Tahdon Asiat

Talvivaatteet. Sadetakin, shortsit ja kumisaappaat. Kyllä. Nämä on mun lapset, ja kuppareissa on kahdet villasukat, shortsien alla legginsit ja sadetakin alla pari fleeceä. Koulun kello soi kaksi tuntia ja kolme minuuttia etuajassa. Sitä edelsi rehtorin pyyntö radiopuhelimitse; ”soittakaa jo, mitä nopeammin talo on tyhjä sitä parempi... ja voitko kuuluttaa että henkilökunta on vapaa lähtemään kotiin heti kun lapset on ulkona luokasta.” Tulin hakemaan omani kotiin, mutta kaoottisessa tunnelmassa päädyn kysymään vararehtorilta että tarvitseeko ne kenties apua ja vastaus on kiitollinen huokaus. Kävelen ulos ja kysyn ekalta jonossa olevalta autolta ketä ne odottaa ja huudan koulun edustalle; ”Maddie, kolmas luokka! Maddie, kolmas luokka!” Avaan auton takaoven ja Maddie hyppää autoon. ”Varun ja Rajit! Varun ja Rajit! Onko Varun ja Rajit!!!” Vartissa nelisensataa lasta on pakattu autoihin. Ulkona on sakeneva lumipyry, sellainen suomalaisittain kaunis ja ihana mutta täällä se tark...

Tämä kuva meidän nallelapsista on lokakuulta. Viisitoista minuuttia on pitkä aika. Vartissa ehtii pikasuihkuun ja valmiiksi töihin. Vartissa ajaa toimistolle silloin kun ei ole ruuhkaa. Vartissa pakkaa eväät ja laittaa aamiaisen. Vartissa hakee kaupasta unohtuneen maidon. Vartissa tekee paljon ja samaan aikaan siinä ei ehdi oikein mihinkään tai mitään. Vartti ei riitä kahvitteluun ystävän kanssa eikä siinä ehdi töihinkään kuin poikkeustapauksessa. Vartissa ei voi käydä kampaajalla tai katsoa suosikkisarjaa telkkarista. Tullessaan kuivausmiehet kysyivät että ymmärsivätkö he nyt oikein heille annettuja muistiinpanoja, että vahinko on karhun aiheuttama? No, tavallaan... tai siis välillisesti koska ilman karhua meillä ei olisi sitä massiivista vesivahinkoakaan mikä syntyy kun vesi saa vapaasti valua lattioille vartin verran. Vesi ehtii vartissa pitkälle. Se ehtii kylpyhuoneesta eteisen kautta olohuoneeseen. Se ehtii portaiden alle ja komeroon kastelemaan joululahjat. Se eh...

Viikonloppu meni töitä tehdessä ja mun kauniit ajatukset kirjoittamisesta valui tyhjinä hiekkaan. Koko viime viikon kuvasin meidän aamiaisia, ajatuksena tehdä niistä postaus kun se päivällisen kuvaaminen ei nyt vaan ota onnistuakseen kaiken arjen säätämisen keskellä, jos nyt kenenkään päivällinen muutenkaan on niin innostava aihe. Kuvat aamiaisista vastaa hyvin meidän arkea, kerran viikossa puuroa, tällä viikolla se oli riisipuuro (kuvassa se viimeviikon kaurapuuro), ainakin kerran tai yleensä kaksi kananmunaa, kerran pannareita tai vohveleita ja yhtenä aamuna lintsataan muroilla tai valmisvohveleilla.  Maanantaina kaurapuuroa, chia-siemenillä ja pellavansiemenrouheella. Omani syön voisilmällä, mutta lapsilla on päällä kanelia, kookossokeria, rusinoita ja miniatyyrivaahtokarkkeja.  Perjantaina lapsilla on vapaata koulusta sotaveteraanienpäivän kunniaksi. Odotan itsekin innolla hidasta aamua ja ainakin puolittaista vapaapäivää. Sairaalatyö tuntuu kivalta, mutta käy...

Sunnuntaiaamu ja talviaika valkenee kirjaimellisesti talvisena. Maa on valkoisena märästä lumesta joka leijuu alas taivaalta suurina hiutaleina, sellaisina kuin satukirjoissa ja jouluelokuvissa. Martta, saatuaan mut ensin ylös sängystä vetää hurjia spurtteja nurmikolla nauttien kylmästä valkoisesta. Toisen elämäniloa on ihanaa katsoa vaikka itse pitäydyn visusti kuistin suojissa kahvikuppini kanssa. Me ollaan menossa Tättiksen kanssa nukkekutsuille nukkekauppaan. Mun kummityttö täyttää seitsemän. Meille on varattu ajat nukkekampaamoon, nukkemanikyyriin ja lounaalle nukkeravintolaan. Tiet on sulat, eiköhän tonne voi lähteä kun on vielä sunnuntaikin. Käyn tarkistamassa että vuokra-auto on nelivetoinen. On se. Vuokra-auto? Perjantaina iltapäivällä olin matkalla asiakastapaamiseen ja kurvasin bensa-aseman kautta kun oli muutama ylimääräinen minuutti. Tankkaan aina samassa paikassa, meidän Costcon asemalla joss nyt on usein enemmän tai vähemmän härdelliä ja pumppuja on ai...

