Tahdon Asiat

On sunnuntai ja koko perheellä taitaa olla jonkinasteinen krapula eilisestä. M nukkuu vielä, Fredde ilmestyi alakertaan hippasen ennen kymmentä ja jannut on rakentaneet linnoitusta olkkarin pöydälle dominoista, bananagram nappuloista, matikkakulkuneuvoista ja jengan osista. Ne on häkellyttävän rauhallisia ja keskustelee hiljaa keskenään siitä miten sitä systeemiä rakennetaan. Mun tekee mieli pysyä yöpaidassa koko päivän. Kun kysyin jannuilta haluaako ne lähteä kirkkoon esiintymään joulukonserttiin, kumpikin vastasi kuorossa; ”Ei haluta...onks pakko?” – Ei ole. Jannut haluaa katsoa tänään Jurassic Worldin. Mun mielestä ne on vähän turhan nuoria viisivuotiaina katsomaan elokuvaa jonka suositusikäraja on kolmetoista. Kuitenkin sen leffan on nähnyt valtaosa sen ikäisistä pojista ja siitä puhutaan koulussa ihan samalla tavalla kuin uusimmasta Star Warsista, senkin suositusikäraja on kolmetoista. Ehkä mä olen niuho? En kuitenkaan halua myöskään olla se mutsi joka ei ko...

Kolme yötä jouluun on... on niitä onneksi vähän enemmän. Eilen oli kuitenkin lauman vika koulupäivä ja alkaen tästä aamusta ne on joululomalla. Just nyt ne makaa yläkerran lotin lattialla untuvapeittojen kanssa ja katsoo telkkarista jouluelokuvia. M:n loman kohokohta on se ettei tarvitse illalla mennä nukkumaan, etä se saa yökyöpelinä valvoa illalla ja nukkua puolillepäivin – seitsemän vuotias teini. Töissä me hukutaan hienoihin suklaakonvehteihin, tunnettujen leipomoiden tekemiin kakkuihin, kekseihin ja kalliisiin pähkinöihin. Lääkäreille kannetaan ovista ja ikkunoista viinejä ja lahjapaketteja. Keskiviikkona me oikeesti saatiin jostakin leipomosta kuljetuksena joulukakku jonka päälle laitettava toffeekastike oli edelleen lämmintä. Torstaina istuin ystävien kanssa Pubissa, meidän suominaisten joulupäivällinen. Ei mikään iso ja kattava kokoontuminen, vaan meidän neljän ystävän jengi. Vaihdettiin joululahjoja ja synttärilahjoja ja puhuttiin kaikesta maan ja ta...

Claire on Tontun sijaisena Lauantaina on mun synttärit. Kerrottakoon kaksi tarinaa lauantailta... Periaatteessa kumpikin on ihan yhtä totta. Riippuu näkökulmasta ja silmälasien vaaleanpunaisuuden asteesta. Tosiasia on se että ihan tavallinen ja mahdollisimman perustylsä tavallinen harmaa arki on kaikkein parasta ja helpointa näitten kolmen kanssa. Ne omien ajatusten mukaiset leppoisat juhlapäivät jää haaveiksi ja jos omia odotuksiaan muistaa laskea ja olla odottamatta kauheesti mitään, voi yllättyä iloisesti.  Ikimuistoinen syntymäpäivä Herään aamulla ihanan tyttäreni kainalosta. Kuuntelen ääniä alakerrasta ja tiedän että siellä valmistellaan yllätystä mulle. Jään sänkyyn ihailemaan nukkuvaa lasta ja luen samalla uusinta Kodinkuvalehteä. M herää, toivottaa mulle ihanaa syntymäpäivää ja vannottaa mua pysymään sängyssä kunnes toisin sanotaan, livahtaessaan ovesta alakertaan. Herään aamulla päänsärkyyn kuorsaavan tyttäreni kainalosta. Kuuntelen mut herättänyttä me...

Ai kuva per tunti... no ei ihan onnistunut... meni päälle neljänkymmenen... Kertokaahan mielipiteitä, jatketaanko näin? Yritetäänkö supistaa siihen yhteen per tunti, vai palataanko takaisin vanhaan kuvakertomukseen? Miltä se vuoden eka päivä sitten näytti meidän perheessä? Koska herättiin? Mitä tehtiin? Sunnuntaihan se käytännössä oli ja kotona lojuttiin... ei menty mihinkään, eikä kauheesti tehty mitään. Aamulla nukuttiin pikään vaikkei yksikään meistä ollut hereillä vastaanottamassa uutta vuotta, vaan talo oli hiljainen jo kauan ennen puoltayötä. Pojatkin oli kuulemma nukkuneet vielä seitsemän pintaan kun L oli havahtunut kääntämään kylkeään. M heräs ennen puoltayhdeksää ja siellä me lojuttiin sängyssä, lopulta kaikki kuusi yhdeksään saakka. aamuriehu vuoden ensimmäinen auringonpaiste Uuden vuoden kunniaksi aamiaiseksi oli munakasta ja niitä vohveleita hillolla ja kermavaahdolla, lasiin kaadettiin "Nikkeä". Me juodaan shampanjaa harvemmin, ei edes kerran v...