Tahdon Asiat

Kuvassa lauantaiaamiainen Siinä vaiheessa kun aurinko nousee arkisin olen istunut jo miltei kaksi tuntia tietokoneen kelmeässä valossa Martan pyöriessä jaloissa pallonsa kanssa. Välillä pallo vinkaisee ja koira tyrkyttää sitä mulle haaveilessaan palloleikistä sisällä. Ojennan pallon takaisin ja pettyneenä Martta jatkaa leikkiään. Aina välillä se kiipeää hetkeksi syliin hakemaan huomiota ja lopulta käpertyy mun jalkoihin pöydän alle. Meilailen sinne ja tänne. Pankin lainaneuvoja on yhtä aikainen kuin minäkin, ja vastaa sähköposteihin kauan ennen aamun valkenemista. Luen uutisia etsiessäni sopivia artikkeleita someen, ja kertaan vielä päivän ohjelmaa. Katson asiakashallinta ohjelmasta mitä pitikään tehdä, suunnittelen markkinointia ja aikataulutan päivää. Päivän aikana olellinen osa ajankulua on ajomatka paikasta toiseen. Mihin aikaan ja minne. Ajomatka samaan lokaatioon kun voi kellonajasta riippuen tuplaantua helposti.   Puhelimen herätys pärähtää vähän seitsemän j...

Kirjoituspöydän ääressä istuu pieni poika. Kuulen miten sen vihaiset jalat viuhtoo ilmaa tuolin alla kun sormet ei tahdo taipua kirjoittamaan: aaa jjj aaa jjj aaa jjj aj aj ja ja a ja ja ja ja aj aj aj... Kyyneleet silmissä se puuskahtaa ettei se edes tiedä missä kohdassa se on tässä harjoituksessa ja samassa se pyyhkii vahingossa pois kaiken sen minkä oli jo saanut tehtyä: jaa jaa jaa ajj ajj ajj jaj jaj... Minä pyyhin lempeästi pois suuret kyyneleet epätoivoisen lapsen silmistä. Istun tuolille ja otan lapsen syliin, ehdotan että tehdään yhdessä. Minä sanelen, hän kirjoittaa. Näppäimistö piirtää taas koneen valkoiselle paperille: ja ja ja aj aj aj a ja a ja jaa jaa... Lopulta se on valmis ja me lähetetään se opettajalle sähköpostitse. Saa mennä ulos leikkimään. Kaverit odottaa jo. Havahdun unesta ja kuuntelen. Katson kelloa. On sydänyö, kello on kaksi ja voisin vaikka vannoa että kuulen veden kylpyammeessa, sen äänen kun kylpyvesi valuu pois ammeesta. Fredde nukkuu vieressä...

Claire on Tontun sijaisena Lauantaina on mun synttärit. Kerrottakoon kaksi tarinaa lauantailta... Periaatteessa kumpikin on ihan yhtä totta. Riippuu näkökulmasta ja silmälasien vaaleanpunaisuuden asteesta. Tosiasia on se että ihan tavallinen ja mahdollisimman perustylsä tavallinen harmaa arki on kaikkein parasta ja helpointa näitten kolmen kanssa. Ne omien ajatusten mukaiset leppoisat juhlapäivät jää haaveiksi ja jos omia odotuksiaan muistaa laskea ja olla odottamatta kauheesti mitään, voi yllättyä iloisesti.  Ikimuistoinen syntymäpäivä Herään aamulla ihanan tyttäreni kainalosta. Kuuntelen ääniä alakerrasta ja tiedän että siellä valmistellaan yllätystä mulle. Jään sänkyyn ihailemaan nukkuvaa lasta ja luen samalla uusinta Kodinkuvalehteä. M herää, toivottaa mulle ihanaa syntymäpäivää ja vannottaa mua pysymään sängyssä kunnes toisin sanotaan, livahtaessaan ovesta alakertaan. Herään aamulla päänsärkyyn kuorsaavan tyttäreni kainalosta. Kuuntelen mut herättänyttä me...

Mulla on kiusallinen tunne siitä et oon käyttänyt tän otsikon jo aiemmin... Seurasin keskustelua perheitten ruoka- ja iltarutiineista. Mietin miten erilaiselta meidän illat tuntuu näyttävän, siihen suomalaisen perheen keskivertoiltaan verrattuna. Sehän nyt kai on jo kauan ollut selvää että meidän perheen ruokailusysteemit on aika erilaisia kuin useimmissa suomalaisissa lapsiperheissä. Kuitenkaan sen enempää ne ruoka- kuin ne iltarutiinikaan eivät sanottavasti poikkea tavallisen jenkkiperheen vastaavista. Voinen taas kerran todeta että ollaan edellämainituissa aika tanakasti tällä mantereella... Variaatioitahan tietysti löytyy yhtä monta kuin maailmasta perheitä, mutta se perusydin näyttänee eri kulttuureissa yllättävän erilaiselta. Suomalainen neuvolajärjestelmä on kasvattanut perheet kahden lämpimän aterian malliin. Täällä ei siitä puhu kukaan. Toki me noudatetaan sitä samaa ruokapyramidia, mutta harvemminhan noi kahdesti päivässä syö sen lämpimän ruuan. Lounas on sandwhich t...