Tahdon Asiat

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

Jokunen viikko takaperin kollega Boca Ratonista, Floridasta kävi pyörähtämässä täällä maan luoteisnurkassa. Istuessamme aamiaisella, hän kysyi vähän järkyttyneenä, tankattuaan vuokra-auton, että miten kenelläkään on täällä varaa ajaa autolla. Naurahdin ja vastasin että ei meillä olekaan rahaa bensaan ja siksi kaikki ajaa Teslalla. Vitsiksi tarkoitetussa heitossa oli mukana myös totuuden siemen, sillä meidän piirikunnassa elokuussa rekisteröidyistä autoista neljännes oli sähköisiä tai hybridejä, ja yli 6% talouksista suunnittelee tutkimuksen mukaan hankkivansa joko sähköauton tai ladattavan hybridin tulevan 12 kuukauden aikana. Omasta autotallista löytyy niin Tesla kuin ladattava hybridikin. Autotallista löytyy latausasema ja vaikka lataussähkö toki maksaakin on kulu murto-osa siitä mitä bensapumpulla käyminen maksaisi meidän ajokilometreillä.  Vieraita sieltä ja täältä Mutta ennen kuin puhutaan enemmän bensan tai kahvin hinnasta ja siitä kuuluisasta Big Mac indeksistä, puhutaan het...

Tein oman kauppakassivertailuni käymällä nettiostoksilla kahdessa eri ruokakaupassa. Se mikä ennen pandemiaa oli poikkeus on muuttunut arkiseksi ja monet siirtyivät tilaamaan elintarvikeostoksensa pysyvästi kotiin toimitettuina. Meillä on hyvä ruokakauppa niin lähellä, että käymme kaupassa ihan itse, osin myös sen takia että olemme aika impulsiivisia ruokailijoita ja suunnittelun on todettu johtavan meillä vain pilaantuneisiin tuotteisiin. Ruokakaupassa käydään siis päivittäin. Valitsemistani kaupoista ensimmäinen on meidän lähikauppa, jota kotoisasti kutsutaan ihan "kotikaupaksi". Kotikaupan tuotteiden kuvat vasemmalla. Toiseksi valitsin Amazonin omistaman Whole Foods Marketin joka keskittyy luomutuotteisiin.  Näistä kahdesta asioimme itse useimmiten siinä omassa lähikaupassa. Kaikki valitut tuotteet ovat sellaisia joita meidän perheessä käytetään jatkuvasti, maitoa, leipää, munia...  Mitä ne ihan tavalliset tuotteet sitten maksavat?  Monijyväpaahtoleipää on pakastimessa...

Meillä jokaisella on keittiössä niitä härpäkkeitä joista tulee hyvä mieli ihan jokainen päivä, oli se sitten se vispilä joka on peritty isoäidiltä tai leipäkone - kyllä, mulla on ystävä joka edelleen leipoo leipää leipäkoneella ja vielä ihan jokaisena päivänä. Tämä kirjoitus on tehnyt tuloaan jo muutaman kuukauden, siitä hetkestä kun hetken mielijohteesta panostin ja ostin meille uuden tehosekoittimen. Kassalla irvistin ja suljin silmät, mutta se vanha parinkympin blenderi kun jumitti ja savutti, sen peseminenkin oli aika lähellä painajaista. Se uusi tehis nimittäin tuo mulle iloa jokaisena arkiaamuna kun ladon sinne ne jäiset hedelmät, vähän tummuneen banaanin, jogurttia, mantelimaitoa ja hunajaa. Hetkessä se surauttaa lapsille aamiaisjuomat ja se puhdistuukin pesuohjelmalla hetkessä. Mitä arjen luksusta!   Jäin pohtimaan mitä muita härpäkkeitä meillä käytetään ihan jokaisena päivänä. Mietin sitä kun Boschin tiskarin poistoputki oli taas kerran tukossa ja käytin aamulla tunnin...