Meillä on perheessä selkeä työnjako. Mä hoidan lapset, L tuo leivän pöytään. Käytännössä se tarkoittaa aikalailla sitä että voisin yhtähyvin olla varakas yksinhuoltaja, siis sellainen jonka ei tarvitsis käydä töissä ja vois vaan keskittyä lapsiin ja niitten elämään ja terapioihin ja systeemeihin. Noin keskimäärin pärjään tän asian ja ajatuksen kanssa oikein hyvin. Ja olenhan kaukana siitä yksinhuoltajasta siinä, että mulla on iltaisin täällä L, jos ei laittamassa lapsia nukkumaan ja iltasatuilemassa niin ainakin olemassa ja läsnä juttuseurana ja aviopuolisona. Mä en koskaan kuvitellutkaan että L olis se isä joka harrastaa lasten kanssa ja joka hoitaa niitten iltapesut ja pusut päivittäin. Mä en koskaan ajatellutkaan et se istuis vanhempainilloissa tai olis sellainen moderni osallistuva isä. M muistuttaa enneminkin sitä vanhanajan faijjaa, sitä joka tulee nukkumaanmenoajan kieppeillä kotiin, on ehkä vähän äkäinen ja vetäytyy kotonakin tekemään töitä. Joskus on yksinäistä olla t...
Tarinoita elämästä kolmilapsisessa perheessä. Tarinoita autismista, ADHD:sta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Elämää ulkosuomalaisena Yhdysvaltain länsirannikolla. Äiti - kiinteistövälittäjä. Isä - nörtti. Lapsi - Autisti. Lapsi - Adhd ja autisti. Lapsi - Adhd. Koira - Martta vaan.