Tahdon Asiat

Tää viikko on ollut kohtuuttoman kiireinen. Roimin itseäni, koska ei kotiäidin elämä voi oikeesti olla kiireistä, ei ainakaan enää... PAKKO olla joku ajanhallinnallinen ongelma. Siis sellainen kuin eläkeläisillä... jos torstaina pitää käydä kaupassa vie se käytännössä koko torstain eikä keskiviikkonakaan voi kauheesti tehdä kun torstaina on kuitenkin se kauppareissu. Ei mulla oikeesti voi olla näin kiire! Eihän? Jotenkin vaan tuntuu että aina on ilta tai perjantai-ilta. Tänäänkin ON todistettavasti perjantai. Lasissa on ranskalainen kuiva rose ja kohta jannujen kummit jo kolkuttelee ovella.  Okei myönnän. Torstaiaamuna lintsasin mun kiireisestä elämästä.  Kävin jokavuotisessa labrassa ja sen sijaan et olisin ajanut kiltisti kotiin, istuin ensin hyvän tovin kahvilassa nautiskelemassa ämpärillisestä lattea ja Kodin Kuvalehdestä. Edelleenkään en ajanut kotiin vaan kävin ostamassa illan lehtijutun tekoa varten meikkejä. Meikkikaupasta ajelin ostamaan itselleni kassillisen alu...

Huomenna on aikainen herätys. Sairaalassa pitää olla ennen kahdeksaa. Me ollaan valmistauduttu lukemalla kirjasta leikkauspäivästä, tutustumalla piirroskuviin itse toimenpiteestä, käymällä kaupassa ostamassa leikkauksenjälkeisiä herkkuja... ja telttailemalla. Mikä parempi tapa kiinnittää huomio johonkin muuhun kuin telttaretki yläkerrassa. Koira on aina vähän hämmentynyt meidän retkeilyistä viimeiseksi ateriaksi smores - paahdettuja vaahtokarkkia, suklaata ja keksiä