Tahdon Asiat

  HERÄSIN kuuden aikaan innostuneena siitä että sain viimeinkin kokeilla kulkemista vain yhdellä kyynärsauvalla. Päästin koiran pihalle ja ruokin sen ja kissan kahvin tippuessa. Ennen aamiaista juon jokaisena aamuna yksitoista kupillista laihaa pannukahvia samalla kun vastailen sähköposteihin ja katson mitä päivä tuo tullessaan. Tänään sataa ja tuntuu syksyiseltä vaikkei vielä edes ole syksy. Aamiaiseksi on tuoretta hapanjuurileipää, marjoja ja keitettyjä munia. Hapanjuurileivonnasta on tänä vuonna tullut trendikästä, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta kotonahan me kaikki ollaan ja mitä muuta meillä on kuin aikaa.   KAHDEKSALTA seisoin unisen Tättiksen kanssa vesisateessa koulun jumppasalin ulkopuolella jonottamassa koulukuvaan pääsyä. Mietin että pitikin sataa juuri tänään. Ovella ne sanoi ettei vanhemmat pääse sisään, vastasin että ajattelin nyt kuitenkin mennä ja menin. Ei tällä kertaa tarvinnut edes muistuttaa lapsen erityisopetussuunnitelmasta. Joskus tarvitse...

Maanantai. Mulla on tällä viikolla keskimääräistä noin tuhat kertaa enemmän aikaa lukea koska – lumi. Maanantaina maa oli valkoisen peitteen alla ja sen jälkeen koulut ovat olleet kiinni ja elämä tavallaan jonkinlaisessa välitilassa. Ei asiakastapaamisia, ei työpalavereja, ei lääkäreitä, terapeutteja, harrastuksia... vain luminen maa, tietokone, elokuvat ja pulkkamäki. Ja muualla maailmassa joku miettii että miten niin kaikki päättyy lumisateeseen... ei tarvitse edes mennä kovin kauas, ne tuolla Idahossa miettii jo sitä että miten me ei täällä osata, mutta täällä nyt vaan on tällaista. Kun silloin parikymmentävuotta takaperin näin kävi ensimmäisen kerran me katsottiin tilannetta Fredden kanssa huulipyöreenä ja mietittiin että johan tää nyt on, että kolme senttiä lunta pysäyttää kaiken, laitettiin talvikengät jalkaan - kun sellaiset silloin vielä omistettiin - ja lähdettiin ulos. Tiistai. Viimepäivinä on kirjoitettu ihan valtavasti hyviä blogipostauksia ympärimaail...

Ekan luokan vanhempainiltaan onnistuin kunniakkaasti tekemään entreen tunnin myöhässä, siis silloin kun muut pakkailivat monistenippuja kasseihinsa ja tekivät lähtöä. Ratkespa siinä sekin dilemma että kumman opettajaa istuis kuuntelemaan, kun ei tarvinnut kuunnella kumpaakaan. Kävin hakemassa monisteet, tervehdin kummankin opettajaa vielä toistamiseen. Kentsun opettaja opetti meidän Tättistä kaksi vuotta niin etten ole kauheen huolissani, tiedän miten sen systeemit toimii, ja itseasiassa pyysin tätä opettajaa Kentsulle. Samalla kun jonotin siinä kysymään et onko vielä jotain kaavakkeita jotka mahdollisesti missasin kuuntelin edellä olevaa isää joka haastatteli opettajaa: Isä: Meidän Annikki on kyllä jo viidesluokkalaisen tasolla. Oletko varma ettei Annikke tylsisty luokassa ja kykenet haastamaan Annikin älyllisesti? Ope : Lapset on tässä iässä monella eri tasolla ja olen kyllä valmistautunut ohjaamaan jokaista lasta tämän omien tarpeitten mukaan. Isä : Mutta Annikkihan on...

Istun koulun ruokalassa muutaman kymmenen muun vanhemman kanssa. Kuuntelen luentoa lukemaan oppimisesta ja vanhemman roolista tässä prosessissa. Se on hyvä luento. Puhumassa on lukiopettaja, O:n ope ja toinen Kindereitten opettaja, nainen joka on opettanut 22 vuotta. Ne vertaa lukemaan oppimista puhumaan- tai kävelemään oppimiseen, ja vanhempi opettaja Anna kysyy kuinka moni meistä vanhemmista sanoi lapselle kun se kaatui, että ei noin, kävele paremmin... kävele tasaisemmin tai kävele hitaampaa, kovempaa, suorempaa? Ei kukaan, ja silti lapsen opetellessa lukemaan on kiusaus korjata lapsen suoritusta valtava. Sanoma on selkeä; ”älä korjaa, vaan anna lapsen olla tutkimusmatkailijana lukemisen maailmassa...” Se on hyvä luento. Se erottelee vanhemman ja opettajan tehtävän. Opettaja opettaa, vanhempi kannustaa. Se on hyvä luento. Se etenee lukemista tukeviin peleihin ja eri tasoisiin kirjoihin. Se ruotii kustantajien kirjaluokitukset ja saa meidät vanhemmat nauramaan niille, se ker...

Meillä on pitkä viikonloppu, maanantai ilman koulua ja töitä. Ne grillaa jotka jaksaa, useimmat kai ainakin ulkoilee ja viettää viikonloppua perheen kanssa.  lohikeittoa notskilla Me ollaan saatu takapihan patio valmiiksi ja sen myötä istuttu iltaa tulilla. Me ollaan retkeilty metsässä, käyty taputtelemassa naapurin hevosia, syöty hyvin ja tehty läksyjä. M:n viikon läksyt on varsin kohtuulliset; sivu matikkaa, viisitoista tavattavaa sanaa, tietskaläksyt ja lukuläksyt. Jannuilla ei toistaiseksi ole läksyjä ja K:lla ei tule olemaankaan koska K:n opettaja ei usko läksyihin. akrobatiaa telkkarin ääressä kuka eka... voikukanlehtiä naapurille Kaikilla kolmella on kuitenkin ne lukuläksyt. Luen mielelläni ja lasten lukuläksyt saa äidinkin lukemaan. Pojille pitää lukea päivittäin ja kyllähän me luetaankin. Mä luen niille Roald Dahlin kirjoja iltasaduksi ja M lukee ohimennessään kirjan tai kaksi. Poikien lukuläksyt menee puolihuomaamattomasti. ...

Jokainen suomalainen lapsi tietää muumit. Uskaltaisin väittää että jokainen suomalainen lapsi on yhtälailla perehtynyt Peppi Pitkätossuun, Vaahteramäen Eemeliin ja Melukylän lapsiin. Oma ikäluokka ainakin tietää kuka on Minttu ja Mintun vähän räjähtäneen näköinen, ihanan kotoisa äiti. Tällä viikolla täällä vietetään kouluissa Read Accross America –viikkoa, ja kymmenet- ellei sadat tuhannet lapset lähtivät tänään kouluun pyjamassa ja repussa ainakin yksi Dr Seuss. Yhtälailla kuin suomalainen lapsi tietää Pikku Myyn, tuntee jokainen amerikkalainen koululainen sen kissan jolla on raidallinen hattu; ”The Cat in the Hat” ja sen kaverit Thing 1 ja Thing 2:n. Jos en vielä viisitoistavuotta sitten ollut koskaan kuullutkaan Dr Seussista on se kissa ja tohtorin kirjat meidän perheissä nyt rakkaita. Pakko myöntää että ne on rakkaampia kuin muumit tai Peppi tai Eemeli. Dr Seuss kylvää hauskoissa ja värikkäissä tarinoissaan tärkeitä elämänviisauksia, niin tärkeitä että n...