Tahdon Asiat

Suomi riitelee siitä onko Suomi rasistinen maa vai ei. Yksitoistavuotiaan Valtterin elämässä rasismi on arkipäivää. Valkoinen amerikkalainen Kristen kohtaa rasismia Suomessa, Helsingissä. Onko Suomi rasistisempi kuin muu maailma? Onko muualla toisenlaista? Onko Yhdysvalloissa toisenlaista? Omassa elinpiirissäni on, mutten osaa sanoa onko näin kuitenkaan koko maan tasolla. Meillä naapurin Shanti, Twisha, Kaspar, Hiro, Hanwen, Celestine, Luanna, Judah ja muut leikkii yhdessä suloisessa sekamelskassa. Entä jos tämä kaikenkirjava joukko maahanmuuttajia intialainen, pakistani, puolalainen, kenialainen, kanadalainen, englantilainen, etelä-afrikkalainen, unkarilainen, romanialainen, korealainen, japanilainen, kiinalainen pudotettaisiin sinne missä ei ole teknologiayrityksiä? Musta, valkoinen, keltainen, oranssi ja muut sävyt... aksentteja ja murtaen puhuttua englantia on kaikkialla.  Suomella on lyhyt historia monikulttuurisena maana. Täältä katsottuna siellä ollaan kymmeniä vuosia j...

Sairaanhoitajan huumori on tunnetusti pikimustaa, niin on lääkärinkin. Mitä vakavammista asioista puhutaan, sitä mustemmaksi huumori muuttuu. Se on keino suojata itsensä niiltä karuilta tosiasioilta jotka näyttäytyvät meidän kaikkien edessä päivittäin, puhelimessa, klinikalla, sairaalassa. Viereisessä terveyskeskuksessa on harvemmin iso hätä. Meillä se on jokapäiväistä. Oli kyseessä sitten läheisen suru, rakkaan huoli, vakava sairaus tai kuolema. Kyllä meistä jokainen välittää ihan oikeasti, joskus liikaakin, jos nyt liikaa voi välittää... ”Pakkoko näitten kaikkien on just tänään saada keuhkosyöpä... kun joka helkkarin lääkäri on konferenssissa!” ”Voitko nyt käydä napsauttelemassa hiirellä sen kuolintodistuksen, kun hautaustoimisto soittaa vartin välein että niillä on uuni kuumana” ”On valintakysymys haluaako kuolla munuaisella vai ilman, kun kuolee kumminkin.” ”Nää voi nyt lakata tippumasta, ei ole lääkärin elämää tää että kaikki kuolee käsiin samalla viikolla.”...