Siirry pääsisältöön

puutarhassa


Se kuuluisa viimetippa kalahti eilen nilkkaan. Koko viikon mietin että ehdin hyvin loppuviikosta hoitaa lasten opettajien ”opettajien viikon” muistamiset. Vielä torstai aamuna mietin et ehtiihän ne huomennakin, mutta onneksi kuitenkin kaupassa käydessäni ostin kukat ja suklaat ja systeemit koko lauman, yhteensä yhdeksälle opettajalle ja sit lisäksi vielä M:n koulusihteerille, rehtorille ja reksin assarille. Onneksi ostin, ja vielä suuremmaksi onneksi ohimennessäni toimitin kukkaset ja suklaat poikien kouluihin. Torstai-iltapäivänä kun tajusin et perjantaina M menee luokkaretkelle kasvitieteelliseen puutarhaan ja tytön mukana mä olen menossa sinne myös.





Perjantaina aamun aikataulu oli, no kireähkö. Roistopoika piti ajaa eläinsairaalaan, jannut lähettää kouluun, M:n hoitaa opettajien lahjomisen ja sit piti lähteä luokkaretkelle klo 8:40. Joskun ennen mä oli särmä, nykyään lähinnä sählä. Järjestyihän asiat kuitenkin. Roistopoika jätettiin sairaalaan seitsemän jälkeen. Kahdeksalta lykkäsin K:n bussiin, O:n jätin Fredden ristiksi ja hyppäsin M:n kanssa autoon. Toimiston tädit oli ilahtuneita suklaistaan, reksi oli palaverissa ja sen suklaat me jätettiin sen postilaatikkoon. Musiikinopettajaan me törmättiin käytävällä ja kukitettiin se. Erityisope ei ollut vielä paikalla ja 8:35 me oltiin M:n luokassa jakamassa kukkia ja herkkuja.





Häpeäkseni myönsin etten ole koskaan ollut meidän kasvitieteellisessä puutarhassa. Samaan häpeään yhtyi Ope ja kaikki muut mukaan lähteneet äidit. Kukaan meistä ei ollut koskaan kääntynyt sillan jälkeen vasemmalle. Oli jo aikakin. Lapset meni bussilla ja mä tarjosin kyydin aikuisille. Kahteen koulubussiin ne onnistui survomaan viisi ekaa luokkaa opettajineen. Retki oli onnistunut. Opas ja ohjelma loistavia. Sää ei olis voinut olla parempi. Onhan Seattlen kevätsää arvaamaton. Viime keväänä retkipäivä oli ollut sateinen, kylmä ja harmaa, niin kylmä että lopulta retki oli pitänyt keskeyttää ja palata takaisin koululle.

siemenen rakenteeseen tutustumista

pölytystä


salamaniskun jäljet




Illalla poimin eläinsairaalasta mukaani tötteröpäisen Roiston. Avasin kuljetuslaatikon portin ja totesin ettei jäbä kyllä mahdu sinne sisään tötterönsä kanssa ja päädyin tunkemaan tötteröpään takapenkille lasten iloksi.


roistoparka

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää