Tahdon Asiat

Auton ovi aukeaa ja kysäisen sisääntulijalta:” No miten meni?” Vastaukset ensimmäisen koulupäivän tunnelmista vaihtelivat vastaajasta toiseen.  Lapsi 1 – yläkoulun viimeinen vuosi: Oli tosi kivaa! Mun kanssa on samalla hissan, matikan… tunnilla AJ ja PJ ja… Ja espanjan ope, no se on ihan järjettömän karismaattinen! Niin, ja kaikilla kavereilla on sama lounasaika mun kanssa. Lapsi 2 – yläkoulun viimeinen vuosi: Ihan kauhee päivä. Mä oon niiiiiiiin väsynyt. En ymmärtänyt mitään mitä se espanjan opettaja puhuu ja se sanoi et se on tosi tiukka. Mä en koskaan pääse läpi tästä vuodesta. Ja miten mä aina saan sen saman tiedeaineiden opettajan, se on ihan kauhee. En kestä. Ihan kauheeta. Taas. Mä en haluu käydä koulua. Miks ihmisen pitää käydä koulua? Miks ei saa vaan olla?!!!  (Niin, sitä minäkin aina välillä mietin.) Lapsi 3 – lukion toinen vuosi: Ihan sairaan hienoo et mulla on sama lounas kaikkien tyyppien kaa. Ja se englannin ope, se oli tosi kiva, tykkää formulasta. Espanj...

Ilolla ilmoitan, että selvisimme kaikki hengissä ensimmäisestä kouluviikosta. Oli hetkiä, jolloin en ollut ihan varma, ja perjantai-illan koittaessa kaatui meistä viimeinenkin vuoteeseen iltakymmeneltä. Allekirjoittanut tosin etsiytyi täkin alle jo kauan ennen yhdeksää. Kouluvuoden ensimmäinen viikko on aina ollut haastava, tänä vuonna haasteellisuuskerrointa lisäsi edellisistä vuosista koulupiirin tekniset ongelmat, kommunikaatiokatkos kouluterveydenhoitajan ja koulupiirin johdon välillä, yhden lapsen lukionaloitus ja viimeisimpänä se, että minulla oli täällä asiakkaat keskilännestä ja heidän tavoitteensa oli löytää koti kolmessa päivässä. Viikkoon on mahtunut myös maanjäristys, metsäpalojen aiheuttama tuhkasade ja heikko ilmanlaatu. Bring it on! Koko koulunalkua edeltävän viikon kävin kirjeenvaihtoa kolmiossa lastensairaala-koulu-minä. Koulu halusi lastensairaalan täyttävän heidän kaavakkeensa lapsen lääkityksestä, lastensairaala vetosi hoitosuunnitelmaan ja osavaltion lainsäädäntöön...

kaavakesulkeiset jatkuu Eilisessä kaaoksessa koululla satuin törmäämään myös M:n vanhaan erityisopeen Rva Enkeliin.  Se kyseli kuulumisia ja totes että se mun meili reksille ja erityisopetustiimille oli paras ja ennen kaikkea hauskin pitkään aikaan ja kiteytti sen että kesä on ollut pitkä eikä aina ihan helppo. vanhempainyhdistyksen tilaisuus Kymmeneltä aloitettiin Vanhempainyhdistyksen jutuilla. Vanhempainyhdistyksenjäsenmaksu $21. Synttärikirjat kaikille kolmelle à $25. Koulun hengennostatus t-paidat $200/kolme lasta jätin väliin. Paksu kuorellinen kaavakkeita täytettäväksi, katsastus syksyn harrastusmahdollisuuksiin; karate, tyttöpartio, poikapartio, kuoro, taidekerho, draamakerho, kitarakerho, shakkiklubi... ja viimeisenä koulutarvikkeiden nouto. lauma koulutarvikkeineen Vähän ennen yhtätoista kokoonnuttiin aulaan odottamaan luokkahuoneisiin johtavien ovien aukeamista ja ovien auetessa ihmismassa työntyi kasseineen, kuorineen ja pahvilaatikkoine...