Maanantai alkoi kuten maanantaiaamut yleensäkin. Herätyskello soi taas vähän turhan aikaisin ja kun lopulta vääntäydyin ylös sängystä sain käytännössä puskea rautakangella kolmikon pois omistaan. Pakkailin eväitä ja laitoin laumalle munakokkelia kalkkunamakkaroitten kanssa. Olin menossa toimistoon ja jätin lauman lopettelemaan omaa aamiaistaan lähtiessäni yläkertaan suihkuun. Lopulta oltiin taas maanantaisesti myöhässä, Kentsu yritti lähteä paljain jaloin, Ollipolli unohti taas kerran silmälasinsa, mikä on oikeastaan aika uskomatonta lapselta joka ihan aikuisten oikeesti tarvitsee lasejaan,  ja Tättiksen reppu nökötti keittiössä rinsessan odottaessa muita jo kadulla. Meidän ryhmä liittyi naapureihin ja me lähdettiin bussipysäkille. Näin me mennään miltei jokaisena aamuna, joskus kaikilla on jo heti alkuun tarvitut tarvikkeet matkassa, useimmiten jotakin puuttuu ja kadulta juostaan takaisin sisälle ainakin muutamaan kertaan. Aikuiset kulkee edellä jutellen. Lapset pulput...

koulun jälkeen sähläys Mä olin ennen se vanhempi joka ajatteli et ne joitten lapsilla katkeilee luita ei anna lapsilleen riittävästi kalsiumia ja d-vitamiinia, tai ehkä ne on muuten jotenkin holtittomia vanhempina. Kunnes: Elokuun 19. mä olen naapuruston naisten kanssa yhdellä ja Fredde soittaa mulle just kun on saanut kaljan eteeni – kyllä, juon kaljaa – se kertoo että meidän seikailijatar on hypännyt sohvalta ja landannut suoraan kädelleen. Kymmenen minuuttia myöhemmin ajan itkevää tytärtäni lastensairaalan päivystykseen. Värttinäluu on poikki. Neiti aloittaa kouluvuotensa käsi kipsissä. Onneksi käsi paranee hyvin ja kuuden viikon päästä se on entisellään. Joulukuun 25. paimennan laumani pihalle riehumaan. Ne juoksee korttelin ympäri puhkuen joulun riemua ja tarmoa ja Martta juoksee niiten mukana. O pysähtyy. Martta ei pysähdy. Seuraava yö ollaan lastensairaalassa. Sääriluussa on spiraalimurtuma – käytännössä se on siis katkipoikki kahdesta kohtaa. Ensimmäise...

Maanantaina, joulukuun 7. Me jäädään naisten kesken kotiin potemaan. M on oksentanut kolmatta päivää, eikä se omakaan vointi ole kovin kehuttava. Me nukutaan puolillepäivin, M tekee vähän läksyjä netissä ja mä surffailen hetken. Yläkerrassa me katsotaan sohvalla elokuvaa Martan torkkuessa meidän välissä. Iltapäivällä häviän tyttärelleni useamman erän Monipolia ennen kuin me lähdetään kaatosateessa metsään Martan kanssa. Lounaasta ei tarvitse huolehtia, kummallakaan ei ole nälkä. Iltapäivällä me ajetaan koululle. K on menossa tekemään savitöitä kuvikseen ja mä olen luvannut olla läsnä. Me yritettiin ties vaikka mitä virityksiä että tää hoituis, mutta kuin sattuman kaupalla mun sairaspäivä tekee asiasta helpon ja mutkattoman. K tekee savityönsä ja me ajetaan kotiin. Tiistaina, joulukuun 8. Ajan töihin tavallista aikaisemmin. Edessä on kahdeksan tunnin koulutus. Käyn klinikalla ilmoittamassa olevani hengissä ja kävelen länsisiiven alakerran neukkariin, vedän kul...

