Tahdon Asiat

Makaan pimeässä huoneessa ja kuuntelen nukkuvan lapsen hengitystä. Se rohisee vielä vähän, mutta kortisoni on jo tehnyt tehtävänsä ja henki kulkee taas. Pimeässä näkyy ventolinepiipun ääriviivat, se on siinä varmuuden vuoksi. Huoneessa on kylmä koska ikkuna on sepposen selällään helpottamassa toisen unta ja meillä on kummallakin useampi peitto päällä. Joulukuussa kortisoni ei ehtinyt apuun ja oltiin sairaalassa. Tällä kertaa se ehti. Ei ole lääkäriä joka ei olisi kommentoinut jannun hengitystien rakenteellista ahtautta. Sitä on tutkittu väsymykseen asti... Hengitysteiden erikoislääkäri, hammaslääkäri, unispesialisti, yleislääkäri, korvalääkäri. Viimeksi asiaa kommentoi lastenneurologi sen aivotärähdyksen yhteydessä. Ongelma siitä tulee kuitenkin ainoastaan hengitystieinfektion yhteydessä. Tänään se jää kotiin sairastamaan, mutta tavallisena aamuna mies vetää jalkaansa pillifarkut ja paidan, viimeiseksi silaukseksi tennarit ja pilottirotsi. Kaverit kulkee urheiluverkkareissa ...

Maanantai Herään Oregonissa kauan ennen aamunkoittoa. Juon kupin kahvia ennen kuin tiskaan astiat ja asettelen ne kuivumaan kuivaustelineen miniatyyriversioon. Ennen seitsemää koko perhe on autossa. Me pysähdytään aamiaiselle matkalla ja ennen puoltapäivää lapset on koulussa. Koulun toimistossa koulupsykologi saartaa mut ja sanoo lähettävänsä mulle nivaskan papereita koska Tättiksen ope on pyytänyt uudelleenarviointia. Kotona mä heitän kotona pyykit koneeseen, puran kassit ja hyppään suihkuun. Tuntia myöhemmin lähden tapaamaan asiakkaan lainaneuvojaa. Aamiaisella suomalaiskaupunki Astoriassa. Illalla niihin joulubileistä parhaisiin. Matkalla juhliin pysähdytään kauppaan ostamaan terveyssiteitä ja tamponeja kodittomien naisten hyväntekeväisyyteen. Rachelillä on aina joku hyväntekeväisyys illan teemana. Selitän Tättikselle miksi terveyssiteet ja etenkin tamponit on osalle naisista luksusta. Tättiksellä on jo neljäs kerta mukana aikuisten juhlissa. Tänä vuonna meitä onnista...

Aamulla tyydyin "suomalaiseen small-talkiin" töissä – valitin. Ihan aiheesta, mutta valitin silti. Jo tiistaina olin hyvin nukutusta yöstä huolimatta uupunut – allergia. Maanantain pilkin koulutuksessa – allergia. Tiistaina lounasaikaan hiivin tyhjään tutkimushuoneeseen, vedin lämpökaapista ulos lämmitetyn lakanan, kiipesin tutkimuspöydälle ja otin torkut. Heräsin puhelimeen kolme varttia myöhemmin ja palasin tuijottamaan ruutuani lasittunein silmin.  Eilen sairastin allergiapöhnääni kotona. Tänään palasin töihin ja valitin. Tänään aamuisen valituksen kuuli kahden lääkärin assarin ja yhden sairaanhoitajan lisäksi työhuoneeseensa lääkäri. Jim pistää päänsä ulos työhuoneestaan ja toistaa mun lauseen; ”tuntuu ettet saa henkeä?” – Mä haluan että sä meet nyt labraan ja sanot että ne tekee sulle tänään spirometrian ja ekg:n, ja happisaturaation ja tietty kaikki perusarvot. Pyydä et ne laittaa tulokset mun pöydälle. Mä tuun juttelemaan kun saan tulokset. Hiivin labran o...