Kolme aamua kesälomaan. Kolme aamua siihen ettei ole aamulla kiire mihinkään. Kolme aamua siihen et voi aamusta miettiä lähtiskö rannalle vai puistoon, vai vetäydytäänkö vaan rakentamaan legoilla. Kolme aamua. Loppuviikosta kaksikko valmistui eskareistaan asiaan kuuluvin menoin ja nyt ne ylpeinä ilmoittaa olevansa koululaisia. O:n juhlat oli aivan järkyttävän tylsät, tai siis ne oli rakennettu samaan tapaan kuin ihan oikeat valmistujaiset sillä lopputuloksella että korokkeella makoili viisivuotiaita odottamassa omaa vuoroaan ajan joka tuntui ikuisuudelta niin lapsen kuin aikuisenkin mielessä. Niitten olis kuulunut seistä siellä sievissä riveissä. Aikuiset istui katsomossa kuolat poskella, pikkusisarukset pyöri ja hyöri ja häiritsi puhujaa, takapuolet puutui. Lapset kutsuttiin mikrofonin eteen yksitellen. Sit opettaja luki niitten terveiset isälle – isänpäivä on viikon päästä - jonka jälkeen opettaja luki yhdessä lapsen kanssa mitä kaikki tämän luokkatoverit olivat sanoneet h...

Mulla meni sukset ristiin K:n viimevuotisen opetustiimin kanssa jo kauan ennen kuin K oli edes kouluikäinen. Lähtökohdat viimevuodelle oli siis heikot, ja vasta kevään viimeisessä palaverissa tiimi myönsi että ongelma saattaa ehkä kuitenkin olla myös jossakin muualla kuin lapsen vanhemmissa. Vuosi meni siihen että yritettiin lähinnä olla asiallisia ja tulla edes jotenkin toimeen. Kaadoin siis lasiin kuohuvaa alkukesästä kun sain kuulla että yksi opettajista oli siirtymässä toiseen kouluun ja toinen jäämässä eläkkeelle. Tiedän etten ollut ainoa, aika moni muukin huokaisi helpotuksesta kevätjuhlassa. Tämänvuotinen tiimi on mulle uusi, mutta olin kuullut paljon hyvää ystäviltä ja tuttavilta. Tiesin että toisen open sisko on ollut M:n ope aikanaan. Ensivaikutelma oli hyvä, siis silloin kun ajoin ennen koulunalkua puhumaan K:n ryhmäsijoituksesta. Neljän koulupäivän jälkeen koulusta tulee iloinen, hyväntuulinen ja puhelias lapsi. Viime vuonna sain käsiini väsyneen ja kiukkuisen pienen ...

Aamulla kellon pärähtäessä soimaan kello 05:30 mua väsytti. Väsytti isolla alkukirjaimella. Väsytti sen verran että miltei jätin menemättä. Väsytti niin että vasta kuntoklubin edustalla tajusin että mulla oli edelleen jalassa tohvelit. Hyvä että menin. Sain oman radan ja sen myötä totaalisen nirvanan. Viereisellä radalla räpiköi aasialainen nainen josta mulle tuli lähinnä mieleen uppoavasta laivasta pelastautuva uimataidoton ihminen... oli huikeeta miten se kuitenkin pysyi pinnalla, ja miten se jaksoi. Itse olisin sillä tyylillä jaksanut räveltää korkeintaan yhden altaanmitan. Joskus olis hyvä pitää vapaapäivä, myös lasten. Me tehtiin M:n kanssa eilen illalla sitä sen tiedeprojektia ja muita läksyjä, pieniä taukoja lukuunottamatta, liki neljä tuntia... tieteellinen koe, osa A tieteellinen koe, osa B valmis tuote... vitsit et MÄ olen hyvä... M vähän avusti sit me pelattiin äännepeliä... ...ja luettiin ne kolme kirjaa... ...tehtiin matikkaa... .....