Tahdon Asiat

On vuoden viimeinen koulupäivä, lukukausi ei toki pääty tänään vaan vasta tammikuun loppupuolella. Lukiolainen toivoo, ettei joululomalla tarvitsisi tehdä koulutöitä, ainakaan paljoa. Mutta miltä joulu sitten näyttää meidän perheessä? Onko se suomalainen vai amerikkalainen, vai ehkä jotakin siltä väliltä? Teini hyppää autoon ja toteaa hitunen sarkasmia äänessään miten hienoa on että mutsi vaalii pohjoismaista taustaansa näin joulunalla. Kommentti nousee autossa raikuvista joululauluista ja äidin hoilotuksesta:  Är du en av tusen små? Är du han de väntar på? Du mitt lilla barn En ängel givit namn Är du jordens dolda skatt Jag fått skydda denna natt? Är det själva himlen Som jag gungar i min famn? En ole laulaja ja uskon pyhästi siihen, että volyymin kasvaessa haittaa vähemmän, että menee ehkä vähän nuotin vierestä. Lapsi saattaa olla toista mieltä.  Kun olin lapsi, tuotiin kuusi sisään aatonaattona. Sitä ei toki koristeltu ennen kuin jouluaattona, juuri ennen kuin Suomen Turku ...

Joulukuusi tuo kotien rakas vieras talven pimeimpinä hetkinä. Joulukuusista voisi tehdä tutkimusta ja joku on varmasti sellaisen tehnytkin mutta minusta on ihanaa katsella minkälaisia joulukuusia muilla perheillä on. Onko se trendikäs ja kotiin sävytetty? Valkoinen vai ehkä villin vaaleanpunainen ja supermuodikas? Olkikoristeet vai palloja? Lametta? Hopeaa vai kultaa? Värivalot, valkoiset valot vai kaikkea suloisesti sekaisin? Jokaisen perheen joulupuu on erilainen ja juuri siksi niin ihana. Rakkaan ystävän tuliainen Keniasta. Ruth Bader Ginsburg, joulupuun kuningatar. Lasten englantilainen kummitäti kauhistelee aina hyväntahtoisesti meidän joulukuusta, toisaalta heidän perheellään on joulukuusia aina kaksi, se hienosti koristeltu olohuoneessa ja keittiön viereisessä lököhuoneessa sitten se minkä lapset saavat koristella, ja koska ollaan amerikassa tiedän paljonkin perheitä joilla on aina useampi joulukuusi. Mun ihana sieni.   Lapsen pyhäkouluaskartelu vuosien takaa. Meidän j...

  Lapsi istuu aamupalapöydässä sen oloisena että olisi voinut nukkua vielä muutaman tunnin. On maanantaiaamu ja kello vähän jälkeen kahdeksan. Aamiaiseksi on tuoretta leipää ja edellisen aamun vohveleitten rippeet. Huhuilen jannuja liittymään seuraan. Toinen konttaa jossakin olohuoneessa kissan perässä ja se toinen, se on se lapsi jonka kahden vuoden kuluttua saa ylös sängystä vain kippaamalla sängyn. Vielä pari viikkoa joululomaan, kyllä me selvitään tästä.   Etäkoulu on alkanut maistumaan puisevalta ja kamera lipsahtaa kiinni turhan usein. Nalkutan ja muistutan ja sitten luovutan. En jaksa, eikä taida jaksaa kukaan muukaan. Yläkoululaiset taitavat käydä koulua liki poikkeuksetta joko sängyllä tai sohvalla maaten eikä meidän yläkoululainen ole mikään poikkeus. Välillä kysäisen että voisko harkita suihkussakäyntiä, poimien samalla lattialta vaatekertoja pesuun. En muistuta pyykkikorin olemassaolosta tai huoneen sotkusta, en jaksa. Pick your battles - valitse taistelusi - n...

