Tahdon Asiat

  Luen vuosien takaisen ystävän, sen saman korttelin kakaran ja koulutoverin kirjoitusta lähestyvästä ensimmäisestä äitienpäivästä, ja palaan taas kerran muistoissani siihen omaan ensimmäiseen äitienpäivään, niihin maljakossa nuokkuviin tulppaaneihin ja lounaaseen ravintolassa. Palaan tähän hetkeen ennen jokaista äitienpäivää, siihen tunteeseen etten oikeastaan kuulunut joukkoon, sillä eihän se muutaman viikon ikäinen tyyppi jonka raivokasta itkua olin jo oppinut odottamaan kauhunsekaisin tuntein, oikeuttanut minua istumaan siinä, edessäni lasi kuohuviiniä ja yllä mekko jonka rintamusta koristivat jo maitotahrat. Rautakaupassa olin loukkaantunut kun minulle ei ojennettu punaista ruusua kuten niille äideille jotka näyttivät enemmän äideiltä - kai.   Sitä ensimmäistä äitienpäivää on seurannut pitkälti toistakymmentä uutta. Ensin yhden lapsen äitinä ja sitten kolmen. On ollut äitienpäiviä kun koko päivä oli yhtä fiaskoa ja kyyneleet kaukana onnensellaisista, sellaisia jotka o...

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...

Kaiken äitienpäiväsiirapin, kaikkien someen ladattujen kauniitten kuvien ja korusanojen jälkeen katsotaan hetki eiliseen ja siihen miten se ihan oikeasti meni. Ja kyllä mulla oli ihana äitienpäivä, oli se ihana siitä huolimatta että taisin jossakin vaiheessa tokaista että ensi vuonna jätetään väliin koko typerä juhla. Illalla multa varovaisesti kysyttiin että voitaisko me kuitenkin ensi vuonnakin yrittää... Se äitienpäivä, kuten elämä yleensäkin, oli sangen elämänmakuinen ja täynnä tunteita. Arjen komiikaltakaan ei vältytty. Kaukana todellisuudesta oli se mitä some tyrkyttää, kahveja sänkyyn, hymyileviä lapsia, säteilevää onnea... vaikka oli meillä ripaus sitäkin. Fredde heräsi joskus ennen kukonlaulua katsomaan Formulaa isänsä kanssa valvottuaan ensin yön meidän esikoisen kanssa, sen jota äitienpäivä jännitti, ilahdutti ja ahdisti. Löysin siis Freddeni keittiönpöydän äärestä tuijottamassa luurit päässä sinisenä vilkkuvaa ruutua. Jossakin vaiheessa se tajuaa...

Annetaan eniten tarjoavalle tai mahdollisesti ilmaiseksi kelvoton äiti. Käyttöönotto omalla vastuulla. Ei useista lupauksista huolimatta ole siirtänyt juomalaseja paikkaan josta niihin ylettyy kiipeämättä keittiön tasolle. Tekee toisinaan usein liikaa töitä. Pyykkihuolto takkuaa toistuvista huomautuksista huolimatta ja ruokakomerossa vallitsee kaaos. Yhteydenotot sähköpostilla. Aika usein saan kuitenkin kuulla olevani maailman paras äiti, täydellinen juuri tällaisena, pyykkikasoineen päivineen. Mikä on kaikkein kivointa äidin kanssa? Kierrän kaikki kolme lasta ja kysyn jokaiselta saman kysymyksen, saan kolme erilaista vastausta. Legoilla rakentaminen, elokuvissa käyminen, shoppailu. Lienee helppoa arvata että viimeinen oli meidän esiteini. Minä rakastan teitä. Minä rakastan teitä kaikkia enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Minä rakastan teitä silloinkin kun kaikki menee pieleen, väsyttää ja kiukuttaa. Minä rakastan meidän omia juttuja, jokaisella omansa. Nämä on ...

Tänään on lapsettomien lauantai. Eilen illalla naapuruston viinibileissä juttelin naapurin kanssa. Miehen vaimo oli kotona täyttämässä papereita kotiselvitystä varten ja mies itse kertoi kuinka he olivat ostaneet kodin omakotialueelta ajatuksena perustaa perhe, se tavallinen unelma; omakotitalo, kaksi lasta ja koira. Parilla on se omakotitalo ja koira, mutta lapset puuttuvat edelleen. Kaksi lasta vaihtui keskenmenoihin, lapsettomuushoitoihin ja kuihtuviin haaveisiin. Lapset muuttuivat itsestäänselvyydestä sijaiskohdun etsintään ja adoptioprosessiin. Yhtäkkiä oma matka äidiksi tuntuu hävettävän helpolta vuosien lapsettomuudesta, adoptioprosesseista ja lapsettomuushoidoista huolimatta. Meidän lapset oli illalla mukana. Aikuisten tilaisuus kai periaatteessa, mutta meidän lapset on mukana ja niin on muittenkin. Kun kysyn kutsujalta saako ne tulla, on vastaus että tietenkin saa, ei sitä kai tarvitse erikseen kertoa että meidän kolmikko kuuluu viiniklubiin. Lauma painelee yläkerran medi...

itse ostetut äitienpäiväkukat Äitienpäivä on vähän sellainen äitien nokittelujuhla. SoMe täyttyy lasten askartelemien korttien, kukkien, brunssien ja lahjojen kuvista. Joku sai spa-lahjakortin, toinen brunssin kaupungin kalleimmassa ravintolassa, kolmas lähetettiin ostoksille ilman lapsia. Neljäs sai rasian Tiffanyltä, viides Cartierilta... Äiti on päivän keskipiste. Mitä jos äitienpäivä onkin ihan tavallinen päivä? Sellainen jona lapset riitelee, joku piirtää seinään, mies ei osaa laittaa hienoa aamiaista, eikä edes ole varannut pöytää ravintolaan. Onko sellainen äitienpäivä epäonnistunut? Minkälainen äitienpäivä on epäonnistunut äitienpäivä? Oliko rima liian korkealla ja pettymys valtaisa? Vai oliko jo ennalta tiedossa ettei äitienpäivä mitenkään eroa tavallisesta sunnuntaista tai maanantaista tai torstaista? Voiko äitienpäivä mennä pilalle? Mun äitienpäivä oli täydellinen. Mutta minkälainen on täydellinen äitienpäivä? Mä itse varasin meille pöydän äitienpäiväbru...

