Siirry pääsisältöön

sählinkiä - taas kerran



Maanantai alkoi kuten maanantaiaamut yleensäkin. Herätyskello soi taas vähän turhan aikaisin ja kun lopulta vääntäydyin ylös sängystä sain käytännössä puskea rautakangella kolmikon pois omistaan. Pakkailin eväitä ja laitoin laumalle munakokkelia kalkkunamakkaroitten kanssa. Olin menossa toimistoon ja jätin lauman lopettelemaan omaa aamiaistaan lähtiessäni yläkertaan suihkuun. Lopulta oltiin taas maanantaisesti myöhässä, Kentsu yritti lähteä paljain jaloin, Ollipolli unohti taas kerran silmälasinsa, mikä on oikeastaan aika uskomatonta lapselta joka ihan aikuisten oikeesti tarvitsee lasejaan,  ja Tättiksen reppu nökötti keittiössä rinsessan odottaessa muita jo kadulla. Meidän ryhmä liittyi naapureihin ja me lähdettiin bussipysäkille. Näin me mennään miltei jokaisena aamuna, joskus kaikilla on jo heti alkuun tarvitut tarvikkeet matkassa, useimmiten jotakin puuttuu ja kadulta juostaan takaisin sisälle ainakin muutamaan kertaan.

Aikuiset kulkee edellä jutellen. Lapset pulputtaa omiaan meidän takana Martta juoksee kahden ryhmän väliä. Välillä joku aikuisista kääntyy hoputtamaan perässä tulevaa lapsilaumaa. Viimeinen ryhmä liittyy seurueeseen puolivälissä matkaa ja kun käännyn taaksepäin hoputtamaan aamuisia lapsia näen miten yksi pojista juoksee toisen edestä ja seuraavaksi Kentsu lentää betonikäytävään ohimo edellä, ehtimättä laittaa käsiä pään ja kasvojen suojaksi. Kaikki pysähtyy. Juoksen maassa makaavan lapsen luokse joka onneksi parahtaa itkuun, tässä kohdassa paljon ääntä on se parempi vaihtoehto. Poika kääntyy selälleen ja näen naarmun ohimossa. Kehoitan muita jatkamaan matkaa, pyydän Martan vierelle ja jään katsomaan pojan vointia. Se nousee ylös ja seisoo jaloillaan. Lopulta me jatketaan matkaa bussipysäkille kyynelten tauottua. Kyllä mä mietin että mennäänkö vai ei ja kun Fredde ajaa ohitse pysäytän sen ja näytän jannun naarmua. Kotona laitan opettajalle sähköpostia kertoen aamun tapahtumista. Pyydän soittamaan jos mies valittaa päänsärkyä tai vaikuttaa huonovointiselta.

Kun puhelin pärähtää soimaan palaverissa ja näen näytöllä koulun puhelinnumeron vastaan välittömästi. Palaan hetkeä myöhemmin neukkariin, pakkaan tavarani ja sanon joutuvani lähtemään. Autosta soitan lastenlääkäriasemalle. Kouluterveydenhoitajan huoneessa, verhon takana lepää laverilla pieni kalpea mies. Terveydenhoitaja ojentaa mulle repun ja kysyy olenko soittanut lääkäriin, vastaan että me ollaan menossa sinne suoraan koulusta. Jos päätä ei särje seuraavana aamuna, voi mennä kouluun... päätä kuitenkin särkee, ja kun jannun päätä särkee edelleen keskiviikkona soitan uudestaan lääkäriin. Juttelen sairaanhoitajan kanssa ja tuntia myöhemmin me ollaan uudestaan lääkärissä. Uudet neurologiset testit, meidän oma tuttu lääkäri ja edessä tiukka aivolepo. Jannu itse on ihan tyytyväinen siihen että läksyt saa suosiolla unohtaa ja ehkä siitäkin ettei kouluun ole asiaa vielä moneen päivään. Hankalampaa on se ettei myöskään saa lukea, pelata, piirtää tai katsoa telkkaria. Kun me kävellään ulos lääkäriasemalta meillä on kourassa myös lähete lastensairaalan aivotärähdysklinikalle.  




Mä aina välillä mietin että kai muissakin perheissä on tällaista, vai onko? Tuntuuko musta vaan että välillä nää meidän systeemit on semisti uskomattomia. Keväällä Tättis poissa koulusta useamman viikon allergisen reaktion takia, ja nyt heti koulujen alettua Kentsulla aivotärähdys, kouluun paluu – ehkä ensi viikolla, ehkä ei. Toissakeväänä yksi kävi koulua pyörätuolissa. 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...