viikko elämästä

Lauantai - Kaikella on kaksi puolta, myös kaupungin keskustan maisema-asunnolla.

Eilen oli syksyn ensimmäinen päivä sen kunniaksi tuuli pöllytteli kuivia lehtiä ilmaan kaupungin kaduilla ja raskaat pilvet siirtyivät taivaanrannassa kohti pohjoista. Sade ei kuitenkaan koskaan saapunut ja vielä illalla istuttiin ystävien terassilla aperitiiveilla.

Perjantai - vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous koululla, valmiina paloharjoitukseen

Arki asettuu vähitellen taas uomilleen. Koulua on käyty uudessa koulussa vajaa kuukausi ja tutut haasteet nostavat taas päätään. Töitä tulee tehtyä seitsemänä päivänä viikossa kesän jälkeen ja viikonloppuisin myn työ on usein koko perheen juttu, ainakin osan ajasta. Lasten harrastukset, työ lasten koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa, työ työ, keskustelu koulun kanssa, arki ja elämä, sellaista sekametelisoppaa hetkestä toiseen.

Lauantai - töissä

Herään aamulla usein kauan ennen muita. Niin kauan ennen, että ehdin hyvin tekemään töitä tovin jos toisenkin, ehdin lenkille Martan kanssa ja taas takaisin koneen ääreen pakattuani ensin lasten lounaat. Kun kuulen ensimmäiset liikkeet yläkerrassa olen ollut useimmiten hereillä jo tunteja. Tämä hetki kulkee aina samoja polkuja... ”Hei, kuka siellä? Kuka askeltaa minun talossani?” – Shhh... ”Kuka siellä on? Martta! Käy katsomassa kuka siellä piileskelee...” Portaiden takaa katsoo pörröinen pää ja uniset silmät. ”Onko siellä minun pienin lapseni? Onko siellä se kaikista pienin?” Se kaikista pienin tulee alakertaan, kiipeää syliin ja halaa tiukasti. Se istuu siinä, pää kaivautuneena mun kaulankuoppaan pitkään. Silittelen sen selkää ja kyselen yön kuulumisia. Lopulta läheisyydentarve on tyydytetty, se ottaa kirjan ja heittäytyy sohvalle peiton alle.

Sunnuntai - Martta ja mun keskeneräinen projekti

Illalla me maataan yhdessä Tättiksen sängyllä ja jutellaan. Jutellaan kaverikiemuroista ja koulusta. Puhutaan haaveista ja harrastuksista. Mietitään miten elämä koulunpihalla saataisiin sujuvammaksi. Tyttöjen monimutkaiset sosiaaliset kuviot ovat liian vaikeita, sanaton viestintä sekavaa ja sanojen kanssa riitelevää. Aika usein poikien kanssa on helpompaa leikkiä kuin tyttöjen. On vaikeaa olla yhtäaikaa iso ja pieni, lupaan taas kerran kulkea mukana, kuunnella ja puuttua silloin kun on jotakin mihin puuttua. Aina kaikkea ei voi korjata mutta kuunnella voi, kertoa miten haastavaa se oli silloin kun itse oli yhtäaikaa iso ja pieni ja elämä koulunpihalla tuntui turhan monimutkaiselta.

Maanantai - aamulla

Vanhempainillassa kohdataan modernin koulun kanssa. Rehtori pahoittelee parkkipaikan kaaosta ja kertoo että asiaa yritetään tällä hetkellä ratkoa kunnan, kaupungin ja koulupiirin kanssa. Todennäköisesti koko alue puretaan ja rakennetaan uudestaan. Pyörätelineet siirretään jotta pyöräilijöiden kulku ei risteäisi autosta poistuvien kanssa aiheuttaen lisähäslinkiä ahtaalla etupihalla. Rakennus itsessään on toimiva huolimatta siitä että kindereitten käsienpesualtaat ovat turhan korkealla.

Tiistai - kurpitsan aikaan

Opetussuunnitelma ja oppimistavat ovat kovin erilaisia kuin siinä vanhassa koulussa muutaman kilometrin päässä. Tehdään töitä yhdessä luokkarajojen ylitse. Kinderit istuttavat kasvimaan, viidesluokkalaiset suunnittelevat ja rakentavat koululle kompostin. Neljännen luokan harteilla on kierrätys. Matematiikka on keskustelevaa Stanfordin yliopiston tutkimusten mukaista, lukeminen ja kirjoittaminen sekin kai ihan toisenlaista, ainakin viidesluokkalaisilla. Muista en tiedä mitään muuta kuin että kaunokirjoitusta opetellaan tänä vuonna, kun voin olla vain yhdessä luokkahuoneessa kerrallaan. Valitsin Tättiksen kun tämä on viimeinen vuosi ennen yläkoulua. Läksyjä ei tässä koulussa taida olla kenelläkään jos lukemista ei lasketa. Jokaisena aamuna iloitsen siitä että koulu alkaa vasta 9:20 ja sinne kävellään.

Keskiviikko - asiakkaan kanssa kodinmetsästyksessä

Viikon päästä on lokakuu ja Tättiksen leirikouluviikko. Sitä ennen yksi hammasleikkaus, syksyn harrastusten aloitukset... partiota, teatteria, karatea ja tanssia, seuraava viikko elämää, liikenneruuhkia ja toivottavasti aurinkoista syyssäätä. 

Torstai - kahvihetki

Perjantai - valmis. Reilun neljän kuukauden projekti. 

Kuvitus jatkaa viimeviikon teemalla ja on sellaisia randomkuvia matkan varrelta.