Kello tulee pian kahdeksan illalla. M leikkii junilla omassa huoneessaan ja kuulen edelleen jannujen bileet. Ehdin ekaa kertaa istumaan alas – siis yksikseni. Kyllähän tänään on istuttu... autossa, kirkossa M:n kanssa, ulkona lasten kanssa samalla neuloen, Mojiton voimalla L:n kanssa lämpimässä iltapäivässä. Kaiken sen istumisen välissä on avustettu ehtoollisen jakamisessa kirkossa. On vaikuttavaa pitää sitä tarjotinta käsissään, tarjota ehtoollista. On rukoiltu lapsi sylissä hyväillen hiljaa sen ihan liian selvästi tuntuvaa selkärankaa. Rukoiltu se suuri rukous, se missä pyydetään vahvuutta ja taitoa kasvattaa omaa lasta. Se missä pyydetään luottamusta siihen että elämä kantaa ja asiat järjestyy ja sitten vielä suojelusta ja varjelusta kaikille kolmelle. Ja sitten kaiken sen istumisen välissä on siivottu lasten vaatehuoneet – käyty jokainen vaate läpi ja lajiteltu roskat-kierrätettävät-myytävät-lahjoitettavat, laitettu ruokaa, lajiteltu sukkia, saatu K:n uusi matkatutu valmii...
Tarinoita elämästä kolmilapsisessa perheessä. Tarinoita autismista, ADHD:sta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Elämää ulkosuomalaisena Yhdysvaltain länsirannikolla. Äiti - kiinteistövälittäjä. Isä - nörtti. Lapsi - Autisti. Lapsi - Adhd ja autisti. Lapsi - Adhd. Koira - Martta vaan.