Tahdon Asiat

The Lady in pink hair... Seison lasteni koulun juhlasalin näyttämöllä ja vajaat kuusisataa silmäparia tapittaa mua. Mulla on päällä neonvärinen tutu ja juttelen mikrofoniin mukavia: - Tiedättekö mikä on päivän tärkein kysymys? - Varainkeruu?  - Ei. - Kuka on karhun sisällä? - Toivottavasti ei kukaan, olis kauheeta jos meidän karhu söis ihmisiä... - Koska on pyjamapäivä? - Ei sekään... annas kun autan. Päivän tärkein kysymys, se joka polttelee teidän jokaisen huulilla on.... Kenen äiti sä oot? Eikö? - Joo. Mä tiedän, mä tiedän!!!!  - Kuka tietää? Infernaalinen meteli täyttää juhlasalin lasten joko arvatessa tai vastatessa kysymykseen. Mun kaksi lasta vaipuu jonnekin maan alle koska niitten äiti on niin nolo. Tosiasissa mä olen siellä puhumassa varainkeruusta, rahasta ja pyjamapäivistä. Niistä puhutaan sen jälkeen kun se tärkein kaikista kysymyksistä on saatu vastattua. Meidän koulun maskotti. Myöhemmin samana päivänä seison neonhame...

Lauantai - Kaikella on kaksi puolta, myös kaupungin keskustan maisema-asunnolla. Eilen oli syksyn ensimmäinen päivä sen kunniaksi tuuli pöllytteli kuivia lehtiä ilmaan kaupungin kaduilla ja raskaat pilvet siirtyivät taivaanrannassa kohti pohjoista. Sade ei kuitenkaan koskaan saapunut ja vielä illalla istuttiin ystävien terassilla aperitiiveilla. Perjantai - vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous koululla, valmiina paloharjoitukseen Arki asettuu vähitellen taas uomilleen. Koulua on käyty uudessa koulussa vajaa kuukausi ja tutut haasteet nostavat taas päätään. Töitä tulee tehtyä seitsemänä päivänä viikossa kesän jälkeen ja viikonloppuisin myn työ on usein koko perheen juttu, ainakin osan ajasta. Lasten harrastukset, työ lasten koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa, työ työ, keskustelu koulun kanssa, arki ja elämä, sellaista sekametelisoppaa hetkestä toiseen. Lauantai - töissä Herään aamulla usein kauan ennen muita. Niin kauan ennen, että ehdin hyv...

Oppilaanohjaaja seisoo keskellä musiikkiluokkaa, rehtori naurahtaa ja kehottaa miestä seisomaan violetilla täplällä, koko huone remahtaa nauruun, mutta opo siirtää itsensä seisomaan violetille täplälle, onhan asia tärkeä ja parempi tehdä kuten käsketään. Opon liikkeitä seuraa parikymmentä vanhempaa, rehtori ja opettajakunnanedustaja, ollaan vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Oppilaanohjaaja on silminnähden hermostuneen oloinen, niin olisin kyllä minäkin. Puheenjohtaja katsoo opoa, ja aloittaa: - Jatkossa vanhempainyhdistys toivoisi että tällaiset kysymykset käsiteltäisiin aiemmin. Koulu päättyy viikon päästä, eikä vanhempainyhdistykselle jää aikaa miettiä mikä olisi paras tapa toteuttaa sinun pyyntösi. Onko mahdollista että ensi vuonna asiaa lähestytään hyvissä ajoin? - On. - Selvä. Voitko kertoa miksi tätä rahaa tarvitaan? Vanhempainyhdistys on ollut siinä käsityksessä että avustusjärjestöllä on myös kesäohjelma joka kattaa perheitten tarpeet. Onko tämä käsitys väärä, ...

Perjantai-iltapäivänä istun Tättiksen luokassa pyöreän pöydän ääressä. Mulla on seurana neljä lasta ja mun tehtävä on saada ne rakentamaan sanakirja niitten kirjoitusvihkon loppusivuille. Helppoa kuin heinänteko – tai sitten ei. Esittelen ensin mallikappaleen ja jokainen saa katsoa sitä ennen kuin aloitetaan. Ajatukseltaan tää systeemi muistuttaa sellaista entisajan puhelinmuistiota. Eka ohje , laske kolmetoista paperilehteä vihkon takakannesta alkaen. Ensimmäisellä on viidennellä sivulla piirustus. Toisella jotakin muuta. Opettaja neuvoo leikkaaamaan tai repäisemään käytetyt sivut pois. Teen työtä käskettyä lasten kanssa ja me palataan laskemaan kolmeatoista lehteä takakannesta. Toinen ohje , taita jokainen sivu niin että siihen syntyy kaksi kolumnia. Näytän mallia. Vain yksi neljästä ymmärtää mitä niitten pitäis tehdä. Muille näytän kädestä pitäen mitä tehdään. Kolmas ohje , leikkaa ekan sivun – se kolmastoista sieltä takakannesta – laidasta suorakulmio joka...

