Tahdon Asiat

Otin muutaman kuvan omasta kalenterista ajatellen, että kirjoitan tästä arjen kaaoksesta, siitä miten hetkittäin tuntuu kuin pelaisin aamusta iltaan Whack-a-Mole-peliä, peliä jossa yritetään nuijia maan alta ilmestyviä myyriä jotka hyppäävät esiin kiihtyvään tahtiin. Iltapäivästä olen hengästynyt, iltaisin väsynyt ja aamulla aloitan taas alusta. Sitten taas rauhoittuu ja kaikki sujuu taas hyvin, elämä on reaktiivisen sijaan proaktiivista.  Koira paranee viikkojen eläinlääkärirumban jälkeen yhtä hammasta köyhempänä, toisen koiran hampaat oikenevat palloterapialla eikä hammaslääkäriä tarvita, lapsen erityisopetussuunnitelma saadaan tehtyä ilman erillistä palaveria, toisen lapsen puheterapeutti ilmoittaa, että poika on valmis jatkamaan elämää ilman puheterapiaa – neljän vuoden jälkeen - ja kolmannelle löytyy joku järjestys elämään, kai. Ulkona paistaa aurinko ja elämä hymyilee hetken ennen seuraavaa kaaosta. Euroopassa syttyy sota, muutamaa viikkoa sen jälkeen, kun olen sanonut lapsil...

tikanpojat Katson naamiksen fiidiä vuoden takaa. Tiedäthän, ne muistelot joita sivusto tarjoaa aina päivittäin ja vuosi sitten oli yleinen toive että meillä olis edes yksi ehdokas, joka ei olis totaalisen tärähtänyt. Ei ollut, ja vastoin kaikkia oletuksia maa sai presidentiksi sen aikuisen uhmaikäisen, sen joka kiukuttelee ja polkee jalkaa, ja jonka twiitit pitää sisällään ”mun isä on vahvempi kuin sun isä” tyylisiä lausahduksia, paitsi että isän voi korvata ohjuksella, ja vastapuolella on toinen aikuiseksi kasvanut uhmaikäinen, joka on edelleen kolmen vuoden uhman kourissa. Tilanne tuntuu absurdilta ja silti se on ihan totta, ja keskustelun kääntyessä politiikkaan syystä tai toisesta on jokaisen toive se että joku antais herrapresidentille leikkipuhelimen sen nykyisen tilalle, sellaisen jolla se vois ihan rauhassa tviittailla, ilman että kukaan sais tietää mitä se kirjoittelee. Työpaikoilla viljellään mustaa huumoria ydinsodasta, ja hetkittäin tuntuu kuin olisin palannut ...

Koulun katoksessa on kylmä. Katsoin kuinka koulubussi toisensa jälkeen pysäköi bussirivistöön ja koulubusseista purkautui tasaisena vanana pieniä koululaisia liian isot reput selässään. Kindereillä oli isot keltaiset laput kaulassaan, ne joissa luki lapsen nimi, opettaja ja kotiosoite, ja äidin ja isän puhelinnumero. Ihan vaan sen takia jos se viisivuotias eksyy matkalla eikä ihan itsekään tiedä mihin se on menossa. Rehtori ja erityisopettaja tulee astuu yhdessä ulos ovesta ja tervehtii. Ne tietää miksi mä olen siellä ja ne on siellä ihan samasta syystä, M:n bussia vastassa. Bussi pysäköi omalle paikalleen koulubussien keltaiseen rivistöön. M tulee poikien kanssa ensimmäisenä ulos bussista. Tarjoilen K:lle huulirasvaa ja kaikki kolme jatkaa matkaa omien luokkiensa eteen, siinä isoreppusten loputtomalta tuntuvassa virrassa. Seuraan katoksesta kuinka rehtori nousee erityisopettajan kanssa M:n bussiin. Kun rehtori tulee pois koulubussista erityisopettaja jää. Reksi kävlee m...