Tahdon Asiat

Jokunen viikko takaperin kollega Boca Ratonista, Floridasta kävi pyörähtämässä täällä maan luoteisnurkassa. Istuessamme aamiaisella, hän kysyi vähän järkyttyneenä, tankattuaan vuokra-auton, että miten kenelläkään on täällä varaa ajaa autolla. Naurahdin ja vastasin että ei meillä olekaan rahaa bensaan ja siksi kaikki ajaa Teslalla. Vitsiksi tarkoitetussa heitossa oli mukana myös totuuden siemen, sillä meidän piirikunnassa elokuussa rekisteröidyistä autoista neljännes oli sähköisiä tai hybridejä, ja yli 6% talouksista suunnittelee tutkimuksen mukaan hankkivansa joko sähköauton tai ladattavan hybridin tulevan 12 kuukauden aikana. Omasta autotallista löytyy niin Tesla kuin ladattava hybridikin. Autotallista löytyy latausasema ja vaikka lataussähkö toki maksaakin on kulu murto-osa siitä mitä bensapumpulla käyminen maksaisi meidän ajokilometreillä.  Vieraita sieltä ja täältä Mutta ennen kuin puhutaan enemmän bensan tai kahvin hinnasta ja siitä kuuluisasta Big Mac indeksistä, puhutaan het...

Rooman melskeen ja käsinkosketeltavan historian havinan välillä on vain viikko siihen, että tyttäreni istuu autiomaan laskevan auringon lämmössä kuuntelemassa countrymusiikkikonserttia. Minä tiedän ja hän tietää, että matkaa näiden kahden paikan välillä on enemmän kuin puoli maapalloa, valovuosia ja ikuisuuksia, silti ihmiset ovat ihmisiä ihan kaikkialla. Eihän sen oikeastaan pitäisi edes olla täällä, viisitoistavuotiaan aikuisten konsertissa mutta joku konserttien pyhimys oli tänä iltana suosiollinen, eihän meiltä kysytty pääsylippuja sen enempää kuin lapselta papereitakaan. Meidän oli tarkoitus olla täällä. Tänä iltana me istumme siellä jossakin, mielikuvien amerikkalaisuuden ytimessä missä nurmikon laitamilla pariskunnat tanssivat stetsoneissaan, olut virtaa hanoista edulliseen tuoppihintaan ja varmasti valtaosa yleisöstä äänesti Donald Trumpia – kahdesti. Mutta meidän edessä olevassa retkituolissa istuva nainen jättää käsilaukkunsa roikkumaan tuolin selkänojaan lähtiessään täyttämä...

Tämä on kirjoitus siitä minkälaista on harrastaa tanssia Yhdysvaltain länsirannikolla. EVVK? Scroll on.  Tättis keskellä.  Ehkä kirjoitan tän muistoksi itselleni, ehkä siksi että lähdin tähän touhuun mukaan aika autuaan tietämättömänä miltä tanssi näyttää harrastuksena täällä maailmalla, ja ehkä tänä päivänä myös Suomessa. Enhän mä edes tiennyt että täällä stepataan, hiphopataan ja jazzataan kilpaa. Omissa mielikuvissa kun kilpatanssi oli jotakin muuta – paritanssia - ja tanssitunnit liittyivät siihen kerran tai kahdesti viikossa harrastamiseen Tanssivintissä tai Tanssiopistossa. Itse harrastin steppiä vuoden tai kaksi ja lisäksi nuorempana balettia. Ensimmäisestä muistoksi jäi samassa ryhmässä olleet kaksoset, sininen ja punainen, jälkimmäisestä lähinnä ankara tanssinopettaja ja se etten oikein lämmennyt baletille.  Tanssijan aamiainen ja meikki. Kaikkea tarvitaan.  Omasta lapsesta ei kuitenkaan tullut hevostyttöä vaan tanssija. Samaa tietä kulkee myös pikkuveli. En...

Järven rannalla, keskeisellä paikalla tulee myyntiin talo. Siinä on viisi makuuhuonetta, niin ne täällä ilmoitetaan, ja 1635 m2. Hintaa kohteella on $85.000.000. Valtaosa kodinetsijöistä hakee kuitenkin jotakin aivan muuta. He etsivät kotia kohtuullisen matkan päästä työpaikasta, sellaista, johon voi muuttaa sisään ilman että se on pakko remontoida välittömästi. Näitä rantojen luksuskoteja ostavat teknologiayritysten pääjohtajat, ne Amazonin, Microsoftin, Facebookin ja Googlen vetäjät, urheilustarat ja filmitähdet (alla kuvassa muutama allekirjoittaneen kanssa).  Tänä keväisenä aamuna, asuntojen kevätmarkkinan käydessä kuumimmillaan on meidän piirikunnassa, King Countyssä myynnissä 650 kohdetta. Se on ihan järjettömän vähän, ottaen huomioon, että asukkaita täällä on kuitenkin vajaat 2,3 miljoonaa ja kotitalouksia meillä on vajaa miljoona. Kaksitoista kohdetta on hinnoiteltu alle puolen miljoonan, alle miljoonan on hinnoiteltu vajaa puolet, 302 kohteista. Näistä kohteista 100 maksaa...

Tein oman kauppakassivertailuni käymällä nettiostoksilla kahdessa eri ruokakaupassa. Se mikä ennen pandemiaa oli poikkeus on muuttunut arkiseksi ja monet siirtyivät tilaamaan elintarvikeostoksensa pysyvästi kotiin toimitettuina. Meillä on hyvä ruokakauppa niin lähellä, että käymme kaupassa ihan itse, osin myös sen takia että olemme aika impulsiivisia ruokailijoita ja suunnittelun on todettu johtavan meillä vain pilaantuneisiin tuotteisiin. Ruokakaupassa käydään siis päivittäin. Valitsemistani kaupoista ensimmäinen on meidän lähikauppa, jota kotoisasti kutsutaan ihan "kotikaupaksi". Kotikaupan tuotteiden kuvat vasemmalla. Toiseksi valitsin Amazonin omistaman Whole Foods Marketin joka keskittyy luomutuotteisiin.  Näistä kahdesta asioimme itse useimmiten siinä omassa lähikaupassa. Kaikki valitut tuotteet ovat sellaisia joita meidän perheessä käytetään jatkuvasti, maitoa, leipää, munia...  Mitä ne ihan tavalliset tuotteet sitten maksavat?  Monijyväpaahtoleipää on pakastimessa...