Tahdon Asiat

Maanantaina se pääsi kouluun taas shortseissaan - niin kuin moni muukin.  Eletään keskiviikkoiltapäivää ja olen viimeisten kolmen päivän aikana saanut kouriintuntuvasti taas muistaa miksi irtisanouduinkaan. Miksi kolme lasta, kiireinen työ ja joustamaton uusi pomo keskilännestä oli niin kertakaikkisen stressaava ja mahdoton yhdistelmä. Uutta elämää on nyt eletty tasan viikko. Olen pessyt pyykit ja järjestänyt lasten vaatehuoneet sellaiseen järjestykseen että Tättiksen legginsit ja jannujen verkkarihousut on rullattu konmarin oppien mukaan värijärjestykseen. Olen siivonnut kirjoituspöydän laatikot. Olen laittanut välipalaksi pannaria ja aamiaiseksi puuroa. Omenakellon askelmittari paukauttelee kymppitonnin rikki päivittäin meidän kävellessä Martan kanssa pitkiä lenkkejä. Olohuoneen pöydällä on maljakossa tuoreita kukkia ja huonekalutkin on veivattu uuteen järjestykseen. Yhtäkkiä on aikaa. On kukkia ja järjestystä Keskiviikon ja torstain etsin itseäni. Perjan...

Martta ja sen eka joulukuusi Viimeisten seitsemän päivän aikana meillä on ollut yhdeksän myrskyä ja oksennustauti. Myrskyjen ja oksennustaudin välillä on tietynlaista samankaltaisuutta sillä useimmiten sen odottaminen on pahempaa kuin itse todellisuus, ja kun se viimein on ohitse voi huokaisten todeta että eihän se nyt kai niin kamalaa kai ollutkaan. Ainakin yleensä. jannujen puolivuotissynttärikakku on edelleen syömättömänä jääkaapissa Torstaiaamuna ulkona näytti sotatantereelta, osa kouluista oli suljettu ja meidän koulu lupasi vastaanottaa lapset sähköttömään kouluun. Itse ajelin kaatuneita puita ja katkenneita oksia kierrellen töihin.  Me päästiin helpolla. Meillä oli sähköä, työtä ja koulu. Me ei jouduttu leiriytymään kylmässä talossa niin kuin moni muu. Mietin tätä odotuksen ja todellisuuden välistä yhteyttä perjantain ja lauantain välisenä yönä tuulen ujeltaessa nurkissa, mun vaihtaessa lasten lakanoita ja tyhjentäessä ämpäriä ännättä kertaa... ”Eihä...

sunnuntaiaamiaista Mulla on jonkinlaisena sisäisenä tavoitteena järjestää tää uusi elämänvaihe siten että maanantaista perjantaihin voi käytännössä keskittyä sellaiseen kevyeen perusarjen pyörittämiseen. Suuret linjat hoidettakoon viikonloppuisin, ja suuriin linjoihin kuuluu niin pyykinpesu, parturit kuin isommat kauppareissutkin. Sunnuntaina tehdään läksyt, perehdytään repussa kotiin kannettuihin lupalappusiin, pakataan kouluretkille kamat valmiiksi ja harrastuskassit matkan varrelle. Niin ettei toivottavasti tarvitsis aamulla silmät ristissä yrittää muistaa mikä lappu menee minnekäkin ja koska ne lenkkarit piti olla siellä repussa. Pöydällä odottaa M:n partio systeemi merkkejään. Josko ne sais tänään silitettyä kiinni. Koulueväät pitää pakata päivittäin. Lasten vastuu loppuu siihen että eväslaukut ilomestyy keittiöön mun purettavaksi, pestäväksi ja uudelleen täytettäväksi. Fredde hoitaa lapset kouluun ja koulusta kotiin. Mä huolehdin että niillä on mukanaan ...

tiistaina me tultiin eläinlääkäristä kotiin näin... kuljetuskenneli oli kakassa, koira onneksi jo pesty Kello soi kahdelta aamulla. Puen unisena päälle yöpuvunhousut ja vedän virttyneen fliseen päänyli. Avaan kennelin portin ja poimin pienen karvapalleron syliin. Se nuolaisee mun korvaa ja tuhisee unisesti. Siinä vaiheessa kun olen kytkenyt hälyttimen pois päältä ja me astutaan viileään autotalliin pienet terävät hampaat yrittää saada kiinni mun korvakorusta. Kuuntelen huuhkajan huhuilua jossakin lähipuussa ja seuraan Martan vaaleaa selkää aamuyönhämärässä. Viidessä minuutissa Martta on takaisin kennelissään ja mä kaivaudun untuvapeiton alle. Musta tuntuu etten ole ehtinyt edes nukahtaa kun Fredde tuuppii mua. Meinaan rähähtää sille että eikö täällä saa helkkarisoikoon koskaan nukkua, mutta ennen kuin ehdin aloittaa tajuan että koko sänky lainehtii. K joka on kömpinyt meidän väliin on pissannut sänkyyn. Kenneli pysyy onneksi hiljaisena Fredden kantaessa nukkuvan lapsen...