#yksiviidestä Ystävä oli laittanut naamikseen kuvan itsestään. Sillä oli kädessä paperilappu ja siinä luki #yksiviidestä. Mä kirjoitin sen googleen ja huomasin itsekin olevani #yksiviidestä . Otin itsestäni kuva ja laitoin sen instagramiin ja tänne ja kaikkialle. Huomenna on lapsettomien lauantai. En ole lapseton. En enää. Olin lapseton kauan. Niin kauan ettei se ole lähtenyt kulumallakaan pois. Mulla on lapsettoman ihmisen sydän, mulla on kuolleen lapsen vanhemman sydän. Kun joku joka odottaa lasta on poissa töistä, mun sydän lyö tyhjää, se lyö tyhjää kun ne sisustaa lastenhuonetta tehtyään raskaustestin ja samalla mietin miten vinoutunutta on nähdä uhkakuvia siellä missä niitä ei oikeasti ole. Miksi mua vieläkin ärsyttää se että joku suunnittelee kalenterinsa kanssa, että sellainen keskäkuun vauva olis kiva... sellainen tyttö-poika...kymmenen pisteen kiva vauva, syntyy sunnuntaina. Miksi se edelleen riipaisee kun se on jonkun totuus, se että lapsensa syntymäkuukauden...

Istuin tänään lounaalla Maidan kanssa. Maida on endokrinologi – diabeteslääkäri. Se kyseli meidän lomasta, oli naamiksessa katsonut kuvia ja ihaili miten ihana sää meillä oli ollut ja miten suloiset meidän lapset on ja... Puhuttiin perheestä ja lapsista ja kaikesta, ja se kysyi minkä ikäisiä noi heinäsirkat on; sunnuntaina kahdeksan, ja kohta kuusi, ja kohta kuusi. – Ai kaksoset? No, joo. Nimien myötä puheisiin tuli se neljäskin, lääkäri tietää että on elämää ja kuolemaa. Maida kysyi käydäänkö usein Suomessa, vastasin että Fredde käy – kerran vuodessa, suunnilleen. Se käy kun sen äiti ei lennä. Maida täydentää ettei tule koskaan lentämäänkään? – Joo, ei tuu. Sit se kysyy et miks mä en käy? Amerikkalaiselle perhe on tärkeä. Maida on filippiino. Filippiinoille perhe on tärkeä. On vaikeeta sanoa etten ole missään tekemisissä oman perheeni kanssa. Onhan täällä tietty muistakin joilla on ”dysfunctional families”, mutta silti perheet on keskimäärin tärkeitä ja niistä puhutaan ...

On äitienpäivän aamu. Mä makaan sängyssä suljetun oven takana ja teeskentelen nukkuvaa. Oven toisella puolella Roistopoika vaatii päästä sisään. Ensin se tuuppii suljettua ovea tötteröllään ja lopulta kuulen miten se päättää kaivaa tiensä oven lävitse. Nousen ja käyn avaamassa sille oven. Palaan sänkyyn odottamaan. Muistan taas kaikki ne vuodet kun olisin halunnut olla äiti. Muistan taas hetken ja samalla ajattelen kaikkia niitä naisia jotka kuukausi, viikko ja vuosi toisensa jölkeen joutuvat pettymään, nielemään kyyneleensä ja yrittämään taas uudestaan. Ajattelen taas hetken kaikkia niitä naisia, jotka elävät verikokeesta, ultrasta ja pistoksesta toiseen, niitä jotka hiljaa toivovat ja samalla pelkäävät ettei unelmasta, siitä suurimmasta tule koskaan totta. Omistan ajatuksen niille jotka joutuvat lopulta luopumaan haavestaan ja rakentamaan elämänsä ilman. eilen ne leikki pihalla uikkareissaan Kun meillä vihdoinkin oli lapsi. M oli 13 kuukauden ikäinen kun me oltiin Suom...

Me ollaan takaisin kotona. Ekaa kertaa taidettiin lähteä lomatalosta ilman suurempaa haikeutta kaikkien ollessa valmiita palaamaan takaisin kotiin ja tavalliseen arkeen kaoottisen viikon jälkeen. Olihan siellä ihanaa, niin kuin aina ennenkin, mutta lapset kaipas kai tavallista ja tasapainoista, sellaista ennalta-arvattavaa. Mä halusin viedä Roiston sen oikeeseen kotiin. lauantaina kuitenkin nautittiin vielä hiekan lämmöstä rannalla oli valtava leija ...ja auringonlasku oli yhtä vangitseva kuin aina ennenkin Sunnuntaiaamuna me syötiin aamiaista pannaripalatsissa – Pig’n Pancake – ja mietin miten kätevää on elämä jossa voi tilata ravintolassa mitä haluaa. Listaa lukematta tilasin O:lle pekonia, munia ja paahtoleipää, K:lle paahtoleipää, mansikkahilloa ja pekonia ja M:lle omien eväitten lisäksi pekonia. Tarjoilija kirjoitti tilauksen ylös ja toimitti mukisematta tilatut antimet. Mulle ja Freddelle löytyi aamiainen ihan ruokalistalta. En lakkaa ihm...