Tahdon Asiat

  Kello ei ole edes yhdeksää aamulla kun olen jo ajamassa asiakastapaamisesta takaisin kotitoimistolle. Syksyisessä aamuauringossa edessä kohoaa suurkaupungin silhuetti - minun kaupunkini. Minun kaunis, rosoinen kaupunkini. Olisin voinut mennä eteläkautta I-90:stä tai sivuitse I-5:sta ja siitä järven ylitse SR-520 mutta valitsin SR-99:n ja keskustatunnelin koska halusin nähdä kaupungin. Kaupungissa kasvaneella on aina kaupunkilaisen sydän. Oman lapsuuteni vietin käytännössä Helsingin sydämessä, puolentoista kilometrin säteellä kolmen sepän patsaasta, keskellä kaupunkia ja joku osa minusta kaipaa urbaania rosoisuutta.   Minun Helsinkini on Katajanokka satamineen ja jäänmurtajineen, se on lapsuuden pieni koulu jonka pihalle putoamätkähdin kiivetessäni vallille ja vankila jonka ohitse kävelin kouluun. Se on Eira jonka lävitse puhalsi viiltävä merituuli ja jonka pihoilla ja puistoissa me naapuruston kakarat leikittiin. Se  on Punavuori pornokauppoineen, laitapuolen kulkijoine...

No ei nyt ihan keskustassa kuitenkaan... Me katsotaan lasten kanssa valokuvia Cap Hilliltä, tai oikeastaan niistä muutamasta korttelista jotka muodostavat CHAZ:n, sen Suomessakin otsikoihin nousseen alueen joka on julistautunut omaksi itsenäiseksi alueekseen, sen joka ei enää ole osa Yhdysvaltoja ja on saanut aikaan Seattlen pormestarin, meidän kuvernöörin ja Trumpin välisen twiittikisan. Viesti tältä rannikolta on ollut melko selkeä, presidentti voi painua minne lystää ja parempi kun on puuttumatta meidän asioihin. Ollaan pärjätty täällä tähän asti ja pärjätään jatkossakin. Cap Hill, viralliselta nimeltään Capitol Hill on Seattlen keskustan koillispuolella oleva kaupunginosa joka on sellainen suloinen sekoitus San Franciscon Castroa tai Kööpenhaminan Kristianian vapaakaupunkia. Sen suljetun poliisiaseman poliisipäällikkökin oli muuten siellä uudessa vapaakaupungissa lastensa kanssa. Toisin kuin lehdistössä sanotaan, ei Seattlen keskusta-alueella ole mitään tekemistä tämän kanssa. ...

Ei mulla ole kauheesti mitään sanottavaa, siis oikeesti. Olla möllötetään ja odotetaan koska määräyksiä tiukennetaan entisestään Kalifornian ja New Jerseyn malliin, valtaosa paikoista on jo kiinni, ja me ollaan perheenä oltu kotosalla enemmän tai vähemmän jo pari viikkoa. Enemmän siten että lapset on olleet kotona ja Fredde, vähemmän siinä kohdassa että minä tein töitä vielä reilu viikko sitten asiakkaitten kanssa kasvokkain. Sen jälkeen vähä vähältä kaikki on siirtynyt etäilyyn. Vaikka kuvernööri ei ole käskenyt kaikkia kotiin, on osa kaupungeista tehnyt sen itsenäisesti. Sitä mä vaan mietin että mihin ne Seattlessa meinaa laittaa kaikki ne kodittomat jos ulkona liikkuminen kielletään? Kerätäänkö ne massoina jonnekin halliin vai unohdetaanko heidän sinne telttakyliin ja katujen varsille? Meidän naapurusto seurasi tätä meidän kaupunkia ja sulki yksityiset puistot lähettäen teinilaumat koteihinsa samalla muistuttaen että ulkoilla toki saa – oman perheen kesken. Vaikka päätök...

Lauantai - Kaikella on kaksi puolta, myös kaupungin keskustan maisema-asunnolla. Eilen oli syksyn ensimmäinen päivä sen kunniaksi tuuli pöllytteli kuivia lehtiä ilmaan kaupungin kaduilla ja raskaat pilvet siirtyivät taivaanrannassa kohti pohjoista. Sade ei kuitenkaan koskaan saapunut ja vielä illalla istuttiin ystävien terassilla aperitiiveilla. Perjantai - vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous koululla, valmiina paloharjoitukseen Arki asettuu vähitellen taas uomilleen. Koulua on käyty uudessa koulussa vajaa kuukausi ja tutut haasteet nostavat taas päätään. Töitä tulee tehtyä seitsemänä päivänä viikossa kesän jälkeen ja viikonloppuisin myn työ on usein koko perheen juttu, ainakin osan ajasta. Lasten harrastukset, työ lasten koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa, työ työ, keskustelu koulun kanssa, arki ja elämä, sellaista sekametelisoppaa hetkestä toiseen. Lauantai - töissä Herään aamulla usein kauan ennen muita. Niin kauan ennen, että ehdin hyv...