Tahdon Asiat

Maailma oli ennen toisenlainen. Fredde katsoo olkkarissa veljensä ja faijansa kanssa kauden ekaa formulakisaa, tosin me ollaan täällä – Yhdysvaltain luoteisnurkalla, isä Espoossa ja veli Lauttasaaressa, Helsingissä. Ne juttelee, kommentoi kisan tapahtumia, buuaa ja hurraa yhdessä – videopuhelun välityksellä. Kisan jälkeen puhutaan kuulumiset, vaihdetaan näkemyksiä siitä miten maailma makaa ja jos lapset on hereillä, hekin liittyvät seuraan. Näin on ollut jo pitkään.  Liuta lauantaisia panimovieraita meidän suosikkipanimossa. Kiitollisuuspäiväkirjan sivulla kysytään miksi olen kiitollinen siitä, että saan elää juuri nyt, tässä ajassa? Vastausta ei tarvitse pohtia, teknologia ja tiede. Se että perhe voi sunnuntaina kokoontua yhdessä katsomaan samaa kisaa vaikka fyysinen välimatka on 7695 kilometriä. Kun me muutimme tänne oli sähköposti ja puhelin. Seattlen kevät on herännyt hitaasti ja vasta pari viikkoa sitten kuulin sammakot ensimmäistä kertaa, ne laulavat miljoonien sammakoitten k...

Someäidin lapsi tubettaa aamulla.  Someäiti täällä terve. Siis sellainen äiti jolla on kolme lasta, kaksi puhelinta, iPad, älykello ja sit tietty läppäri. Someäiti aloittaa päivänsä LinkedIn:ssä aamukuuden aikaan, siirtyy siitä Facebookiin ja Instaan. Pinterestiäkin se käyttää ainakin melkein jokainen päivä. Illalla viimeksi sängyssä, katsottuaan ensin padiltä telkkaria se kurkkaa viimeiset somejutut ennen nukkumattia. Seuraavaksi sen pitäis vielä ottaa omakseen YouTube ja Twitter muutenkin kuin käyttäjän roolissa. Someäidin lapset tietää että poseerata pitää vielä kerran, maitolasin voi kaataa uudestaan että siitä saa just oikeanlaisen kuvan ja ruoka-annoksesta ei voi syödä ennen kuin someäiti on kuvannut sen. Someäidin lapset tietää myös että parhaat kuvat tulee harjoitellulla sattumalla. Sen lisäksi että mutsi ottaa samasta asiasta kymmeniä kuvia, niin se pyytää lapsia kääntymään selin, kääntämään kasvonsa ja esittämään ettei someäiti hääri ympärillä kameransa kans...

Mitä meidän hitaasta lauantaiaamusta sitten tuli? Mitä me tehtiin sinä lauantaina kun ei oikestaan tarvinnut tehdä yhtään mitään. Me ajettiin Seattleen ostamaan omenatelkkari. Omenatelkkari palautetaan maanantaina – huomenna ei jaksa – se on liian vanhaa teknologiaa ja näkyy se superpallo huomenna ilmankin. Kirsikat kuitenkin kukki ja lelukaupoissa oli kivaa. grande flat white - parhautta isänsä poika - kellomies Me ajettiin Gas Works Park iin ja kiipeiltiin ja leikittiin ja katsottiin meidän kaunista kaupunkia. tällainen on M... kuva kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa - rakas, rakas M Kaivattiin olutta. Ekassa panimossa ei löytynyt parkkipaikkaa. Tokaan ei pääseet alaikäiset. ”Third time is a charm” – kolmas kerta toden sanoo, kolmas kerta osoittautui loistavaksi paikaksi. Teollisuushallien keskeltä, lastauslaitureitten välistä löytyi Geaux. Kotona tehtiin hampurilaisia ja syötiin jälkkäriksi kasvivärei...

Tää tätihenkilö on jo jonkin aikaa harjoitellut Instagramin käyttöä... Twiittailemaan musta ei vielä ole, ehkä sekin päivä tulee, mutta toistaiseksi meidän elämää voi seurailla myös Instagramissa.

