke...

Istun kahvilan terassilla ystävän kanssa, ja kuuntelen miten hän neuvoo puhelimitse yhdeksäntoistavuotiasta yliopistossa opiskelevaa tytärtään tekemään itselleen lounaaksi pizzaa pitaleivästä, tomaattikastikkeesta ja juustoraasteesta. Langan toisessa päässä tytär seuraa äidin ohjeita, levittää tomaattikastikkeen leivälle, juustoraasteen päälle ja lykkää systeemin uuniin äidin ohjeitten mukaan. Kymmenen minuutin päästä puhelin soi uudestaan kun tytär haluaa tarkistaa onko pizza sopivaa vai pitääkö sitä paistaa vielä hetken. Heidän perheessään on kaksi aikuistuvaa lasta, mies ja äiti. Äiti laittaa ruuan, pesee pyykit, siivoaa, hoitaa lasten kouluasiat, lääkärit ja tilaa miehelleen jopa parturin. Tällaisia äitejä on tässä maassa edelleen paljon ja patavanhassa (2014) kotivanhemmuutta koskevassa tutkimuksessa ilmeni että 60% on sitä mieltä, että on lapsen kannalta parempi jos toinen vanhemmista on kotona. Niissäkin perheissä joissa molemmat vahemmat työskentelevät myös kodin ulkopuolel...

Yrittäjän loma on vähän sitä sun tätä, sen tietää jokainen jonka palkka on suoraan riippuvainen tyytyväisistä asiakkaista ja tehdyn työn määrästä. Joku joskus sanoi että yrittäjä herää jokainen aamu työttömänä ja voi siitä sitten valita miten päivä etenee. Toisaalta, jos ei koskaan ole vapaalla, on lopputulos väistämättä vähän heikonlainen. Nimimerkillä vuosi edellisestä viikon lomasta, siis oikeasta lomasta ja välillä menee vähän hyperventilaation puolelle. Ajattelin heittäytyä työttömäksi - viikoksi.   Amerikkalainen suhtautuminen lomaan poikkeaa suomalaisesta. Vaikka länsirannikolla ehkä lomaillaan itärannikkoa enemmän, ei kukaan ole kuullutkaan mistään viikkojen mittaisesta kesälomasta ja harva lomailee kerralla viikkoa pidempää avaamatta tietokonettaan ainakin satunnaisesti. Useimmat ovat vähän töissä lomallakin ja useimmiten se sähköpostin automaattivastaus pyytää korkeintaan vähän pidempää vastausaikaa. Moni harrastaa pitkiä viikonloppuja, perjantai ja maanantai vapaaksi...

  Viikko on taas vierähtänyt kirjoittamatta elämän kiitäessä ylinopeutta ja meidän roikkuessa kyydissä mukana kuin ohitse kiitävän auton takapuskurissa. Muistutan itselleni että tämä helpottaa kyllä taas, kohta saa hetken hengittää tai ainakaan ei tarvitse pakata niitä eväslaatikoita kouluun lasten jäädessä kesälomalle viikon päästä, mutta siihen saakka eletään vuoden kaoottisinta aikaa. On tanssikoulun kevätnäytöksiä, tiimin pääsykokeita, rokotuksia, koulun päättäjäisiä, leirikouluja, eläinlääkäreitä, hammaslääkäreitä ja lasten vuositarkastuksia. On uusia ja vähemmän uusia asiakkaita, kauppojen loppuun saattamista tarjousten kirjoittamista aamuviideltä ja elämää isolla eellä.   Niin se tanssikoulun kevätnäytös, voi apua. Suunnitelma oli ihan valtavan hieno, näytös pidetään ulkona jotta kaikki vauvasta vaariin pääsevät katsomaan vuoden aikana opittuja taitoja, istutaan näyttämölle viettävässä pehmeällä nurmella alkukesän auringossa nauttien eväitä piknikkoreista. Kuulostaa...

  Maanantaina on pyhäpäivä, kello kutittelee kahdeksaa ja vain minä ja Fredde ollaan hereillä. Huomennakin niillä on vapaata - lumipäivä jota ei koskaan käytetty - meillä kahdella töitä. Näyttöjä, palavereita ja asiakastapaamisia. Mutta nyt on maanantai ja vapaapäivä, selaan blogeja etsien innoitusta, miettien mistä kirjoittaisin; koulusta, ystävistä, vanhenemisesta, koirista vai... ihan vaan elämästä. Just nyt kaikki menee jonkinlaisella pikakelauksella, yritän pysyä mukana tahdissa, räpiköiden, tuijotan kalenteria ja mietin mikä on unohtunut, ihan varmasti jossakin on ylläri, tähän aikaan vuodesta metatyön määrä on kestämätön, ei vain minulla vaan meillä molemmilla.   Fredde säätää meidän yhtiömuodon muutosta osakeyhtiöksi, siihen liittyvää verohässäkkää, palkanmaksua ja kaikkea muuta. Ilman hyvää tilitoimistoa tästä ei tulis yhtään mitään. Fredde poimii mun kärrystä tippuneet, imuroi ja siivoa mun jälkeeni jättämät kasat, ei valita pyykkivuorista ja soittaa kaupasta kys...