  Siinä missä tämä vuosi on rajoittanut on se yhtälailla rikkonut rajoja, ja huomaan että monet sellaiset sisäsyntyiset tai tapakulttuurin asettamat rajat ovat menneet rikki. Kirjoitanko taas siitä? En. Tai siis en ainakaan siitä miten rajoituksia lisätään ja köysi kiristyy taas kaulassa - niin on melkein kaikkialla.   Sen sijaan kirjoitan siitä miten tänä vuonna moni sellainen asia joka vuosi sitten olisi tuntunut suorastaan absurdilta tuo nyt tullessaan hyvää mieltä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, siis hyviä asioita. Osa tulee tuskin toistumaan sitten joskus kun elämä ulottuu taas oman kodin ulkopuolelle ja joistakin saattaa tulla pysyvämpiä asioita, kuten niistä videopuheluista minun työssäni.   Lauantaiaamuna tuntui siltä että me tarvitaan nyt jotain kivaa, mitä jos laitettaisiin joulukuusi? Siis ennen marraskuun puoltaväliä? Joulukuusi. Lapset tietysti innostuivat tästä ja Fredde puhuttiin hetkessä pyörryksiin. Iltakuudelta kuusi oli valmis, glögit kourassa...

Aatonaattoaamu valkenee massiivisessa hammassäryssä. Soitan ensin omalle hammaslääkärille – lomalla. Sen jälkeen päivystysnumeroon, mihin jätän viestin. Päivystävä hammaslääkäriasema on sekin kiinni, koska joulu. palaavat joulun jälkeen. Jouluna tämä maa laittaa ovensa kiinni. Oma hammaslääkäri soittaa takaisin myöhemmin ja antaa toimintaohjeita. Saan lopulta iltapäiväksi ajan juurihoitoon – hammaslääkärini suhteilla. Leukaa pakottaa ja taitaa tuo poski olla aavistuksen turvonnutkin... olis pitänyt joo hoitaa aiemmin, niin kuin kolme vuotta sitten kun lääkäri ekaa kertaa sanoi että Suomessa parikymmentä vuotta sitten juurihoidettu hammas pitäis hoitaa uudestaan. Se ei vaivannut, eikä siis ollut ihan ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Nyt se kyllä on prioriteettilistalla kärjessä, mun prioriteettilistalla, ei hammaslääkäreitten.  Joulu tulee silti. Jokaisessa sängyssä on puhtaat lakanat. Lasten huoneet on siivottu ainakin hetkeksi.  Illalla tulee ystävät glög...

Meillä on jo vuosia ollut tapana katsoa lasten kanssa jouluelokuvia ennen joulua ja välipäivinä. Tässä meidän valinnat joulun pakollisiksi elokuviksi. Tarkkasilmäinen huomannee että joukossa on myös kaksi uudempaa elokuvaa, ja kaksi ainakin osin suomalaista elokuvaa. Muutama poikkeusta lukuunottamatta nämä sopivat myös koko perheen katsottavaksi.  Kaikki kuvat IMBd

Viikossa tyypistä on tullut aika rento ja painoakin on tullut reilusti lisää.  20. luukku - sairastupa Viimeinen koulupäivä lähtee käyntiin tahmeasti. Takana on öinen myrsky joka on on matkassaan aiheuttanut mutavyöryjä, katkenneita sähköjä ja kaatuneita puita. Edelleen sataa kaatamalla, laaksoissa on tulvavaroitus. Yöllä on pitänyt hereillä myrskyn lisäksi se pieni poika joka ei saanut henkeä. Huokaan ja mietin että koska se kasvaa niin isoksi ettei ahdas kurkunpää turpoa umpeen lapsen sairastuessa. Yleensä kurkunpääntulehdus aiheuttaa hengitysvaikeuksia alle nelivuotiaalle lapselle, meidän jannu on kohta kymmenen. Varaan ajan lääkäriin iltapäiväksi, kortisoniresepti on vanhentunut, enkä ajatellut että me enää sitä tarvittaisiin vaikka tarvittiinhan sitä viimeksi huhtikuussa.                             Alakerrassa tuoksahtaa kissanka...