ihana, ihana kesä

Ja sitten tuli kesä. Kun Suomi juhlii jo Juhannusta on täällä vuoden viimeinen koulupäivä ja minä seison yläkoulun ruokalassa jakamassa keksejä yläkoulusta lukioon lähteville nuorille. Tai siis, minä mitään jaa, vaan yritän siellä kaksimetristen nuortenmiesten keskellä piipittää jotakin jonosta ja järjestyksestä, mutta todelliseen arvovaltaan vaadittaisiin reilut kolmekymmentä senttiä lisäpituutta. Jumppasalin oven edustalla Tättis suorittaa samaa keksiharjoitusta, kohteena nuoremmat yläkoululaiset ja huomattavan paljon paremmin toimivalla lukiolaisen auktoriteetilla. 

Kevät on mennyt yhdessä hujauksessa ja viimeiset kaksi viikkoa ovat täyttyneet näistä kouluvuoden päättymistä enteilevistä tapahtumista. Vanhempainyhdistysaktivistina olen löytänyt itseni jakamasta niin ruusuja, palkintoja kuin keksejäkin. Olen istunut tanssinäytöksissä ja kesämatkapalavereissa ja tänään huokaisen helpotuksesta kun tiedän ettei maanantaina tarvitse ajaa ketään kouluun vaan saan ihan rauhassa keittää toisen kupillisen kahvia ja siirtyä työpöydän ääreen. Jossakin omissa kuvitelmissa talossa on hiljaista, aloitan meditoimalla ja kirjoittamalla päiväkirjaa ennen kuin siirryn palavereihin. Todellisuus saattaa olla toinen. Jostakin kaukaisista muistikuvista kumpuaa mielikuva siitä että yläkerrasta kuuluu jotakin tämäntyyppistä säännöllisin väliajoin; Onks ruokaa? Mulla on nälkä. Meillä ei ole mitään syötävää… koska meet kauppaan? Saanko mennä? Voitko viedä? Voiko ostaa? Vaihtoehtoisesti puhelimeen kilahtelee saman sävyisiä tekstareita ja muutamassa viikossa ajatus kouluvuoden mukanaan tuomasta rytmistä tuntuu taas houkuttelevalta. 

Pohjoisen Länsirannikon kesä on huumaavan kaunis ja keskikesän juhlan keskellä maailman ongelmat katoavat kaukaisuuteen nuotion rätistessä muurikkapannun alla samaan aikaan kun uima-altaalta kaikuu teinien kiljahtelut. Elämä on aika täydellistä tässä ja nyt. 

Juhannus sauna

Tänä kesänä Tättis hoitaa lomailun meidän muiden puolesta. Me aikuiset tehdään töitä koko kesä ja lomailut typistyy satunnaisiin irtiottoihin viikonloppuisin. Pojat saavat keskittyä pelaamiseen ja uimiseen sydämensä kyllyydestä isosiskon lähtiessä kymmenen päivän matkalle Italiaan koulun kanssa. Onneksi kesä on täällä kaunis, lämmin ja vehreä. Uimaan on lyhyt matka ja luontoon pääsee ihan omalta kotiovelta. 

Tiistaiaamuna neiti ajetaan lentokentälle ja hän lähtee koulumatkalle Italiaan. Oman nuoruuden risteilyretket tuntuvat aika pieneltä verrattuna tähän kansainvälisen ruuan kurssin 10-päivän opintomatkaan Roomaan ja siitä etelään. Mikä elämys näille nuorille, paitsi ihan matkana, jolle allekirjoittanutkin olisi ihan mielellään lähtenyt, niin myös itsenäistymiskokemuksena, kun suojattua amerikkalaista lähiöelämää eläneet teinit lähtevät suureen maailmaan ja hoidettavana on rahat ja passit ja matkatavarat. Äitiä täällä vähän huimaa, tyttö ei näytä olevan moksiskaan. Heikolla hetkellä muistutan itseäni, että olinhan minäkin kokonaisen kuukauden kielikurssilla Kaliforniassa. Kyllä se pärjää.