Tahdon Asiat

jalaton Martta Lauantaina sataa. Eka kokonainen kouluviikko on selvitetty kunnialla, kaikkia väsyttää, kaikilla on vähän nuhaa tai ahdistusta tai muuten vaan väsymystä. Märkä koira torkkuu lenkin jälkeen sylissä mun kirjoittaessa ja hellalla kohoaa pullataikina. Yöllä tuli taas valvottua yhden lapsen kanssa, aina niistä joku valvoo tai herää tai... Koulun alkaessa alkaa kaikki muukin. Syyskuun ensimmäiset viikot on yhtä aloittamista. Moneen muuhun verrattuna meillä harrastetaan vähän. Hengästyneenä kuuntelen monen muun systeemejä, joissa illat täyttyy uimatreeneistä, taidekouluista, tassitunneista, karatesta, jalkapallosta, tenniksestä, kielikoulusta ja monesta muusta. Monessa perheessä harrastetaan myös aamulla ennen koulun alkamista. Mun mielestä on kohtuutonta vaatia lasta jaksamaan kaksitoistatuntisia päiviä, en jaksa itsekään. Harrastusten lisäksi syksyllä alkaa myös terapia, ne tutut testaukset ja tänä vuonna Kentsun puheterapia. Me ollaan viimeinkin ...

huurretta puunoksalla Seuraavan koiratarinan kirjoittaminen, jotta siitä tulee sellainen kuin siitä haluan vie aikaa... Säästän sen kirjoittamisen tulevaan pitkään viikonloppuun ja paneudun siihen niin ajalla kuin ajatuksella. Pupun tarinan kertominen kun ansaitsee sille vaaditun ajan. Töissä mun työpöytä on ehkä tuuman turhan korkea suhteessa tuolin korkeuteen. Se säädettävä työtuoli on toki nostettu maksimikorkeuteensa. Se tuuma on reilussa kuukaudessa johtanut siihen ettei eilen auttanut muu kuin käväistä siinä meidän kanssa samoissa tiloissa olevassa tervarissa. Dr Baliga totes että on joo olkapään nivelkalvo tulehtunut, tarttee ergokonsultaation, fysioterapiaa ja kantositeen ainakin ensiviikkoon. No kiva. Ergokonsultaatio on tilattu, fyssarille pitäis soittaa huomenna kun se viisaasti – siis Dr Baliga – tuumas että sairaalan fyssarille ehtii hyvin ruokiksella. Hiiren siirsin jo eilen vasemmalle kädelle ja muuten yritän siinä kantositeessä säästellä sitä oikeeta minkä ...

On heinäkuun ensimmäinen, valokuvapäivä. Tänään en kuvaa, en samalla tavalla kuin yleensä. En jokaista hetkeä, jokaista kellonaikaa, jokaista askelta. Viimeisen viikon olen kuvannut muutaman sadan valokuvan päivävauhtia. Oon kuvannut Isoisää ja B:tä, lapsia, Freddeä, nähtävyyksiä ja ravintoloita. Sunnuntaina valokuvasin ukkospilviä, brunssia, viininmaistelua ja kartingia. aamiaista viiniä pieni tyttö kilpa-auton ratissa kaksi sukupolvea, isä ja sen tytär Maanantaina kiipeilyä ja ravintolaillallista. M ja sen valmentaja,  kato tähän laitat jalan ensin... ja sit vaihdat niin et saat vasemman jalan... ...tähän keltainen reitti 5.9, sitä ei kiipeä moni aikuinen harrastelijakaan Eilen ajoin muutaman sata kilometriä ja kuvasin suuren vuoren, ja meidän matkan sinne. Mt Rainier maaoravat oli kesyjä M tietää tulivuorista paljon ja jakaa tietoaan K:lle ...

kortteja maailmalta - isoisältä, isoäidiltä ja tädiltä M:lla oli aivan mahtavat synttärit. Juhlakalu juhli koko päivän, aamulla kotona, päivällä koulussa ja illalla ystävien kanssa ensin kiipeilemässä ja lopulta vielä pienemmällä porukalla ravintolassa. M nautti siitä et sai opettaa muita kiipeilemään, kannusti muita ja kiipesi pelokkaimpien rinnalla. Olen ylpeä prinsessastani ja kiitollinen siitä että niin moni pääsi tulemaan. Erityisen kiitollinen viimeviikkoisten tapahtumien jälkeen. Tuntuu hyvältä nähdä että on olemassa myös ymmärrystä. jopa O otti tuntumaa kiipeilyyn "mä autan sua kun sua vähän pelottaa" Juhlista seuraa väistämättä krapula ja M:n juhlakarapulaa ollaan podettu koko perheen voimin eilisestä eteenpäin. Niin kauan kuin bileet oli menestys, kaikilla oli kivaa ja sankaritar säteili, ei haittaa vaikka loppuviikonloppu menee ryppyjä oikoessa. Menkööt! Nyt se on seitsemän. Kummitäti K:n lapset on meidä...