M:n sängyn prinsessa katoksessa... M on siirtynyt omaan sänkyynsä O:n kanssa Olen otettu syntyneestä keskustelusta. Näitä kommentteja – puolesta ja vastaan – on ollut ilo lukea ja lukiessa on herännyt paljon ajatuksia... Kiitoksia kaikille asiallisuudesta! Kiitos myös väleissä vilahtaneista kannustuksista ja tuesta! Tässä kooste siitä mitä on päällimmäisenä mielessä. Muistan lukeneeni sähköallergiasta joskus aikanaan, varmaankin siitä ainoasta suomalaisesta julkaisusta jota ylipäätään luen. Kodin kuvalehti on hyvä lehti. Täällä aiheesta ei puhu kukaan. Ei ainakaan niin että se mun korviin olis kantautunut. Aika näyttää tuleeko siitä yleinen keskustelunaihe, vai pysyykö se pienen ryhmän kiinnostuksen kohteena. Tällä hetkellä WLAN- verkko on kaikkialla, siis oikeasti kaikkialla... kaupassa, autossa, kodissa, lääkäriasemalla, koulussa, sairaalassa... jos kytkisin omani toiminnasta olisi meillä kuitenkin säteilyä kymmenen lähimmän naapurin verkosta. BPA (Bisphenol A) – joho...

Oon edelleen ihan ällikällä lyöty siitä että lasten teknisten laitteiden käytöstä ja tv:n katselusta saatiin näin pitkä ja laaja-alainen keskustelu. Mulla ei käynyt pienessä mielessänikään, että täällä päädyttäisiin keskustelemaan sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksista ihmiskehoon. Edelleenkään en pidä aihetta kovin relevanttina itseni kannalta, mutta toisaalta se jolla on säteily-yliherkkyys itsellään, pitää asiaa toki tärkeänä ja syystäkin. Vertaisin tätä vaikkapa hajusteyliherkkyyteen. Hajusteyliherkkä kun kärsii muitten ihmisten käyttämistä hajusteista, voiteista, deodoranteista, tuoksukynttilöistä ja vaikkapa ihan vaan leikkokukista... siihen asteeseen että on hankalaa tai jopa mahdotonta matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla tai käydä vaikkapa konsertissa. Mulla taas palaa kerralla useampikin tuoksukynttilä – joo tiedän pienpartikkeleista vai mitä ne nyt on joita kynttilöistä tulee ja siitä että todennäköisesti kuolen kaikkien näitten hajusteitten aiheuttamaan syöpään. Yhdel...

Koska mun on mahdotonta vastata kaikkiin kommentteihin toistamatta itseäni ja ilman että ajatus katoaa, vastaan kaikille kirjoittaneille uudella kirjoituksella. Ensinnäkin kiitos kaikille kommenteista ja intohimoisistakin vastauksista tähän aiheeseen. Kävin autotallissa äsken laskemassa meidän lautapelit. Niitä on yhdeksäntoista, ja kaikkia myös pelataan – päivittäin. Palapelejä on varmasti viitisenkymmentä ja myös ne ovat käytössä. Niin sanottuja tietokonepelejä meillä ei ole lainkaan. Se mikä ehkä jäi ilmaisematta edellisessä tekstissä on se tosiasia että vaikka meillä ruutuaikaa ei rajoiteta kellon kanssa, ei se tarkoita sitä että kolmikko viettäisi aikaansa telkkaria katsoen ja pelejä pelaten. Jostakin syystä vaan suurinosa tuntuu ajattelevan että rajoittamaton ruutuaika johtaa automaattisesti siihen, että sen ruudun edessä istutaan aamusta iltaan. Meillä on päiviä kun telkkaria ei avata laisinkaan ja iPadin sijainnista ei kellään ole aavistustakaan. Silloin kun edellämainittu...

Yleinen suositus on 60 minuuttia ”screen time” vuorokaudessa. Se pitää sisällään sen puhelimen räpeltämisen, iPadit, tietokoneen, elokuvat, telkkarin... Jokainen vanhempi joka edes vähän seuraa maailmaa ja aikaansa tietää tän suosituksen. Vähän häpeillen todetaan toisinaan ettei joskus ihan mahduta näihin raameihin... kuten esimerkiksi siellä odotushuoneessa jossa jokaisella alle kymmenvuotiaalla on kädessä joko puhelin tai tabletti. Noin perinteisessä mielessä meillä ei ole telkkaria. Meillä ei siis ole laitetta joka suoltaa saippuaoopperaa, uutisia, lastenohjelmia ja muuta vuorokauden ympäri. Meillä on Mediaplayer ja siinä Netflix, HuluPlus ja Amazon. L seuraa muutamaa sarjaa, minä omiani. Uutisia voi seurata netistä. Telkkareita joilla voi katsoa valitsemaansa sarjaa-elokuvaa-lastenohjelmaa on kaksi. Yksi yläkerrassa ja toinen alhaalla. Sen lisäksi on M:n iPad Mini, mun Surface Pro 2 ”2 in 1”, mun Lumia 920 ja Kindle Touch -lukulaite, L:n iPad Air, Lumia 920 ja sen Lenovo Yoga....