Tahdon Asiat

Ilolla ilmoitan, että selvisimme kaikki hengissä ensimmäisestä kouluviikosta. Oli hetkiä, jolloin en ollut ihan varma, ja perjantai-illan koittaessa kaatui meistä viimeinenkin vuoteeseen iltakymmeneltä. Allekirjoittanut tosin etsiytyi täkin alle jo kauan ennen yhdeksää. Kouluvuoden ensimmäinen viikko on aina ollut haastava, tänä vuonna haasteellisuuskerrointa lisäsi edellisistä vuosista koulupiirin tekniset ongelmat, kommunikaatiokatkos kouluterveydenhoitajan ja koulupiirin johdon välillä, yhden lapsen lukionaloitus ja viimeisimpänä se, että minulla oli täällä asiakkaat keskilännestä ja heidän tavoitteensa oli löytää koti kolmessa päivässä. Viikkoon on mahtunut myös maanjäristys, metsäpalojen aiheuttama tuhkasade ja heikko ilmanlaatu. Bring it on! Koko koulunalkua edeltävän viikon kävin kirjeenvaihtoa kolmiossa lastensairaala-koulu-minä. Koulu halusi lastensairaalan täyttävän heidän kaavakkeensa lapsen lääkityksestä, lastensairaala vetosi hoitosuunnitelmaan ja osavaltion lainsäädäntöön...

  Eletään elokuun toista kolmannesta, ulkona paistaa aurinko ja kuistilla istuessa ohitse kulkee kävelijöitä ja pyöräilijöitä kuin muurahaisia, joku menee skeittaamallakin. Moni kohottaa kätensä tervehdykseen ja vähintään joka viidennen ohitsekulkijan kohdalla vaihdetaan muutama sana. Puhutaan kesästä ja koulujen alkamisesta muutaman viikon päästä, ja täytyyhän siitä ”elefantista” siinä kuistillakin jutella – murtuneesta nilkasta – Mitä tapahtui? Miten tapahtui? Onko se kipeä? Miten voit? Kauanko ilmakipsi? Ai, ai, oi, oi ja voi voi... Freddeä naurattaa kun selitän samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan. Martta loikoilee auringossa eikä korviaan lotkauta sen enempää ohikulkijoille kuin niitten koirillekaan. Niin... ei tämä vuosi toistaiseksi ehkä ihan kymmenen kärkeen pääse.    Sisällä yläkerrassa poikakaksikko piirtää paperille huonettaan. Tavoitteena on saada se järjestettyä niin että siellä voi myös käydä koulua syyskuun alusta alkaen. Ajatellessani pientä huonetta, ...

Ulkona on syksyinen pakkasaamu, kello lähentelee puolta yhdeksää ja katson kuin aurinko tekee tietään puiden latvojen yläpuolelle. Huomenna vaihdetaan talviaikaan. Muutaman tunnin päästä aurinko on sulattanut kuuran ja päälle puettu toppatakki on lähinnä asuste eikä enää välttämättömyys. Kahvi on jäähtynyt kuppiin, pojat pelaa yläkerrassa ja Tättis nukkuu vielä. Fredde puhuu puhelimessa äitinsä kanssa. Minä valmistaudun työpäivään, lähettäen sähköposteja ja tekstiviestejä toisille välittäjille ja kohteitten asukkaille, varmistaen ja vahvistaen aikataulua. Viikonloppuaamujen kiireettömyydessä on jotakin äärimmäisen rentouttavaa, se ettei ihan heti tarvitse kenenkään sännätä yhtään mihinkään. Töihin ajaessa tipautan yhden kolmesta karateen, Fredde saa sen sieltä sitten noutaa. Marraskuu on täällä Kanadan kainalossa lakannut olemasta niin marraskuinen. Onhan se aika pimeä, vähän harmaa ja toisinaan sateinenkin, mutta lähestyvä kiitospäivä ja siitä alkava joulunaika muuttaa h...

Jotenkin näin se aina menee, tälläkin kertaa, siis somessa. Somessa helposti unohtuu että siellä toisella puolella on ihminen, ihan oikea ja aidosti tunteva ihminen, sellainen jolla on ajatuksia ja mielipiteitä vaikka ne mielipiteet olisivatkin miten vääriä, sillä vääristä valinnoista ja mielipiteistähän some hyvin tunnetaan. En ole itsekään syytön ja voisin toisinaan valita sanani paremmin, pysähtyä ennen kuin annan sormieni tanssia tanssiaan näppämistöllä. Yhdeksänvuotiaan kovertama kilpikonna muistuttaa minua miettimään kahdesti ennen kuin kirjoitan. Keskustelun avaus oli asiallinen ja sisällöltään jotakuinkin tämä: Hei, olen miettinyt Yhdysvaltoihin muuttamista ja ennen kaikkea onko jollakin kokemusta Green Card lotterystä. Ensimmäiset vastaukset ovat asiallisia, itsekin mietin että kertoisin tuntevani useammankin ihmisen joka on arpajaisissa aikanaan korttinsa saanut ja päätynyt siten tänne, eli ihan asiallisia ne arvonnat on. Keskustelu on kuitenkin kaapattu jo ...

