Tahdon Asiat

ei täällä kylmä ole... Täällä me ollaan, ja täällä on just tasan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Ulkona sataa, tuulee ja myrskyää. Edellisen kerran me osuttiin myrskyyn täällä ollessamme Tättiksen ollessa nelikuinen, silloin oli elokuu. Kunhan päivä valkenee me lähdetään Martan kanssa katsomaan aaltoja. Illalla sängyssä lehteä selatessani törmäsin Oregonin matkailumainokseen, siinä sanottiin jotenkin näin; ”Jos saavuit rannalle bikineissä, joku kyllä varmasti lainaa sinulle villapaidan. Me ollaan ystävällisiä.” edellisessä myrskyssä turvassa sadetakin sisällä Lauman syksyn kehityskeskustelut oli hellyyttäviä. Ensinnäkin tän ekan vetää lapset itse. Ollipollia ujostutti. Se tuijotti sormiaan ja varpaitaan, samalla kun mumisten veti miitinkiä. No, mun tavoitteet olis tota opetella lukemaan kokonaisia sanoja, ja mä tykkään matematiikasta – jätkä virkoaa ja virnistää – itseasiassa mä oon luokan paras matikassa... Opettaja naurahtaa ja myöntää että niin kyllä oletkin. Po...

Meidän lapsilla on koulussa kehityskeskustelu kahdesti lukuvuodessa. Ensimmäinen kierros on alkusyksystä ja silloin puhutaan kouluvuoden alkamisesta aika yleisellä tasolla. Samalla lapsi asettaa itselleen tavoitteet. Toinen tavoitteista on akateeminen ja toinen liittyy muuhun kouluelämässä tai noin muuten yleisesti tarpeelliseen elämäntaitoon. Seuraava kehityskeskustelukierros on formaalimpi, sillä siinä käydään läpi tammikuussa jaettua välitodistusta, ja tämä tapaaminen on tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. Aikaisemmalla kokemuksella oma näkemykseni tän ekan kierroksen kanssa oli että vaikka se ihan varmasti on lapsen tulevaa elämää ajatellen ihan tarpeellista oppia asettamaan tavoitteita, nii se että niitä tavoitteita ruoditaan koululla yhdessä opettajan ja vanhemman kanssa, on ajanhukkaa kaikille. Maanantaina tämä kaksikko aloitti taas kiipeilyn.  Muistan ikuisesti M:n ekan kehityskeskustelun neidon aloitettua koulun. M:n silloinen opettaja ei ollut mitenkään e...

Sain tänään vastuullisen tehtävän; pitää M:n koulupäivän ajan huolta sen chihuahuasta. M oli epäileväinen onko musta näin vaativaan tehtävään, onhan Cancun maitoallerginen eikä se tykkää jos sen unohtaa vaan koko päiväksi auton keskikonsoliin – lapsi tuntee selvästi äitinsä. Todistaakseni M:lle että Cancunista pidettiin huolta, nappasin siitä kuvan aina säännöllisesti ja näistä kuvista muotoutui samalla ihan hyvä kuva mun tavallisesta perjantaista. M on saatu bussiin, matkalla viemään O:ta kouluun Saatuani kolmikon saatetuksi kouluihinsa, ja juoruttuani O:n koulun aulassa muitten äitien kanssa vartin verran K:n koulun vanhempainyhdistyksen eilisestä äänestyksestä ja kaikista niistä tunnekuohuista joita asian ympärillä liikkui, jatkoin matkaani pitkästä aikaa perjantaiaamun rukousryhmään.  O:n pulpetti päivän ekat tehtävät; koulupäivä alkaa O:n koulussa aina sillä että lapset tekee itsenäisesti kirjallisia tehtäviä Rukousryhmän parasta antia sen hiljen...

Koska mulla ei tunnu olevan mitenkään kauheesti asiaa, tai siis arki on tavallista – sitä samaa – päätn vastata Tukholman Veeran  "haasteeseen" ja kertoa et missä asioissa oon erityisen hyvä: Auto Sanotaan aina että on vaarallista sanoa olevansa hyvä ajamaan autoa ja et 98% - tai jotain sen suuntaista – on sitä mieltä et ne on hyviä ajamaan autoa. Mä tykkään ajamisesta, siis ajamisesta, ei ratin takana istumisesta ja edellä olevan auton perän seuraamisesta... se on ajelemista tai ajelehtimista. Minä ajan ja se on aktiivista toimintaa. Tykkään ajaa, se on hauskaa ja helppoa ja kivaa JA olen hyvä siinä. Niin ja taittuu toi mun melkein kuusimetrinen taskuunkin – helposti. Edellinen oli vielä pidempi, siinä ei ollut peruutuskameraa ja silti se meni näpsäkästi taskuun. Ruoka Osaan taikoa herkullisen aterian jääkaapista jossa on lähinnä valo ja ruokakomerosta josta löytyy purkki säilykepapuja, riisiä ja pastaa. Olen hyvä laittamaan ruokaa ja nautin siitä. En ...