Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista. 

Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minulle ja välillä koulussa kaikuu heleä huuto: Señora M, where are youuuu!!! (*MLL-Multilingual learner)

Joulukuussa taskutulkkia ei enää tarvita ja Davi puhuu koulussa pääasiallisesti englantia. Señoran tilalle on tullut Ms ja Mrs, värit, numerot ja aakkoset sujuvat englanniksi ja päivittäiset englannintunnit ovat siirtyneet pienryhmään yksityisopetuksesta. Useimmat oppilaat ”valmistuvat” MLL opetuksesta, eikä englannin opetusta enää tarvita erillisessä ryhmässä. Monikielisiä oppijoita on suhteellisesti enemmän alakoulun alemmilla luokilla kuin ylemmillä, mutta toki maahanmuuttajia on kaikenikäisiä ja heille kaikille tarjotaan MLL opetusta. Meidän koulussa, Davin luokka-asteella reilut 30% oppilaista saa tukea englannin oppimiseen. Vastaavasti alakoulun viimeisellä luokalla tukea tarvitsevia oppilaita on enää vajaa 10% luokka-asteesta. 

Koulu, jossa työskentelen on yksi koulupiirin arvostetuimmista alakouluista. Yksi niistä moneen kertaan palkituista, sellaisista jonka alueelle hakeudutaan asumaan ja jonka läheisyydessä omistusasunnot maksavat enemmän juuri koulujen takia. Alakouluja on osavaltiossa 2628 ja koulumme sijoittuu tällä listalla 50 parhaan joukkoon. Samalla koulu on myös niin sanottu vähemmistökoulu, sellainen jossa oppilaista vain viidennes on valkoihoisia. Ylivoimainen enemmistö oppilaista on aasialaisia. Kulttuurieroista puhutaan paljon ja se on usein ensimmäinen asia josta keskustellaan kun oppilaalla on haasteita, olivat haasteet sitten kommunikaatioon, akateemiseen osaamiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä. Onko kysymys kulttuurieroista vai jostakin muusta? Edustavathan koulupiirimme koulujen oppilaat miltei 100 eri kieli- ja/tai kulttuuriryhmää. 

Vaikka koulu on niin sanottu ”hyvän alueen” koulu, eivät kaikki koulun oppilaat tule kodeista joissa koulutus ja taloudellinen hyvinvointi ovat itsestäänselvyys. Viidennes koulun oppilaista saa taloudellista tukea ja ruoka-apua. Näille oppilaille tarjoillaan ilmainen aamiainen, välipala ja lounas. Viikonlopuksi kotiin pakataan ruokapaketti. Koulun sosiaalityöntekijä avustaa perheitä tukien ja avustusten hakemisessa. Hän myös huolehtii siitä, että jokaisella koululaisella on reppu ja riittävästi vaatteita.  

Omassa koulupiirissä liitovaltion rahoituksen osuus on häviävän pieni. Valitettavasti presidentin haaveista sulkea Opetusministeriö kärsisivät eniten syrjäisten alueitten pienet koulupiirit, ne joiden alueella Presidentin kannatus on ollut suurinta. 

Osavaltion opetusjohtaja Chris Reykdalin lausunto Trumpin hallinnon päätöksestä lakkauttaa Yhdysvaltain opetusministeriö

Osavaltion opetusjohtaja Chris Reykdal arvostelee voimakkaasti Trumpin hallinnon toimeenpanomääräystä, jonka tavoitteena on purkaa Yhdysvaltain opetusministeriö. Vaikka hän myöntää, että osa liittovaltion koulutuspolitiikasta tulisi palauttaa osavaltioille, hän korostaa, että tämän pitäisi tapahtua kongressin päätöksellä – ei presidentin toimivallan ylittävällä toimeenpanomääräyksellä.

Reykdal painottaa, että ministeriö on pitkään tukenut heikoimmassa asemassa olevia opiskelijoita, valvonut kansalaisoikeuksia ja varmistanut tasavertaisen pääsyn laadukkaaseen opetukseen. Hän varoittaa, että liittovaltion koulutusohjelmien purkaminen vahingoittaa erityisesti maaseutuyhteisöjä ja syventää sosioekonomisia sekä rodullisia eroja.

Washingtonin osavaltiossa opiskelijoille on säädetty vahvemmat kansalaisoikeussuojat kuin liittovaltion minimivaatimukset, eikä presidentin määräys muuta osavaltion velvollisuutta tukea kaikkia opiskelijoita. Reykdal kehottaa lainsäätäjiä eri puolilla maata lisäämään investointeja julkiseen koulutukseen, kun liittovaltio vetäytyy vastuustaan. Hän tuomitsee päätöksen osana laajempaa koulutuksen yksityistämisagendaa, joka murentaa vuosikymmenten sitoutumista koulutukselliseen tasa-arvoon ja kansalaisoikeuksiin.

(AI käännös ja tiivistelmä alkuperäisestä lausunnosta)