persikkahilloa Pyykit kasvaa vuorena yläkerrassa, on ne sentään puhtaita. Kerran viikossa istun lattialla tunnin verran, lajittelen ja viikkaan. Ahkera kotiäiti sanoo että helpommin menis kun viikkais aina kun pesee. Likapyykkikori on useimmiten tyhjä. Lapset on vaateasiassa amerikkalaisia, vaatteita – oli ne sit yöpaitoja, kotiasuja tai kouluvaatteita – käytetään kerran ja sit ne laitetaan pesuun. Likapyykkikoriin ilmestyy jokaisena aamuna kolme pyjamaa ja illalla siellä on ainakin päivän kolme vaatekertaa, useimmiten kuusi kun sinne laitetaan ensin päivävaatteet ja sit vielä oloasukin. Vienosti olen yrittänyt ehdottaa että samassa yöpaidassa voi nukkua uyseammankin yön, heikolla menestyksellä. Fredde hoitaa siivouksen ja autonpesut. Mulla on aina siisti ja puhdas koti. Eilen illallakin se kuuras mattoja juuriharjalla. Autotallissa ja pihalla on puhtaat autot, peseehän Fredde ne useamman kerran viikossa. Keittiössä viihdyn. Leivon leipää, pullaa, piirakoita. Keitän, pai...

Anoppi on mielipiteen nainen. Anopin kotona on aina siistiä, oikeesti on. Anopilla ei ole koskaan pyykit kasassa jossakin nurkassa tai tiskejä tiskialtaassa. Onneks se ei pääse meille katsomaan, saattais saada slaagin. Freddelle se oli valittanut että Fredden veljenvaimolla oli aina kaikki huiskin haiskin ja hujan hajan. Ne kerrat kun mä niillä kävi, oli siellä siistiä, vähintään yhtä siistiä kuin meillä. Anopin mielestä miniä ja poika on laiskoja kun jättämät asioita lojumaan. Fredde yritti muistuttaa että niillä on siellä myös neljä lasta yhdistettynä kahteen työssäkäyvään aikuiseen. Ei mitään teini-ikäisiä, vaan lapsia. Neljä lasta ja sen verran hulinaa että jos joskus aikoo tehdä myös jotakin muuta kuin vaan siivota ja järjestää, on pakko välillä joustaa ja antaa niitten puhtaitten pyykkien kasvaa vuoreksi. Anopin mielestä se ei ollut mikään syy. Olihan hänelläkin kaksi lasta, ja hänen vanhemmillaankin oli kaksi lasta. Fredde muistuttaa että joo oli heitä kaksi. Kaksi yhteishuolta...

Muistan edelleen sen hetken kun musta alkoi tuntua ihan asiaankuuluvalta löytää illalla sängystä legoja. Ei siis hampaita, vaan niitä pieniä muovisia palikoita ja nippeleitä ja pylpyröitä jotka tuntuu kulkeutuvan kaikkialle ja vähän päälle. Lauma ei periaatteessa saa leikkiä meidän makkarissa ja silti mun arkipäivää on heitellä ylimääräiset ukkelit lattialle sitä mukaa kun ne osuu mun varpaisiin tai löytyy sattumalta tyynynalta. Ihan yhtä asiaankuuluvaa on edelleen – ainakin satunnaisesti – herätä märkään sänkyyn. Olen nähnyt unta että olen uimassa. Viimeyönä heräsin kuitenkin pissanhajuun. Oma yöuni katkeaa siihen että se yks – ei Fredde tai koira – patistetaan unisena suihkuun seisomaan ja sillävälin karkoitan Fredden M:n sänkyyn, poistan märät petivaatteet, noin keskimäärin 2-3 täkkiä, pari tyynyä ja lakanat. Miten se aina onnistuukin kastelemaan ihan kaiken? Jatkan operaatiota pesemällä patjan ja virittämällä systeemit loppuyötä ajatellen. Inhoan patjansuojuksia. Ne on hiostavia j...

kaks ekaa on jo menneet leikkimään 8:45 maanantai, syyskuun 1. - Labor Day, ja pyhäpäivä nouskaa jo! mulla on nälkä ja haluun ulos... pyykkikone pyörimään viikattavaa on jo ehtinyt kertyä puhtaitten kasaan kolmikko löytyy alakerrasta aamukakka mun vuoro aina ei mee ihan putkeen... tuli vähän turhan tumma paahto aamiaista odotellessa ne leikkii aamukahviseuralainen on omalla paikallaan voitko jo tulla rakentamaan? älä faija kutita mua! me rakennetaan avaruusaluksia me siirryttiin yläkertaan maalaamaan märät kuivuriin ja uutta kehiin pohjamaalia maanantaisin on roskapäivä välissä värimallit seinään, kolme erisävyistä laventelia Päivän asu. Villatakki oli kyllä ihan turha. eka lähtöyritys eiku takas toinen yritys pysähdys viinikauppaan vaan vartin myöhässä tänne maht...