Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla!

Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen ovat sitten ne opinahjot jotka ottavat oppilaikseen vain nepsyjä tai erikoistuvat niihin oppilaisiin joilta koulu on jäämässä kesken syystä tai toisesta.

On tietenkin myös helppoa puhua julkisen opetuksen puolesta, kun asuu paikassa jossa satutaan tarjoamaan kohtuullisen korkeatasoista julkista opetusta ja yksityiskouluja käyvät lähinnä ne lapset joiden vanhempien mielestä yksityiskouluilu sellaisenaan on jo arvokysymys. Siitä kertoo jo se että meillä on osavaltiossa reilut 500 yksityiskoulua joita käy reilut 80 000 oppilasta. Julkisella puolella pelkästään koulupiirejä on liki 300 ja julkista koulua käy yli miljoona lasta. Olisin varmasti toista mieltä jos julkisen opetuksen taso olisi surkea, oppilaita luokassa neljäkymmentä ja opintoputken loppupäässä luku- ja laskutaito edelleen kyseenalainen. 

Mutta miksi sitten julkinen koulu? Onko se puhtaasti taloudellinen kysymys, tottumuskysymys (Suomi) vai kenties jotakin ihan muuta? Osasimmeko me silloin joskus edes ajatella muita vaihtoehtoja?

Vaikka valtaosa lapsista käy täällä julkista koulua, sattuu omassa lähipiirissä olemaan myös perheitä, joiden lapset ovat aina käyneet yksityiskoulua, perheitä joiden lapset kävivät julkista koulua mutta siirtyivät yksityiskouluun, perheitä jotka aloittivat yksityiskoulussa ja vaihtoivat julkiseen opinahjoon ja lopuksi perheitä joiden lapset käyvät koulua kotona. Monenlaisia vaihtoehtoja ja yhdistelmiä on siis tullut eteen ja olin näistä tietoinen jo kauan ennen meidän esikoisen syntymää. Yksityiskoulussa akateeminen osaaminen on usein arvossaan. Ryhmät ovat usein pienempiä ja opetusmetoditkin saattavat olla toisenlaisia. Noin äkkipäätään tämä kuulostaa helposti houkuttelevalta. Kukapa ei haluaisi lapselleen pientä ryhmäkokoa ja loistavaa opetusta. Rahalla saa ja hevosella pääsee. On opintomatkoja ympäri maailman, lyhyempi kouluvuosi ja kaikenlaista pientä kivaa. Onhan yksityiskoulu myös bisnes ja jollakin pitää erottua. 

Toisaalta loistavaa opetusta on tarjolla myös ihan tavallisessa koulussa, mutta ennen kaikkea yksityiskouluista puuttuu jotain aivan hirvittävän tärkeää. Yksityiskouluissa näkyy harvemmin elämän kerroksellisuus. Koulujen oppilaat tulevat varsin homogeenisista taustoista, perheistä, joilla on taloudellinen mahdollisuus ja halu panostaa nimenomaan akateemiseen osaamiseen. Tällaisessa ympäristössä kasvaneen lapsen voi olla haastavaa toimia maailmassa, jossa kaikki eivät olekaan etuoikeutettuja. Kaikki eivät haluakaan oppia. Jokaisen perheessä ei arvosteta koulutusta itseisarvona vaan riittää jos oppii lukemaan sen verran että pääsee töihin. 

Julkisen koulun oppilaat tuppaavat tulemaan kaikenlaisista perheistä, sellaisista ihan oikeasti kaikenlaisista… rikkaita ja köyhiä ja kaikkea siltä väliltä. Osa puhuu kieltä, toiset ei. Yksi on pyörätuolissa, toinen on erityislahjakas, kolmas kärsii lukivaikeuksista, neljäs on keskitasoa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Maailma on värikäs. Täällä on kaikenlaisia ihmisiä ja on ihan varmasti jokaisen lapsen ja nuoren etu kohdata maailman monimuotoisuus jo kouluvuosina. Yhteiskunnan monimuotoisuuden kohtaaminen kehittää yhteistyökykyä, empatiaa ja niin kovin monia muita asioita. Näissä kouluissa opitaan matematiikan, englannin ja tiedeaineiden lisäksi se, ettei koulumenestys ole välttämättä sidottu varallisuuteen, että jokaisella on mahdollisuus oppia. Julkisen koulun käyneet lapsemme tietävät, että maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä, että lukiossa on myös niitä, joita lukio ei kiinnosta. Kaikkien keskiarvo ei ole kymppi ja on sekin ryhmä oppilaita, jotka tuntuvat viettävät suurimman osan päivästä urheilukatsomon alla tupakalla. 

Näissä kouluissa opitaan maailman monimuotoisuutta käytännön tasolla ja se jos joku on rikkautta. 

Now, getting off my soapbox.