Iltaisin tää on ihan tavallista... Jäin miettimään Salamatkustajan Sadun postauksesta sitä, että minkälaista on ihan tavallinen arki. Minkä päivän videoisin - en videoi, ikinä, mitään, tai mistä päivästä kirjoittaisin... siis jos haluaisin tavoittaa ihan vaan sen tavallisen. En tiedä. En osaa sanoa. Just nyt arki ei ainakaan ole tavallista. Koska se sitten on? Ei se ollut tavallista maanantaina, eikä se ollut tavallista eilenkään. Huomennakaan ei ole ihan tavallista. Entä ensi viikolla, tai ensi kuussa? Koska olis ihan sellaista tavallista? Ehkä sitten kun kenelläkään ei ole jalka poikki? Mut sit jollakin voi olla jotakin muuta, tai töitä liikaa tai joku muu mullistus menossa. Ei meillä taida koskaan olla – ihan sellaista tavallista. Mun mielikuvissa tavallisena päivänä kaikki herää aamulla ja pukee ja syö aamiaista ja lähtee tavallisesti töihin ja kouluun. Työpäivä ei ole erityisen tapahtumarikas, eikä tapahtumaköyhäkään. Tavallinen työpäivä olis sellainen keskimäärä...

Neljän päivän viikonloppu. Neljän päivän laskeutuminen rakkaaseen ja pyhään joulunaikaan. Koti on puettu jouluun, kuusi on koristeltu ja perheidylli on kuin naistenlehden joulunumerosta. Yhdessä perheen kanssa istutaan takkatulen loimottaessa lattialla joulukuusen edustalla pelaamassa lautapeliä. Kaikilla on mukavaa ja isä ja äiti hymyilevät onnellisina toisilleen jälkikasvunsa pellavaisten päitten ylitse. Torstai, marraskuun 27. 64F (17C) - sää tuulinen. Kiitospäivä Kalkkuna valmistuu uunissa. M lukee puhelinluetteloa mun työpöydän alla ja lähtee shortseissaan kävelylle L:n ja Koiran kanssa. Pojat riehuu yläkerrassa ja K käy totaalisesti ylikierroksilla. Mä siemailen kuohuvaa samalla kun valmistan bataattivuokaa, karpalohilloa ja koristelen ohimennessäni kurpitsapiirakan jälkkäriksi. Pöytä on katettu, neljältä tulee vieraat. Meillä on kaikki idyllin ainekset, huolimatta siitä että M stressaa selkeästi tulevia ”vieraita” ja muutenkin poikkeavaa tilannetta. K ei tahdo...

Kiitospäivän jälkeisenä aamuna keitän kupin kahvia, istahdan koneelle ja olen kiitollinen siitä että eduskunnassa istui riittävän monta kansanedustajaa kuuntelemassa kansalaisten tahtoa. Onnittelut Suomelle, onnittelut kaikille niille joita tämä koskettaa Suomessa! Onnittelut perheille! Hyviä ja turvallisia perheitä kun on monenlaisia. Tänä aamuna olen ylpeä suomalaisuudestani ihan samalla tapaa kuin olin ylpeä siitä että asun Washingtonissa marraskuussa 2012 samaisen avioliittolain tullessa hyväksytyksi suorassa kansanäänestyksessä. Sen marraskuisen päivän jälkeen 17% solmituista avioliitoista on ollut kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välisiä liittoja. Kirkkoa on hyvä ravistella ja muistuttaa että kirjaetiikan ja moralismin sijasta niitten syvimpien arvojen pitäisi kai kuitenkin olla rakkaus ja hyväksyntä. On syytä palata alkulähteille ja muistaa miten Jeesus aikanaan ravisteli silloisten oppineitten arvoja. TAHDON! Kiitospäivää juhlittiin ensin lasten kouluissa tiist...