Suomessa on syksy on alkanut koulujen myötä. Sosiaalisessa mediassa oli yhtenä aamuna kymmeniä ellei satoja ihania kuvia ensimmäisestä kouluaamusta, reppuselkäisistä tyypeistä jotka oli matkalla takaisin kouluun. Toisaalla hehkutettiin syksyn tuntua ilmassa, sienisatoa ja villasukkia. Me lähdetään huomenna kesälomalle, onhan kesää jäljellä vielä muutama viikko ja ihan oikeasti syksy alkaa tuntua ilmassa vasta syyskuun loppupuolella. Yhdysvalloissa koulujen alkamisajankohta on ensin osavaltiokohtainen ja sitten sitä vielä säädetään vähän kuntien ja koulupiirien välillä. Monessa osavaltiossa koulut ovat jo alkaneet. Meidän lapset aloittaa koulun syyskuun 3. Melkein kuukautta myöhemmin kuin Suomessa. Toisaalta täällä viimeinen koulupäiväkin oli vasta kesäkuun jälkimmäisellä puoliskolla. Tämä viikko meni skeittileirillä. Kuulemma aivan parasta! Näitä viimeisiä viikkoja ennen koulunalkua värittää lähes jokaisessa perheessä samat asiat. Päivät täyttyvät hammaslääkäreistä, silmä...

Lauantai - Kaikella on kaksi puolta, myös kaupungin keskustan maisema-asunnolla. Eilen oli syksyn ensimmäinen päivä sen kunniaksi tuuli pöllytteli kuivia lehtiä ilmaan kaupungin kaduilla ja raskaat pilvet siirtyivät taivaanrannassa kohti pohjoista. Sade ei kuitenkaan koskaan saapunut ja vielä illalla istuttiin ystävien terassilla aperitiiveilla. Perjantai - vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous koululla, valmiina paloharjoitukseen Arki asettuu vähitellen taas uomilleen. Koulua on käyty uudessa koulussa vajaa kuukausi ja tutut haasteet nostavat taas päätään. Töitä tulee tehtyä seitsemänä päivänä viikossa kesän jälkeen ja viikonloppuisin myn työ on usein koko perheen juttu, ainakin osan ajasta. Lasten harrastukset, työ lasten koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa, työ työ, keskustelu koulun kanssa, arki ja elämä, sellaista sekametelisoppaa hetkestä toiseen. Lauantai - töissä Herään aamulla usein kauan ennen muita. Niin kauan ennen, että ehdin hyv...

Kotona on ihan hurjan hiljaista. Paljon hiljaisempaa kuin äsken koululla. Tuntui kummaliselta tulla koululta kävellen kotiin ja vielä oudommalta tuntui olla yksin kotona kahdentoista viikon tauon jälkeen. Kaksitoista viikkoa lasten kanssa. Kaksitoista viikkoa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja nyt, nyt ne on koulussa. Tossa ihan kivenheiton päässä, niin lähellä että kävellen pääsee nopeammin kuin autolla vaikkei matkalla ole edes yhtään oikeaa risteystä. Kävellen kouluun ensimmäistä kertaa. Me mentiin aikaisin. Varttia ennen kuin sinne sai edes mennä koska lupasin olla mukana vanhempainyhdistyksen aamukahvitilaisuudessa. Ei me silti oltu ensimmäisiä. Siellä niitä oli jo vanhempineen jonossa. Jonossa oman opettajan nimen kohdalla vanhempien kuvatessa ensimmäistä kouluaamua. Sisällä rehtori piti opettajille hengennostatustilaisuutta ja me vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsenet katettiin niitä aamusumppeja vanhemmille. Kahvit lahjoitti Starbucks. Pullat läheinen ruokaka...

Mä oon istunut tän kirjoituksen päällä ja keräillyt ainestoa koko viikon. Perinteisesti olen kirjoittanut koulujen alkamisesta vuosittain jo ihan senkin takia että lasten kasvaessa ajatukset, vaatimukset ja oma suhtautuminen muuttuu. On kuumaa. Koulu alkaa ensi tiistaina näillä näkymin ennusteitten mukaan kesän kuumimmalla viikolla, eikä vanhassa koulurakennuksessa ole tietenkään mitään ilmastointeja. Yhtenäkään päivänä elohopea ei jää alle 32 celsiuksen ja poikkeuksellisesti yölämpötilatkin jäävät parinkymmenen asteen lämpimämmälle puolelle. Tiistaina odotetaan 36-38 asteen säätä. Opettajat on jo laitelleet viestiä vesipulloista, Tättiksen parakkiluokkahuoneessa kun ei edes ole juoksevaa vettä. Tiistaina ilmoitettiin opettajat kaikille oppilaille ja kello neljän jälkeen niin some kuin puhelikin täyttyi siitä yhdestä ja samasta kysymyksestä, kenestä tuli tämän vuoden opettaja kullekin. Opettajat kun vaihtuu vuosittain ja koulukaveripakka sekoitetaan. Ajatuksena on se ett...

