joulukirje 2022

Näin se vain meni. Edellinen teksti on julkaistu syyskuussa ja tänään on jouluaatto. Syksy vaihtui vähitellen talveksi ja elämä on ollut niin täyttä, että ystävä lähetti minulle joululahjaksi kolme ylimääräistä tuntia vuorokauteen seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. On ollut hetkiä, jolloin se olisi tullut tarpeeseen mutta olen myös ehkä viimeinkin oppinut että aina ei tarvitse jos ei jaksa. Lasten kasvaessa kirjoittamisen terapeuttinen ja vertaistuellinen merkitys on pienentynyt, eikä samanlaista paloa kirjoittaa enää ole. Nautin kirjoittamisesta edelleen, mutta yhä useammin se tuntuu jäävän kakkoseksi puikoilla olevalle neuleelle, yhdessä lasten kanssa katsotulle telkkarisarjalle tai sille omalle hetkelle, ihan vaan olla. Tähän syksyyn, ja oikeastaan ihan koko vuoteen on mahtunut monenlaisia ihania asioita. Vuosi 2022 on ollut meille hyvä. 

Olkoon tämä siis sellainen joulukirje, joita täällä maailmalla kirjoitetaan ja laitetaan joulukortin mukana ystäville, tuttaville ja vähän vieraammillekin. Katsaus siihen mitä meidän perheelle kuuluu ja mitä ensi vuonna on edessä. 

Minulle kuuluu hyvää. Onni on tässä ja nyt. Olen tämän vuoden alusta kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa ja sen sivuilla tuntuu toistuvat kiitollisuus monesta arkisesta asiasta. Onni aamun rauhaisasta hetkestä. Kiitollisuus siitä että meillä on meidän ihana perhe, että olen saanut elää yhdessä ja rakastaa Freddeä jo monta vuosikymmentä. Kiitollisuus siitä että me saamme jakaa myös kodin ja lasten lisäksi arjen myös työn yhteydessä. Päiväkirjan lehdiltä löytyy kiitollisuus ystävistä, työstä ja kauniista luonnosta. 

Tänä syksynä elämä monessa perheessä on muuttunut teknologia-alan irtisanomisten ja yleisen taloudellisen epävarmuuden myötä. Olen kiitollinen siitä, ettei heikentynyt taloustilanne ole koskettanut meidän perhettä samalla tapaa kuin monia läheisiä, kollegoita ja naapureita. Meillä on edelleen töitä ja myös ensi vuoden tilanne näyttää hyvältä. 

Vuoden, tai ehkä viimeisen kymmenen vuoden, hulluin teko oli hetken mielijohteesta hakea koulubussinkuljettajan työtä. Ei siksi että olisin tarvinnut uutta työpaikkaa, vaan siksi että kuljettajapulan takia moni lapsi ei pääse kouluun niinä aamuina kun peruutettu bussi osuu omalle kohdalle. Riittävän monta kertaa ajoin bussipysäkin ohitse tietoisena siitä, ettei bussi tule, ja lopulta totesin että on aika auttaa ja osallistua niihin talkoisiin joissa jokaisen lapsen oikeus käydä koulua on edes yhden kuljettajan verran lähempänä. Yksityisyrittäjänä omassa työpäivässä on kuitenkin sen verran joustoa että ehtii myös bussiajelulle, kiitos tiimin. Viimeiset kaksi viikkoa olen opetellut ajamaan 77-paikkaista keltaista bussia jolla on liikenteessä kuninkaallisen asema, onhan kyydissä se kaikista arvokkain. 

Tänä vuonna on matkustettu varmasti enemmän kuin koskaan. Osin siitä riemusta että matkustaminen on taas mahdollista, mutta ehkä ennen kaikkea sen takia että lapset ovat sen ikäisiä että myös he saavat matkailusta irti enemmän kuin aiemmin. Ensi vuonna matkustetaan lisää. 

Atlantassa lokakuussa 2022

Lasten kuulumiset ovat tarkoituksella vähän lyhyemmät. Pojat käyvät yläkoulun toista luokkaa ja ensimmäinen vuosipuolisko on sujunut suorastaan loistavasti. Se hemmo jonka todistus vielä vuosi sitten täyttyi nelosista komeilee nyt kaseja, ysejä ja on siellä kymppikin. Ystäviä löytyy ja opettajatkin ovat tosi kivoja. Toinen kaksikosta porskuttaa omaa tasaista tahtiaan, pyöri omassa nörttijengissään ja viljelee sangen sarkastista huumoria tukka ponnarilla tai miesnutturalla. Koulusta matka jatkuu tanssitunnille. Kentsu taas suoritti ensiapukurssin ja on ollut syksyn luovan kirjoittamisen kurssilla. 

Tättiksen lukio sujuu hyvin. Oikeastaan sen koulu sujuu loistavasti, ja äitiä on tarvittu lähinnä pieneen säätöön muutaman kurssin kanssa. Koulusta tullessaan tyttö kääntyy kotona, pakkaa tanssirepun ja siirtyy illaksi tanssistudiolle. Kilpailukausi alkaa tammikuussa ja useimmiten läksyt tehdään studiolla tiimikavereitten kanssa. Keväällä on edessä myös matka Disneylandiin esiintymään. Ensi vuonna alkaa myös ajoharjoittelu ajokorttia varten. 

Tossuostoksilla syyskuussa

Koirat ja kissat mennä porskuttaa. Martta käy kahdeksatta vuottaan, Murphy taas täytti vuoden. Samoihin aikoihin pojalla todettiin harvinainen aineenvaihduntasairaus, jota hoidetaan lääkityksellä. Ja kissa, Maeve hiihtelee täällä itsekseen, käy välillä tuuppimassa herkkuja ja nukkuu Tättiksen tai Kentsun vieressä. 

Katse on kääntynyt kohti seuraavaa vuotta. Keväästä tullee kiireinen ja työntäyteinen. En tiedä miten kirjoittamisen käy, aika näyttää. Nyt toivotan kaikille riemullista joulua ja onnentäyteistä uutta vuotta 2023.