Kulunut viikko on mennyt päättäessä vanhaa ja aloittaessa uutta. Olen tavannut ystäviä, tehnyt vapaaehtoistyötä koulussa ja hoitanut niitä juoksevia asioita joiden hoitaminen tulee jatkossa olemaan haasteellisempaa. Tämä on ollut hyvä viikko. Maanantaina mun piti mennä sinne stylistille. Peruutin tapaamisen käytyäni lempiputiikissani ja rakennettuani uuden vaatevarstoni heidän syksyn mallistostaan. Materiaaleina villaa, pellavaa ja puuvillamodaalia. Yritin kuvata näitä vaatteita, mutta graafisten leikkaustensa ja mun olemattoman vaatekuvaustaidon lopputulos sai uudet ostokset näyttämään lähinnä kierrätyslumpuilta, siis sellaisilta kulahtaneilta, muodottomilta ja ryppyisiltä. Bryn Walker tarjosi selkärangan työvaatteille ja sieltä ostettuja vaatteita täydensin valkoisilla hihattomilla topeilla ja ekaa kertaan seitsemään vuoteen – sukkahousuilla. Edellisen kerran mulla on ollut jalassa sukkikset silloin kun oli edellisen kerran toimistorottana. Bryn Walker on kalifornialai...

Kouluvuoden aikana jokaisella lapsella on mahdollisuus olla viikon ajan luokkansa superstara. Tällä viikolla on M:n vuoro, ja tokalla luokalla siihen liittyy lounastaminen vanhemman kanssa koulupäivän aikana. Aamulla pakkasin lasten eväitten rinnalla eväät myös itselleni ennen kuin lähdin aamupäiväksi vapaaehtoiseksi M:n luokkaan. Niin kauan kun en ole töissä olen luvannut auttaa neidin luokassa kerran viikossa lukuryhmien pyörittämisessä. Lukuryhmä on aina tiistaiaamuisin ja kahden tokan luokan oppilaat jaetaan kahdeksaan ryhmään lukemaan ja keskustelemaan lukemastaan, oman lukutasonsa mukaisesti. Ennen kuin kävelin M:n luokkahuoneen oven taakse pysähdyin juttelemaan erityisopen kanssa meidän kullannuppujen koulunkäynnistä. K käy pienryhmässä jokaisena koulupäivänä, päivästä riippuen kerran tai kahdesti. Pienryhmässä opetellaan lukemista, kirjoittamista ja sosiaalisisa taitoja. Erityisopettaja oli tässä vaiheessa sitä mieltä että K on ns. kokosanalukija. Täällä lu...

Yhdysvalloilla on monet kasvot. Jälleen kerran joudun toteamaan että maa on jo kokonsakin puolesta valtava. Tähän valtavaan maahan mahtuu valtava olemisen ja elämisen kirjo, eikä ole olemassa sitä yhtä ainoata amerikkalaista tapaa, kulttuuria tai elämää. Minun kokemukseni länsirannikon pohjoisosista eroaa jo Annan kokemuksesta saman rannikon eteläosassa. Melina itärannikolta näkee amerikan omanlaisenaan ja etelässä asuva taas toisenlaisena. Jokaisen meistä kokemus on yhtä aito ja oikea se on vain erilainen. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikkialla on hyvää ja huonoa. Olen käynyt monessa osavaltiossa. Olen nähnyt pohjoisen ja etelän, idän ja lännen. Paljon on vielä näkemättäkin. Silti käyminen ei ole sama asia kuin asuminen, käyminen on pienenpieni viipale siitä pienestä totuudesta. Kirjoitan omasta totuudestani. Mun amerikasta, siitä minkä minä tunnen ja osaan. Täältä missä minä elän. En kirjoita Hesarin amerikasta yhtään sen enempää kuin tilastojen keskiarvoistakaan. Yhtälai...