Ja sitten Songda meni pohjoisesta ohitse. Meillä taisi tuulenpuuska heiluttaa pihan heiniä kahdesti, mutta niin vähän ettei edes liesituulettimen venttiili kolissut. Tuntuu jotenkin kieroutuneelta olla pettynyt siitä ettei tullutkaan suurta tuhotulvaa. Asiasta piparkakkuun. Songda tuli ja meni eikä tullutkaan. Mutta lauma. Se lauma joka kasvaa suomenkielisten vanhempien perheessä puhumatta suomea. Kielikysymys nousee pinnalle aina säännöllisesti. Se nousee pinnalle sillä jokainen vähänkään koulutetumpi henkilö tietää että useamman kielen puhuminen on etu eikä haitta ja että lapselle on valtava rikkaus kasvaa monikielisessä ympäristössä. Hämmennys ja kysymykset on siis vähintäänkin oikeutettuja. Miksi teidän lapset ei puhu suomea? Puhutteko te kuitenkin keskenänne suomea? Miten ihmeessä se ei tartu niihin? Mä vastaan aina että se on pitkä tarina. Koska vastaus ei ole helppo, tai lyhyt tai yksinkertainen. Sen ei pitänyt olla niin. Meidän lapsista piti kasvaa kaksikielisiä,...

Tunti Songdan ETA:an. Kilpavarustelua on kestänyt kolme päivää ja meilläkin on niin pyykit kuin tiskitkin pesty. Paahtopaisti on hellalla jäähtymässä, sitä voi syödä kylmänäkin jos niikseen tulee. Fredde ja varmaan aika moni muukin tarkkailee sääpalvelua. Tuleeko vai eikö, ja jos tulee niin osuuko meille? Tällä hetkellä näyttää siltä varsinainen osuma menee Kanadan puolelle ja me saadaan lähinnä liveilimiöinä tuulia jotka puhaltelee 23 m/s, puuskissa 27 m/s - tavallinen myrsky. Tilanne vaihtelee eri sääpalveluiden välillä ja oikeastaan minuutista toiseen. meidän putoukset torstaina (vasen) ja perjantaina (oikea), kuva Kiro7 News Naapuruston facebookissa on jo ilmoittautuneet kaikki moottorisahalliset, ne joille voi pirauttaa kun viereinen kuusikko on kaatunut oven eteen niin ettei pääse ovesta ulos. Eilisen testikierroksen jäljet levittyivät tienvarsille meidän käydessä lauantain asioidenhoitokierroksella. Kaatuneita puita, rikkoutuneita aitoja. Naamiksessa oli jo muutamia...

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kukaan ei enää puhu presidentinvaaleista. Mattomiehet soittaa aamulla ja peruuttaa uuden maton asennuksen – varmuuden vuoksi. Illalla bensa-asemalla on kaaos. Töissä kaikki puhuu tulevasta; Oletko valmis... Onko teillä aggregaatti? Puita lähistöllä? Kaasu vai sähkö? Onko kunnalistekniikka vai jätevesikaivo? Yhtäkkiä elämän perusasiat on kaikkien mielestä ihan järisyttävän mielenkiintoisia. myrsky - MSN Weather Alkaen tästä yöstä meille on luvattu kolme mysrkyä. Ensimmäisen pitäisi rantautua viiden aikaan aamulla, tuoden mukanaan tuulia jotka puhaltelee 35m/s. Perässä seuraa taifuuni Songda – hurrikaaniasteikolla kolmonen tai nelonen, sellainen kuin Matthew. Toisin kuin hurrikaani joka heikkenee rantautuessaan, on taifuuneilla tapana voimistua. Songdan huhutaan tuovan rannikolle yli viisitoistametrisiä aaltoja. Edellisestä tämän kokoluokan myrskystä on kymmenenvuotta. Silloin oltiin sähköittä viikko. Viikossa oppi meikkaamaan p...

Mulla oli joku käsittämätön ja sangen kunnianhimoinen ajatus lähestyä omaa arkeani kuvaamalla sitä. Jotenkin se idea oli kai ottaa sen verran valokuvia, että niistä muodostuisi jonkunlainen käsitys siitä miltä mun arki – tai sunnuntai – näyttää. En edes kuvitellut kuvaavani jokaista minuuttia niin kuin silloin joskus ennen. Silloin kun vielä kuvasin satoja kuvia päivässä ja vietin tunteja niitä editoiden iltaisin. Mutta jos muutaman, jos en unohda. Annoin itselleni aikaa lokakuun alkuun. Tänään on sunnuntai, lokakuun 2. päivä. Tästä alkakoon valokuvien viikko. aamiaseksi Challahia, voita, sokeria ja kanelia muumilautaselta - tulee mieleen lapsuus mitäs me mutapainin ystävät... aamulenkillä hyvän ystävän ja koirien kanssa Martta ja Topi partiopuuhaa kahden paidan verran Kentsu piirsi kuvan meidän talosta lokakuun iloksi Tony palasi laseineen ja koirineen etupihalle