Siirry pääsisältöön

ehtoollisella ja sunnuntaipuuhaa

Kello tulee pian kahdeksan illalla. M leikkii junilla omassa huoneessaan ja kuulen edelleen jannujen bileet. Ehdin ekaa kertaa istumaan alas – siis yksikseni. Kyllähän tänään on istuttu... autossa, kirkossa M:n kanssa, ulkona lasten kanssa samalla neuloen, Mojiton voimalla L:n kanssa lämpimässä iltapäivässä.

Kaiken sen istumisen välissä on avustettu ehtoollisen jakamisessa kirkossa. On vaikuttavaa pitää sitä tarjotinta käsissään, tarjota ehtoollista. On rukoiltu lapsi sylissä hyväillen hiljaa sen ihan liian selvästi tuntuvaa selkärankaa. Rukoiltu se suuri rukous, se missä pyydetään vahvuutta ja taitoa kasvattaa omaa lasta. Se missä pyydetään luottamusta siihen että elämä kantaa ja asiat järjestyy ja sitten vielä suojelusta ja varjelusta kaikille kolmelle.

Ja sitten kaiken sen istumisen välissä on siivottu lasten vaatehuoneet – käyty jokainen vaate läpi ja lajiteltu roskat-kierrätettävät-myytävät-lahjoitettavat, laitettu ruokaa, lajiteltu sukkia, saatu K:n uusi matkatutu valmiiksi, pesty pyykkiä, vaihdettu lakanat, käyty Koiran kanssa syvällä kesäisen metsän siimeksessä. Karsittu tappajatomaattia ja karsittu samalla myös vähän pikkurilliä. Kurkittu tulevia kurkkuja ja nyt istun tässä, kaikessa rauhassa. Vielä on edessä päivällisen kokkaileminen meille aikuisille... Ihan viimeiseksi – sitten sängyssä - ajattelin nautiskella katsomalla viimeisen jakson Downton Abbeyä. Hartaudella ja suurella nautinnolla. Ehkä vähän suklaata myös.

Mä katson sitä samaa lasta kun L antaa sen valita iltapalakseen ihan mitä tahansa mitä meillä on - syötyään koko päivänä neljänneksen bagelista ja yhden "mehujään" - se valitsee tikkarin. L houkuttelee sen liittämään tikkarin kaveriksi proteiinipatukan. 

päivän asukuva - "Sunday nice" - lähdössä kirkkoon

matkalla sinne samaiseen kirkkoon... M halus mennä portaita

"mehujätskillä" - jogurttia ja persikoita jäädytettynä





Room & Board

meidän koti - ja kyllä... tämä ON sattumaa




Kommentit

  1. Oi miten hehkeä kuva sinusta ja mutenkin kivoja kuvia!

    Oli ihanaa taas lukea uskostasi ja miten se tuo iloa ja luottamusta elämäänne! Itsekin olin eilen Jumalan palveluksessa.

    Lämmöllä toinen M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa kun kommentoit... mietin sua just yhtenä päivänä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...