Siirry pääsisältöön

kuinka musta tuli partiolainen

jalaton Martta


Lauantaina sataa. Eka kokonainen kouluviikko on selvitetty kunnialla, kaikkia väsyttää, kaikilla on vähän nuhaa tai ahdistusta tai muuten vaan väsymystä. Märkä koira torkkuu lenkin jälkeen sylissä mun kirjoittaessa ja hellalla kohoaa pullataikina. Yöllä tuli taas valvottua yhden lapsen kanssa, aina niistä joku valvoo tai herää tai...



Koulun alkaessa alkaa kaikki muukin. Syyskuun ensimmäiset viikot on yhtä aloittamista. Moneen muuhun verrattuna meillä harrastetaan vähän. Hengästyneenä kuuntelen monen muun systeemejä, joissa illat täyttyy uimatreeneistä, taidekouluista, tassitunneista, karatesta, jalkapallosta, tenniksestä, kielikoulusta ja monesta muusta. Monessa perheessä harrastetaan myös aamulla ennen koulun alkamista. Mun mielestä on kohtuutonta vaatia lasta jaksamaan kaksitoistatuntisia päiviä, en jaksa itsekään.



Harrastusten lisäksi syksyllä alkaa myös terapia, ne tutut testaukset ja tänä vuonna Kentsun puheterapia. Me ollaan viimeinkin uskottu ettei sen ikioma ”aksentti” korjaannu itsestään, ja kun välillä oman perheenkin on vaikeaa ymmärtää mitä kuusivuotias tarkoittaa, ja lapsen äiti joutuu pyytämään sisaruksia tulkiksi on asialle ehkä syytä tehdä jotakin. Syyskuun alussa roikun työpaikalla puhelimessa ja yritän varata aikoja erilaisiin instansseihin mahdollisimman vähän "häiritseviin" aikoihin. Tottakai puheterapian testauksiin pääsee vain keskellä päivää arkipäivisin, onneksi työnantaja joustaa – taas. Tättiksen psykologiajat sain sentään edes semisti sopivaan väliin, keskiviikkoiltapäivään, kun muutenkin olisin lähtenyt töistä aikaisemmin ja koulukin päättyy jo kahdelta. Työnantaja joustaa kun Fredde lähtee työmatkalle Nevadaan. Työnantaja joustaa kun tättis menee testeihin yhtenä marraskuisena torstaina. Se joustaa kun laumalla on koulussa kehityskeskustelut ja silloin kun mulla on omat lääkäriaikani. Onneksi joustaa.

jalkapallotreenit


Viime viikonloppuna potkaistiin käyntiin jannujen fudis. Mä olen aina vannonut ettei musta tule sitä urheilukentän laidalla seisovaa mutsia joka roudaa jälkikasvuaan kaikki illat treeneihin ja aloittaa viikonloppunsa ennen päivänkoittoa turnauksessa jossakin kiven navalla. Ei tullut vieläkään. Jannut aloitti meidän naapuruston jalkapalloakatemiassa joka on perustettu vastalauseena tälle lasten järjestäytyneelle liigaurheilulle, jossa ihan tavallista liikuntaa harrastavista nappuloista yritetään kaikista leipoa Beckhameja, Ronaldoja ja Zidaneja. Miksei voi vaan harrastaa, kun aika harvasta kuitenkin tulee ammatilaispelaaja? No meidän akatemian treenit ja pelit on lauantaisin omalla kentällä yhdestätoista kahteentoista, satoi tai paistoi. Kaikki pelaa, kaikki treenaa. Kukaan ei joudu penkille, ja kaikilla on toivottavasti kivaa.

lämmittelemässä



Sunnuntaina alkoi kiipeilykoulu. Tiistaina tättiksen partio, torstaina poikien. Jotenkin hupaisaa että kahden epäpartiolaisen lapsista on tullut partiolaisia, ja mä tilailen netistä sudenpentujen käsikirjoja ja univormuja. Vähän mua hirvittää se että poikien leireille – joo niitä on useampi – pitää lähteä aikuisen mukaan, ja Freddehän ei telttailemaan mene, joten se on sit allekirjoittanut talvitelttailemassa ja kesätelttailemassa ja... Niin et mä oon nyt sit ruvennut harrastamaan poikapartiota. Me ollaan ekassa partiokokouksessa ja Tasos katsoo mua pöydän ylitse. Mies virnistää ja kuiskaa kaavakkeita täytellessään että saattaa joutua tappamaan mut, koska houkuttelin sen tähän touhuun. Totean että hoidan homman ihan itse... Tasos muuttaa mielensä; ei, pääsisit liian helpolla... et kyllä jätä mua yksin partiolaiseksi. 

partiolainen koirakuiskaajana



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää