Tahdon Asiat

Kevätaamuissa on parasta aamulenkki Martan kanssa. Koko maailma on vielä unessa ja silti aamun ensimmäiset auringonsäteet heijastuvat lammen pinnasta. Ilma on vielä yön jäljiltä kirpeä. Martta herättää lammella torkkuvan kanadanhanhipariskunnan ja närkästyneinä moisesta ne kaakattavat kovaäänisesti ennen kuin suuntaavat lentoon ja jonnekin toisaalle. Jäljelle jää kaksi sorsaa jotka hämmentyneinä tarkkailevat hanhien käytöstä. Sorsat jäävät, onhan Martta niille tuttu. Näitä hetkiä kaipaan talven pimeinä aamuina. Tänä viikonloppuna olen ollut töissä – koko viikonlopun. Oikeastaan koko perhe on tehnyt mun kanssa töitä ja Kentsun palkkasin pirtelöpalkalla mun assariksi. Pieni mies kun selkeästi tuntee vetoa tähän alaan. Omasta näkökulmasta ja neitseellisellä kokemuksella tää on ihan kuin olis unelmahommissa, yhtäaikaa töissä ja kotona, töissä ja perheen kanssa. Kuin huomaamatta parille päivälle on rullaantunut aktiivista työaikaa reilusti toistakymmentä tuntia, eikä kukaan edes ...

Meillä on pitkä viikonloppu, maanantai ilman koulua ja töitä. Ne grillaa jotka jaksaa, useimmat kai ainakin ulkoilee ja viettää viikonloppua perheen kanssa.  lohikeittoa notskilla Me ollaan saatu takapihan patio valmiiksi ja sen myötä istuttu iltaa tulilla. Me ollaan retkeilty metsässä, käyty taputtelemassa naapurin hevosia, syöty hyvin ja tehty läksyjä. M:n viikon läksyt on varsin kohtuulliset; sivu matikkaa, viisitoista tavattavaa sanaa, tietskaläksyt ja lukuläksyt. Jannuilla ei toistaiseksi ole läksyjä ja K:lla ei tule olemaankaan koska K:n opettaja ei usko läksyihin. akrobatiaa telkkarin ääressä kuka eka... voikukanlehtiä naapurille Kaikilla kolmella on kuitenkin ne lukuläksyt. Luen mielelläni ja lasten lukuläksyt saa äidinkin lukemaan. Pojille pitää lukea päivittäin ja kyllähän me luetaankin. Mä luen niille Roald Dahlin kirjoja iltasaduksi ja M lukee ohimennessään kirjan tai kaksi. Poikien lukuläksyt menee puolihuomaamattomasti. ...

Ei mulla mitään asiaa oo, mut sen vaan halusin sanoa että tänään on ollut ihana päivä. Aamun pikkupakkasesta on kivuttu liki viiteentoista asteeseen, aurinko paistaa ja lämmittää paljon enemmän kuin mitä lämpömittarin lukema antaa ymmärtää. Aamun riemun hetken sain poliisin pysäyttäessä bussikuskin, sen joka kaahaa niin että lapset putoo penkeistä ja ilkeilee asiakkailleen. M on matkustanut tän tätsän kyydissä muutaman kerran ja kertonut että bussin etuosasta kuuluu jatkuva karjahtelu ja äkseeraus, se että liki poikkeuksetta meidän jonosta osa joutuu siirtymään tätsän bussiin kertoo siitä ettei kukaan lapsista edes halua mennä sen bussilla vaan ne kaikki toivoo mahtuvansa M:n bussiin. Maailmassa on siis sittenkin oikeutta, vaikka epäilemättä bussitätsä olis mieluusti jättänyt kohtaamatta poliisisedän kanssa liki kahden sadan oppilaan ja kymmenien vanhempien silmien edessä. kertaus on opintojen äiti... kertauksena sama kuva uudestaan Pojat keskittyi aamun leikkimään uimarantaa...

