Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?
Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.
Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yrittää jonottaa lauttaan vai ajaa pidempi lenkki sillan kautta. Ajettiin sillan kautta.
Kysytään asianosaisilta mielipidettä? Oliko niitten kesä ”sigma” vai kenties täysin ”skibidi toilet”? Ehkä ”mid”? Pitää kuunnella korva tarkkana ja mahdollisesti käyttää sanakirjaa, jotta vastauksen ymmärtää. Ainakin oli hitaita aamuja ja paljon aikaa hengata netissä kavereitten kanssa.
Esitin kaksi kysymystä, mikä oli yleisfiilis tästä kesästä ja mikä oli parasta. Ehkä vähän yllättäen sain kaikilta kolmelta suunnilleen saman vastauksen, sellaisen joka taas kerran todisti että ajatus siitä että kesällä on pakko tapahtua jotain maailmoja mullistavia elämyksiä on turha, eikä hyvään kesään tosiaan tarvita paljon muuta kuin aurinkoa, hitaita aamuja ja aikaa vain olla. Kaikilla kolmella oli kuulemma tosi hyvä kesä ja niin muuten oli meillä aikuisillakin.
Koko perheen mielestä parasta olivat ne kolme viikkoa, kun asuimme ystävien talo- ja koiravahtina muutaman hassun minuutin päässä omasta kodista, piikkipaatsamatilalla. Omassa arjessa kun ei niitetä nurmea istuttavalla ruohonleikkurilla – meillä ei ole nurmikkoa, herätä kukon kiekumiseen, istuta terassilla aamukahvilla tai nautita laakson yli laskevasta auringosta. Opimme myös, että meille sopii paremmin meidän postimerkinkokoinen tontti jossa pihaa saa hoidella silloin kun haluaa, että ne tsiljoona omenapuuta ovat aika paljon kun jokainen aamu keräsin lasten kanssa kilpaa yön aikana puusta pudonneita omenia ennen kuin koirat ehtivät syömään ne.
Vaikka kesällä on kivaa matkustaa, totuus on se että kesä on ihan ehdottomasti kaikista parasta aikaa täällä missä me asumme, sää on useimmiten täydellinen, luonto kukoistaa ja tehtävää ja nähtävää riittää. Meidän kesälistalta suurin osa asioista saatiin tehtyä, muutama jäi odottamaan seuraava kesää tai ehkä tulevaa syksyä. Ei niin että kesäsäät olisivat ohitse, mutta koulupäivää on tuoreen lukiolaisen haastavaa viettää joessa kelluen tai resiinalla ajellen. Tässä vähän kuvasatoa meidän kesästä.
 |
| Miles tuli taloon |
 |
| Kun teini haluaa suklaakakkua ja leipoo sellaisen |
 |
| Martta täytti 9 |
 |
| Kumpi ehtii ensin? Ihmiset vai koirat? |
 |
| Vastaanottokomitea Tättiksen tullessa töistä |
 |
| Mustikassa |
 |
| Kaksikko täytti 3 |
 |
| Maatilan työläinen |
 |
| Martta tykkää saunoa |
 |
| Aamukahvilla |
 |
| Leipuri ja sen apulainen |
 |
| Niin, omenat kävi työstä |
 |
| Tättis ja auringonlasku |
 |
| Laakson lehmät |
 |
| Vielä kerran omenat |
 |
| Retkipäivä |
 |
| Legoista rakennetut pilvenpiirtäjät |
 |
| Matkalla saaristoon |
 |
| Ekalla palkalla ostetut värikynät |
Kommentit
Lähetä kommentti