Siirry pääsisältöön

kohti uusia seikkailuita


Vuosi lähestyy loppuaan ja katse kääntyy väkisinkin kohti seuraavaa vuotta. Vanhempana vuosi kulkee lasten mukana akateemisen kalenterin mukaan alkaen syyskuun alussa, päättyen lukuvuoden loppuun kesäkuun puolivälin jälkeen. Yrittäjänä vuosi alkaa tammikuusta ja päättyy joulukuun loppuun. Kolmas vuosi kulkee heinäkuun lopusta, heinäkuun loppuun. Elämä Compassilla kun on ihan oma maailmansa ja elämää mitataan myös vuosina mukana tässä kiinteistövälityksen omalaatuisessa tulokkaassa. Usein kysytty kysymys on: “When did you join?” Vuoden viimeisinä päivinä katselen kalenterin tyhjiä lehtiä luvaten itselleni pysähtyä meditoimaan, tavata ystäviä, hoitaa itseäni ja nauttia elämästä.

 


Jos vuosi 2020 oli omituinen, oli sen seuraaja varmasti vähintäänkin omalaatuinen eikä uutta tulokasta 2022 taida monikaan enää lähestyä ajatuksella että palattaisiin siihen mitä silloin joskus oli. Eletään uudenlaista normaalia maailmassa jonka mukana on tullut myös ihan valtavasti hyvää. Vaikka ajettuja kilometrejä on tullut mittariin tänäkin vuonna 51.000km, on elämä hidastunut monella tapaa. Toimistotöitä ei enää kukaan tee toimistolla vaan villasukat jalassa kotitoimistolla. Vanhempana ehdin olemaan enemmän läsnä huolimatta ajoittaisesta rutinasta siitä että olen aina töissä. Maskien myötä perheen sairastelut ovat vähentyneet radikaalisti ja edellisen kerran lapset olivat kipeinä kesäkuussa sairastuen kesäflunssaan sillä siunaaman hetkellä kun maskit heitettiin muutamaksi viikoksi narikkaan kuvernöörin luvalla. Kun ne heinäkuussa palautettiin takaisin käyttöön uudella maskimandaatilla loppui myös sairastaminen. Olen kasvattanut omaa verkostoani maanlaajuiseksi kiitos Covidin ja Zoomin. Lapset ovat löytäneet uusia ystäviä luoneet omanlaisensa sosiaalisen verkoston pelien ja pelaamisen kautta. Maailma on kutistunut entisestään.

 


Itse pohdin joulun alla miten olemme sopeutuneet ja monet asiat joista vielä pari vuotta sitten jaksettiin kiukutella ovat nyt arkisia ainakin täällä omassa pienessä kuplassa. Amazonin saman päivän toimitus ei välttämättä tapahdu enää samana päivänä, on iloinen yllätys kun se sitten joskus saapuu. Ikeasta ei ole saanut lihapullia enää naismuistiin ja keittiön kvartsitasokin vaihtui yhdessä henkäyksessä tammiseksi kun tyyppi hymyillen ilmoitti että sitä valkoista kvartsia saa sitten odotella reilut puol ivuotta. Jonnekin tästä maailmasta kun katosivat rekkakuskit ja rahtarit. Kadonneiden ammattikuntiin kuuluvat myös sairaanhoitajat, hammashygienistit, opettajat, kaupanmyyjät ja ravintolatyöntekijät. Jokaisen puulaakin ovella roikkuu lappu jossa yritetään epätoivoisesti palkata näitä kyseisiin ammattikuntiin kuuluvia. Seattlen koulupiirissä tilanne on välillä ollut niin surkea että koulut on jouduttu sulkemaan opettajapulan vuoksi. Meillä on toistaiseksi selvitty sillä että opettajat sijaistavat toisiaan, rehtori on palannut opettamaan ja onpa koulupiirin johtokin ollut mukana opettamassa.

 


Vuonna 2021 valmistuin kiinteistövälitystoimiston johtajaksi ja sain uuden lisenssin. Perheemme kasvoi yhdellä koiralla, teimme keittiöremontin jonka suunnitteluvaiheeseen meni kahdeksan kuukautta, toteutukseen puolitoista. Fredde lopetti työnsä mainostoimistossa, siirtyi minun tiimiini ja tekee sivuhommana keikkaa meidän ystävän konsulttitoimistossa. Tättis ja Ollipolli tanssivat, Kentsu juoksee. Perheemme sai yhteensä 26 rokotetta jos eläinten rokotuksia ei lasketa mukaan. Minä täytin 50. Matkustin yksin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen käydessäni työmatkalla Teksasissa.

 


Työsaralla lähden kohti tulevaa hymyillen ja luottamuksella, seassa sellaista lievää hämmennystä josta olisi ehkä aika jo vähitellen päästä ylitsekin. En ole tehnyt tätä työtä kymmeniä vuosia, mutta kannukset on tullut ansaittua jo useampaan otteeseen. Muutamaa päivää ennen joulua kuulen kuuluvani siihen ryhmään oman kotitoimistoni välittäjiä joiden vuosittainen kasvu on ollut korkein. Toimistossa, siis toimistossa, ei yrityksessä, joka on jo koko osavaltion suurin, puhuttiin sitten dollareista tai ihan puhtaasti kappaleista. Se tuntuu aika huikealta ja tästä on tosiaan ihan loistavaa jatkaa uuteen vuoteen. Kun viisi vuotta takaperin aloitin työn kiinteistövälittäjänä oli ensimmäisen vuoden tavoite myydä yksi koti ja olla se yksi kymmenestä joka ei heitä hanskoja tiskiin. Tulevan vuoden tavoite on palkata ainakin yksi uusi välittäjä tiimiin, mieluiten kaksi. Tällä hetkellä meidän tiimissä on neljä ihmistä, kaksi välittäjää ja kaksi tukifunktioista vastaavaa ihmistä. Henkilökohtainen tavoite on keskittyä omaan kasvuun ja sen eka avain on 10x10x10 uravalmennusohjelma johon pääsin mukaan.

 


Joululoma on meillä käytetty lomailuun. Mulla on vähän sellainen kutina että seuraava mahdollisuus minkäänlaiseen hengähdystaukoon saattaa tulla vasta vuoden päästä joten nyt on lepuutettu täydellä teholla. Myös lapset ovat käyttäneet lomansa lepoon, löhöilyyn, pelaamiseen ja yöpaidassa lonnimiseen. Tervetuloa vuosi 2022.



Kommentit

  1. Sopivasti, vuoden viimeisenä päivänä sain luettua blogisi lopulta tähän pisteeseen. Iso kiitos siitä että olet jaksanut kirjata ajatuksiasi ja kuvata arkeanne. Se on ollut mielenkiintoista ja avartanut omia ajatuksiani. Ennen kaikkea se on auttanut ymmärtämään mahdollisen autismin kirjon lapsemme käytöstä ja myös sitä mitä on elää tällaisen tyypin veljenä ja mitä se vaatii perheeltä.

    Olo on vähän haikea, aivan kuin hyvä kirja olisi loppunut. Toivottavasti saan kuitenkin lukea ajatuksiasi jatkossakin. Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...