Tiistaiaamuna olen ensin istunut tunnin vapaaehtoisena M:n kuoroharjoituksissa, katsonut kun yksi kuorolainen oksentaa kokolattiamatolle kesken harjoitusten, taluttanut lapsen terveydenhoitajan huoneeseen, ilmoittanut koulusihteerille tilanteesta ja palannut kuoroharjoituksiin ihailemaan musiikinopen kunnianhimoista kevätkonserttilauluvalikoimaa, onhan listalla Beatlesin Blackbird ja Bachin Jubilate! Alleluia! Vapaaehtoisen vanhemman tehtävänä on hoitaa kaikkien kuorolaisten sisäänkirjautuminen ja tarvittaessa oksentelijat ulos huoneesta ja hankkia paikalle siivousapu. Vähän ennen yhdeksää olen toivottanut M:lle hyvää koulupäivää ja käynyt hakemassa itselleni opettajainhuoneesta kupin kahvia. Vaihdan kuulumiset erityisopen kanssa ja erityisope kommetoi M:n silmätulehdusta. Erityisopen kanssa nauretaan sitä tosiasiaa että M kertoo kaiken, siis oikeesti kaiken. Jos M:lla on ummetusta tietää siitä jokainen vastaantulija, samoin kuin meidän lomasuunnitelmista, mun allergi...

Jokainen suomalainen lapsi tietää muumit. Uskaltaisin väittää että jokainen suomalainen lapsi on yhtälailla perehtynyt Peppi Pitkätossuun, Vaahteramäen Eemeliin ja Melukylän lapsiin. Oma ikäluokka ainakin tietää kuka on Minttu ja Mintun vähän räjähtäneen näköinen, ihanan kotoisa äiti. Tällä viikolla täällä vietetään kouluissa Read Accross America –viikkoa, ja kymmenet- ellei sadat tuhannet lapset lähtivät tänään kouluun pyjamassa ja repussa ainakin yksi Dr Seuss. Yhtälailla kuin suomalainen lapsi tietää Pikku Myyn, tuntee jokainen amerikkalainen koululainen sen kissan jolla on raidallinen hattu; ”The Cat in the Hat” ja sen kaverit Thing 1 ja Thing 2:n. Jos en vielä viisitoistavuotta sitten ollut koskaan kuullutkaan Dr Seussista on se kissa ja tohtorin kirjat meidän perheissä nyt rakkaita. Pakko myöntää että ne on rakkaampia kuin muumit tai Peppi tai Eemeli. Dr Seuss kylvää hauskoissa ja värikkäissä tarinoissaan tärkeitä elämänviisauksia, niin tärkeitä että n...

Keskimäärin vanhemmat odottaa kauhulla loma-aikoja, etenkin erkkojen kanssa. Erkkojen kanssa kun arki ja rutiini tekee elämästä noin keskimääräisesti helpompaa. Olen vinoutunut. Odotan joululomaa. Nautin siitä että me saadaan vaan olla. Siitä ettei ole kiire kouluun ja harrastuksiin. Nautin siitä et saan pitää ne lähellä. Sotaveteraanienpäivänä meillä leikittiin sotaveteraaneja. Nauroin mielessäni, koska allekirjoittaneelle tulee edelleen sotaveteraanista mieleen se suomalainen sotien veteraani ja hiljainen kunnioitus. Jos sille pitää antaa oman isoisän lisäksi kasvot, kuuluvat me kasvot Kenraali Adolf Ehrnroothille – mieluiten linnan juhlien haastattelussa. Mun on vaikeeta kuvitella – edellä mainitusta johtuen – että kukaan haluais leikkiä sotaveteraania. Meidän lapset haluaa, koska niitten mielessä sotaveteraani näyttää toisenlaiselle. M tosin kirjoitti kirjeen mun isoisälle. Kirjeessä se kiitti sitä siitä että se taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta jotta mä sain kasvaa vapaa...