Tahdon Asiat

Meillä jokaisella on keittiössä niitä härpäkkeitä joista tulee hyvä mieli ihan jokainen päivä, oli se sitten se vispilä joka on peritty isoäidiltä tai leipäkone - kyllä, mulla on ystävä joka edelleen leipoo leipää leipäkoneella ja vielä ihan jokaisena päivänä. Tämä kirjoitus on tehnyt tuloaan jo muutaman kuukauden, siitä hetkestä kun hetken mielijohteesta panostin ja ostin meille uuden tehosekoittimen. Kassalla irvistin ja suljin silmät, mutta se vanha parinkympin blenderi kun jumitti ja savutti, sen peseminenkin oli aika lähellä painajaista. Se uusi tehis nimittäin tuo mulle iloa jokaisena arkiaamuna kun ladon sinne ne jäiset hedelmät, vähän tummuneen banaanin, jogurttia, mantelimaitoa ja hunajaa. Hetkessä se surauttaa lapsille aamiaisjuomat ja se puhdistuukin pesuohjelmalla hetkessä. Mitä arjen luksusta!   Jäin pohtimaan mitä muita härpäkkeitä meillä käytetään ihan jokaisena päivänä. Mietin sitä kun Boschin tiskarin poistoputki oli taas kerran tukossa ja käytin aamulla tunnin...

En ole pitkään aikaan kirjoittanut vanhemmuudesta. Ehkä siksi että juuri nyt se tuntuu sujuvan aika hyvin ja helpostikin. Minä uskon vakaasti olevani ihan kelpo äiti, kaukana täydellisestä, mutta siihen ei tarvinne edes pyrkiä. Sangen kelvollinen kuitenkin ja näille omille lapsilleni aika sopiva. En vielä tiedä minkälaista on olla aikuistuvan nuoren äiti, se on vasta edessä, mutta kun katson taaksepäin tällä kahdentoista vuoden kokemuksella, voin todeta vanhemmuuden kasvavan ja muuttuvan lapsen mukana. On erilaista olla yhden lapsen äiti, taaperon äiti, uhmaikäisen tai koululaisen äiti. Omat lapseni ovat nyt virallisesti esiteinejä ja esikoinen varhaisessa murrosiässä. Siinä missä suurella varmuudella ennen tiesin mikä on oikein ja väärin, en enää ole varma juuri muusta kuin siitä että jokainen lapsi, perhe ja vanhempi on erilainen. Jokainen meistä myös epäonnistuu toisinaan.    On päiviä kun olen stressaantunut töistä ja karjahtelen jalopeuran lailla mitättömistä asioista...

Koulun alkuun on huomenaamuna kaksikymmentä päivää. Siihen että alkaa koululla säätäminen erilaisissa tutustumistilaisuuksissa on kaksitoista päivää, kaksitoista päivää liikaa. Ei niin että odottaisin tulenpalavasti koulujen alkamista, ei. Meillä on ollut tosi kiva kesä ja mun puolesta voitais jatkaa samaa tahtia vaikka koko kouluvuosi, mutta kesän kääntyessä kohti loppuaan ja kouluun paluun lähestyessä, kasvaa ahdistus tulevasta muutoksesta, ja se on hetkittäin kipeää katsottavaa. Tämä vuosi on Tättikselle vaikeampi kuin edeltävä, ja nukkuminen loppui jo viikko sitten. Kaksi viikkoa se on joko nukkunut meidän sängyssä tai mä sen vieressä sen sängyssä. Minä silittelen lapseni uneen ja ilman unilääkettä sen uni loppuisi pian puolenyön jälkeen vaihtuakseen loputtomaan pyörimiseen. Meidän yövaeltelija. Yks marjastaja. Kentsukin oirehtii lisääntyneellä säätämisellä, ja se juoksee ympäri kämppää suojalasit silmillään valloittavan kikatuksen säestämänä. Peittojen kulmat on...

Mitkä viisi asiaa mun keittiössä on välttämättömiä? Entä mitkä viisi haluaisin, mutten vielä ole saavuttanut? Valeäiti heitti ilmaan kysymyksen ja mä jäin pohtimaan miten siihen vastaisin. Ihan heti oli selvää ettei viisi riitä yhtään mihinkään, ja itsenäisesti laajensin haasteen reiluun viiteen välttämättömimpään keittiövälineeseen ja viiteen ruoka-aineeseen jotka on kulmakiviä meidän kodissa. En kaivanut kaapeista etanapannuja, pastakonetta ja lihamyllyä, vaan keskityin ihan oikeesti niihin asioihin joita meillä käytetään miltei päivittäin. Kahvin voi keittää ilman hienoa keitintä, mutta mitkä ovat ne asiat jotka kannan mukaan meidän rantalomillekin. Ensin ajattelin et tää on helppoo, ja lopulta totesin ettei tosiaankaan... samalla tapaa kuin sillä joka ei laita ruokaa on vaikeeta ylipäätään löytää muuta tärkeetä kuin lautaset ja aterimet, niin mulla on vastassa valinnanvaikeus. Paljon tärkeetä ja rakasta jäi siis ulkopuolelle. Entä ne unelmat. Kuten jo totesin, meiltä löy...

Lukijan pyynnöstä kokosin meidän kiitospäiväruokien reseptin tänne blogiin. Listalta puuttuu perunasose ja ystäväperheen vuotuinen salaatti josta on muodostunut jo perinne. Siihen tulee lahtikaalia, ruusukaalia, pecorino romanoa, manteleita ja aivan taivaallinen kastike. Salaatin tekee kirpeä kastike, eikä mulla ole aavistustakaan mitä Rali siihen laittaa. Perunamuusin nyt kai osaa tehdä kaikki ilman reseptiäkin.  Koko päivä menee valmistellessa. Aloitan aamuvarhaisella lykkäämällä sokerikurpitsat uuniin ja siitä eteenpäin uuni on käytössä aina siihen asti kunnes kalkkuna kavereineen vedetään sieltä ulos joskus kuuden pintaan.  Ruokajuhlana tämä ylittää täällä joulun. Jouluna perinteet ovat perhetasolla. Kiitospäivänä kaikkialla syödään pienin vaihteluin sitä samaa, samalla tavalla kuin suomalaisessa joulupöydässä. Kalkkuna ja sen täyte 2 vaaleaa leipää esim ranskanleipää viipaloituna ja kuivatettuina 8 dl vähäsuolaista kanalientä 120g voita sulate...