Siirry pääsisältöön

polttaa kesäkatu miestä

Ulkona 45C, sisällä 28C
 

Tätä kirjoittaessa meillä on ulkona enää 37 astetta lämmintä. Tilanne on paljon parempi kuin aiemmin iltapäivästä elohopean heiluessa 45C:n paremmalla puolella, tai miten sen nyt ottaa. Parempi puoli jos on lämmittelemässä saunaa mutta noin tavallisen arjen kannalta ei ihan paras mahdollinen tilanne, etenkään jos sattuu asumaan metropolialueella jossa vain kolmanneksella asukkaista on keskusilmastointi. Meillä hurruttaa täydellä teholla kolme siirreltävää ilmastointiyksikköä, valitettavasti niiden teho ei ihan riitä tähän säähän ja sisälämpötila kohoaa ilmastoiduissakin tiloissa lähemmäksi 30:tä astetta. Onhan se parempi kuin 37, saati sitten 45 mutta aika kuumaa se silti on. Paljon parempi kuin tilanne tänään kun olin kuvaajan kanssa ottamassa valokuvia keskiviikkona myyntiin tulevasta, ilmastoimattomasta, kohteesta. Siellä hiki nimittäin valui siihen malliin että ensin kastui paita, sitten shortsit, kolmanneksi maski ja lopulta lippis. Loppupuolella urakkaa pyyhin hikeä paljailta sääriltä ja valokuvaajan kanssa säälittiin kilpaa toinen toistamme, omistajat ovat onneksi kesälomalla ilmastoidulla asuntovaunullaan joten heitä ei tarvinnut sääliä. Mietin kaikkia niitä koteja joissa ei ole ilmastointia.


 

Fysioterapeutti peruutti tapaamisemme aamulla koska - liian kuuma. Puheterapeutti teki saman. Fredde ja minä siirretään toimisto alakertaan. Kaupan ovella on kyltti jossa kerrotaan että on turhaa tulla hakemaan jäätä, jäätelöä, mehujäätä, vettä, ilmastointilaitteita tai tuulettimia - LOPPU. Meidän suosikkiviinitila postaa someen että juokaa hyvät ihmiset olutta tällä kelillä, ei kannata juoda viiniä. Kylmä rinki persauksen alla odotellaan metsäpalokautta maaston kuivuessa pelottavaa vauhtia. Sähkökatkot piinaavat alueita, meitä on toistaiseksi lykästänyt.



Pihalla käännän sadettajan päälle aamukuudelta ja annan sen posottaa tunnin. Silloinkin on liian kuumaa lähteä lenkille Martan kanssa, mutta uloshan raukan on päästävä ja sitten puutarhaletkun alle viilentymään. Seuraava ulkoilu on pahimman paahteen jäädessä puiden taakse myöhään iltapäivästä. Sitä seuraa uusi suihku. Kissasta ei ole tietoakaan. Naapuri mittaa katukiveyksen lämmöksi 70C.

 

Kerran ehdittiin järvelle uimaan lasten kanssa. Sitten tuli kiire ja kiireen jälkeen kuuma. Josko tämä kuuma tästä helpottaisi sen verran että päästäisiin taas uimaan. Tällä hetkellä perhe on jakaantunut ilmastointilaitteitten läheisyyteen, verhot on suljettu ja sisäpuolelle on ripustettu vielä lakanat eristämään kuumuutta ulkopuolelle. Päivät kuluvat odotellessa, odotellessa että päivä päättyy, ja että huomenna olisi ehkä viileämpää - edes vähän.




Kommentit

  1. Portland ja Seattle pääsivät eilen YLEn päälähetykseen lyhyellä uutisella ja kuvamateriaalilla. Ei käy kateeksi.

    VastaaPoista
  2. No, kuka mitenkin oli viilentymässä. Meillä on ilmastointia, mutta sinnittelemme vielä toistaiseksi ilman. Kallista lystiä.
    Itse olen ottanut koronarokotteen, niin kuin varmaan olet lukenut. Aika äärimmäinen, mutta toimiva keino �� Sain paleltua tunnin.

    Toivottavasti helpottaa kuitenkin. Ei ole kiva istua koko kesä sisätiloissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...