Tahdon Asiat

Menettehän te kesällä Suomeen? Koska Tättiksellä on ripari? No ei mennä, ja ei oo. Jälkimmäinen kysymys on uusi ja uskon että se on tullut paikalle juuri nyt kun voin vastata ekaan kysymykseen, että en mee mutta Tättis ja Fredde menee. Osapisteet siitä, että edes joku menee tai tulee, pitkät miinukset siitä, ettei lapsi ole menossa rippileirille, ei suomalaiselle sen enempää kuin kansainvälisellekään. Juu, emme ole harkinneet protuleiriäkään, tässä kun ei ole kysymys Jeesuksesta.  Mutta juuri nyt, tätä kirjoittaessani pääsen jakamaan ajatuksia siitä miltä Suomi, suomalaiset ja elokuinen pääkaupunkiseutu näyttävät Yhdysvalloissa syntyneen ja kasvaneen teinin silmissä. Tilanne on herkullinen, sillä on liki ainutkertaista, ettei suomalaissyntyisten vanhempien lapsi ole käynyt Suomessa kuin kerran, vuosikkaana. Hänelle Suomi on se vanhempien tarinoiden, sunnuntaisten FaceTime-puheluiden ja joulupakettien maa. Se mystinen paikka missä on kylmää ja pimeää, kesällä aurinko paistaa vuoroka...

Siellä se on, istuimen alla.  Martta oli viimeviikolla elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Joo, joo, se on palveluskoira ja koulutettu ja rauhallinen ja ihan mitä vaan haluat sanoa ja ajatella, mutta se on silti eläin. Se on nuori ja eka kerta on aina eka kerta, sillekin koiralle joka on selviytynyt hermoilematta niin hiihtohissistä kuin kaivosjunastakin. Mielessä kummitteli ne satunnaiset uutiset siitä miten palveluskoira sekosi lentokoneessa ja söi handlerin aiheuttaen satojen tuhansien laskun tai karkasi koneessa handlerilta tai ei nyt muuten vaan kyennyt olemaan erityisen palveleva, niin että eka kerta on eka kerta. Ravintolassa tuolin alla. Siinä me sitten oltiin. Turvatarkastuksessa. Lapsi, koira ja minä. Oli siinä ne kaksi muutakin lasta ja viisi laukkua ja koiran matkakennel ja mies, mutta mä keskityin lähinnä siihen yhteen lapseen ja koiraan. Lapsi läpi ensin. Sitten minä ja koira. Piip. Lapsi näyttää huolestuneelta ja sanon sille ettei mitään ...

Legoland nyt oli Legoland. Onneksi ei päätetty olla siellä päivää pitempään. M oli selkeästi liian vanha, mutta toisaalta kun juttelin tänään yhden äidin kanssa odotellessani O:ta koulusta oli se äiti pyllähtää takapuolelleen kuullessaan että M on edelleen vain kuusi. Tämä äiti kun oli ajatellut että M on vähintään yhdeksän. Ehkä Legoland olis ollut sopiva kohde sille toisenlaiselle kuusveelle. Pojille kohde oli mahtava, paitsi O:ta tietty pelotti vähän jokapaikassa, mutta se nyt oli vähintäänkin oletettavaa ja ehkä olis ollut järkevämpää aloittaa päivä jostakin muualta kuin siitä kaikkein rajuimmasta vuoristoradasta – joka ei nyt niin kovin raju ollut sekään. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen O:hon teki Minilandin pienoismallit Yhdysvaltain kaupungeista ja se olis epäilemättä seissyt katselemassa niitä vaikka koko päivän. Amerikkalaiseen nysväykseen tottuneelle paikka tuntui vähän nuhjuiselta ja epäsiistiltä, ja se että maksettuaan jo pä...