Siirry pääsisältöön

sunnuntaina on lepopäivä



On sunnuntai ja koko perheellä taitaa olla jonkinasteinen krapula eilisestä. M nukkuu vielä, Fredde ilmestyi alakertaan hippasen ennen kymmentä ja jannut on rakentaneet linnoitusta olkkarin pöydälle dominoista, bananagram nappuloista, matikkakulkuneuvoista ja jengan osista. Ne on häkellyttävän rauhallisia ja keskustelee hiljaa keskenään siitä miten sitä systeemiä rakennetaan. Mun tekee mieli pysyä yöpaidassa koko päivän. Kun kysyin jannuilta haluaako ne lähteä kirkkoon esiintymään joulukonserttiin, kumpikin vastasi kuorossa; ”Ei haluta...onks pakko?” – Ei ole.





Jannut haluaa katsoa tänään Jurassic Worldin. Mun mielestä ne on vähän turhan nuoria viisivuotiaina katsomaan elokuvaa jonka suositusikäraja on kolmetoista. Kuitenkin sen leffan on nähnyt valtaosa sen ikäisistä pojista ja siitä puhutaan koulussa ihan samalla tavalla kuin uusimmasta Star Warsista, senkin suositusikäraja on kolmetoista. Ehkä mä olen niuho? En kuitenkaan halua myöskään olla se mutsi joka ei koskaan antanut lasten tehdä tai nähdä mitään mitä kaverit sai, joten kai mä tänään teen kulhollisen poppareita ja parkkeeraan yläkerran sohvalle noitten kahden kanssa katsomaan dinosauruselokuvaa. Aika näyttää onko meillä ensi yönä dinosauruksia jahtaamassa kaksikkoa niitten unissa.







Lauantaina me ajettiin M:n entisen luokkatoverin uuteen kotiin Seattleen. Mäkin haluan asua idyllisellä alueella, vanhassa talossa jossa on kaunis puutarha. Mäkin haluan että kulman takana on pikkukauppoja ja ravintoloita ja kahviloita... Realiteetit on pakko ottaa huomioon. Seattlen koulut on mitä on ja käytännössä vaihtoehdoiksi jää yksityiskoulu tai kotikoulu. Yksityiskoulu maksaa kymmeniä tuhansia vuodessa ja kotiopettajattareksi musta ei ole. Niin, ja olihan se vähän pienikin... suloinen ja pieni. Mutta ne alkuperäiset vähän aaltoilevat ikkunat. Ehkä me joskus eläkepäivillä sit muutetaan sellaiseen idylliseen kaupunkitaloon.




Illalla käveltiin kasvitieteellisen puutarhan satumetsässä. Se on vuosi toisensa jälkeen yhtä vaikuttava elämys, ne jouluvaloista rakennetut kukat, kasvit ja eläimet. Sääkin oli suosiollinen. Ei satanut, eikä edes ollut kylmä.


Välissä hoidettiin asioita... sellaisia lauantaijuttuja.

kynäotettakin voi juhlistaa


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R25. joulukuuta 2015 klo 21.41

    Me ollaan katsottu nyt ensimmäinen ja uusin Jurassic park ja hyvin nuo 5-veet tuntui tajuavan, että se on vain fiktiota.
    Täällä meilläkin cityssä on ihania idyllistä alueita ja taloja, mutta ne koulut ei tosiaan ole niin huippuja kuin täällä suburbiassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää