Tahdon Asiat

Juhlat juhlittu, paketit avattu ja kakkua kasapäin jäljellä. Sunnuntainen juhlienrakentelu alkoi sillä että L ilmoitti olevansa sairas ja vetäytyvänsä sänkyyn. Rakastavana vaimona pidin nyrkin suussa ja yritin muodostaa jotakin hymyntapaista miettiessäni juhlatarjoiluiden hakemista kymmenille ihmisille kolmen lapsen kanssa. Ilmapallojen noutamista niitten samaisten kolmen sankarin kera ja sen kakun tekemistä ja tavaroiden pakkaamista bileitä varten. Samalla korvissa soi se kateuden pienen peikon ääni: ”miksi hiivatissa mulla ei oo pokkaa vetäytyä potemaan?” ...niin siis, ei L varmaan mitään sanois. Hoitais homman ja elämä jatkuis, mutta mulla ei vaan ole kanttia sairastaa. Puolisen tuntia lojuttuaan L pyörsi avio-onnea kiristävän lepopäätöksensä ja lopulta me oltiin kaikki matkalla kauppaan-ilmapallokauppaan-kauppaan ja takaisin kotiin pakkaamaan ja tekemään kakkua. Hyvä niin, aika meinas loppua kesken näinkin ja hirveessä hiessä herttaisen vaimon karjunnan säestämänä kaikki i...

Eilen päätin ettei vessassakäymisestä tarvitse enää palkita ja kahta tuntia myöhemmin K oli ensin kakannut housuunsa ja sen jälkeen pissannut sohvaan. Kaavittuani kourallisen kakkaa kalsareista, jynssättyäni sohvan ja pestyäni miehen palautamme palkinnon. Lähin palkinnoksi sopiva on suklaadonitsi ja tarjoilen arjen sankarille haukun donitsista suorituksen päätteeksi. Aamusta mulle tarjoillaan ruokapöytään potta, jossa lapsen omin sanoin keltaisessa kastikkessa kelluu suklaadonitsi... seuraavaksi se pyytää saada haukun. Käydään kumoamassa se potan donitsi vessaan ja sit otetaan haukku siitä eilisestä suklaadonitsista. Homma pelittää taas eikä pojalla ole aavistustakaan tilanteen koomisuudesta. suklaadonitsi - ei kakkaa Merirosvojuhlien alla joku on vaihtanut mun lapset merirosvoihin ja meillä asuu nykyään Jake,Izzy ja Cubby . Ne syö merirosvoruokaa – kultakaloja – ja huutaa hurjia taisteluhuutoja tapellessaan Kapteeni Koukun koukusta. Niin hurjia että me seistiin yhden...