huurretta puunoksalla Seuraavan koiratarinan kirjoittaminen, jotta siitä tulee sellainen kuin siitä haluan vie aikaa... Säästän sen kirjoittamisen tulevaan pitkään viikonloppuun ja paneudun siihen niin ajalla kuin ajatuksella. Pupun tarinan kertominen kun ansaitsee sille vaaditun ajan. Töissä mun työpöytä on ehkä tuuman turhan korkea suhteessa tuolin korkeuteen. Se säädettävä työtuoli on toki nostettu maksimikorkeuteensa. Se tuuma on reilussa kuukaudessa johtanut siihen ettei eilen auttanut muu kuin käväistä siinä meidän kanssa samoissa tiloissa olevassa tervarissa. Dr Baliga totes että on joo olkapään nivelkalvo tulehtunut, tarttee ergokonsultaation, fysioterapiaa ja kantositeen ainakin ensiviikkoon. No kiva. Ergokonsultaatio on tilattu, fyssarille pitäis soittaa huomenna kun se viisaasti – siis Dr Baliga – tuumas että sairaalan fyssarille ehtii hyvin ruokiksella. Hiiren siirsin jo eilen vasemmalle kädelle ja muuten yritän siinä kantositeessä säästellä sitä oikeeta minkä ...

M on pettynyt. M kiukuttelee. Koiranpentu ei ollut sellainen kuin se odotti. Se ei haluakaan loputtomasti loikoilla sylissä vaan rimpuilee itsensä vapaaksi ja tohottaa menemään. Sillä on terävät kynnet ja vielä terävämmät hampaat, eikä se edes tule kun kutsutaan. O sen sijaan on helpottunut. Illalla se kuiskasi mun korvaan että oikeastaan Martta on tosi suloinen ja pehmeä ja ihana, eikä yhtään pelottava. lorttana syö istualtaan K on pettynyt vain silloin kun Martta nukkuu. K:n mielestä on tosi tyhmää ja aika rasittavaa että se nukkuu niin paljon, eikä sitä saa edes herättää. Muuten se on kiva, vaikka aika terävä. Fredden mielestä se vois kasvaa vähän nopeammin, se on koirien kanssa samanlainen kuin lastenkin. Ne on paljon mukavampia sit kun niitten kanssa voi tehdä jotakin ja ne ymmärtää puhetta edes periaatteellisella tasolla. Mun mielestä se on maailman paras. Meidän Martassa on nahkaa kahteen koiraan ja se lyllertää maailman suloisimmin. Elämä koir...

meillä näytti myrskyn jälkeen tältä Eilisen jälkeen tuntuu syksyiseltä. Koko yön satoi – kaatamalla. Kuuntelin sadetta ja sen ropinaan tuntui hyvältä nukahtaa, kotoisalta ja turvalliselta. Tuntuu syksyiseltä vaikka ulkona paistaa aurinko ja elohopea on parinkympin paremmalla puolella. Toisaalta myrskyvaroituksen mukana annettiin yleinen säävaroitus, on kylmää. On kylmää verrattuna siihen minkälainen kesä meillä on ollut, ja on kylmää vuodenajan keskilämpötilaan verrattuna. Fredde ajoi pyörällä lammen ohitse. Se on edelleen tyhjä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin ilmastointi on pois päältä. Mike Siegel - The Seattle Times Ulkona on kuitenkin edelleen kesä. Syksyn tuntu tulee myrskystä. Myrskyt kuuluu myöhäiseen syksyyn, ja jos eilinnen myrskyn olis ottanut tullakseen marraskuussa olisivat sen aiheuttmat vahingot olleet huimasti pienemmät. Yleensä myrsky tulee silloin kun puissa ei enää ole lehtiä, eikä maa ole kuiva. Kuiva maaperä ja painavat lehtipuut, yhdistettynä tu...

Aamulla kurvaan koulun kautta ja tipautan koulusihteerille sen monisivuisen raportin meidän pellavapäästä. Erityisopetustiimi aloittaa vasta ensi viikolla, mutta lukekoot kun ehtivät, koulun alkaessa lienee parasta pitää palaveri jannun erityisopetussuunnitelmasta. Psykologin mielestä tiimiin pitää lisätä ”behaviorist”, en tiedä onko meidän koulupsykologi behavioristi vai löytyykö sellainen ehkä jostakin muualta koulupiiristä. Keskityn olemaan huolehtimatta, keskityn intensiivisesti luottamaan. On hoitanut asiat ennenkin. Samalla mainitsen M:n kädestä ja koulusihteeri pyytää kertomaan miten koulu voi helpottaa kipsikäden vuoden aloitusta. Lupaan palata asiaan tavattuani ortopedin, ja kuultuani puhutaanko tässä viikosta, kahdesta vai kuudesta. Takapenkillä M valittaa kipeää kättä ja tajuan unohtaneeni anta sille kipulääkkeen. Minkä värinen kysyn tytöltä, ja se vastaa että oranssi. Kaivan auton keskikonsolista panadolia ja lupaan antaa jotakin tiukempaa heti kun päästään kotiin. Maa...