Siirry pääsisältöön

tehosekoitin

Meillä jokaisella on keittiössä niitä härpäkkeitä joista tulee hyvä mieli ihan jokainen päivä, oli se sitten se vispilä joka on peritty isoäidiltä tai leipäkone - kyllä, mulla on ystävä joka edelleen leipoo leipää leipäkoneella ja vielä ihan jokaisena päivänä. Tämä kirjoitus on tehnyt tuloaan jo muutaman kuukauden, siitä hetkestä kun hetken mielijohteesta panostin ja ostin meille uuden tehosekoittimen. Kassalla irvistin ja suljin silmät, mutta se vanha parinkympin blenderi kun jumitti ja savutti, sen peseminenkin oli aika lähellä painajaista. Se uusi tehis nimittäin tuo mulle iloa jokaisena arkiaamuna kun ladon sinne ne jäiset hedelmät, vähän tummuneen banaanin, jogurttia, mantelimaitoa ja hunajaa. Hetkessä se surauttaa lapsille aamiaisjuomat ja se puhdistuukin pesuohjelmalla hetkessä. Mitä arjen luksusta!

 


Jäin pohtimaan mitä muita härpäkkeitä meillä käytetään ihan jokaisena päivänä. Mietin sitä kun Boschin tiskarin poistoputki oli taas kerran tukossa ja käytin aamulla tunnin verran sen avaamiseen. Onni on että tämä on ensimmäinen tiskikone joka osaa ilmoittaa tilanteesta, sen sijaan että yrittäisi ja yrittäisi tyhjentää itseään kunnes pumppu kärähtää. Tiskikone ei kuitenkaan tuo mulle erityistä riemua, se vain on, ihan samalla tapaa kuin hella tai jääkaappi.

 

Sain joululahjaksi Brevillen pöytäuunin ja se on kyllä aivan mahtava. Sillä tulee aamuisin paistettua sämpylät ja croisantit, iltaisin siellä paahtuu kanat ja kalapuikot. Joskus aikanaan, lasten ollessa vielä pieniä, meillä oli pienempi versio tästä laitteesta ja lämmittelin siellä lasten lounaat mutta tämä laite on aivan toista kaliiperia. Ei pidä erehtyä, on meillä edelleen se kiertoilmauunikin, ja mikro kiertoilmauunitoiminnolla, mutta tämä on jotakin aivan muuta.




 

Ystävä kysyi että onko se meidän SMEG vedenkeitin jotenkin parempi kuin muut vedenkeittimet, vastasin että tuskin, mutta nätimpi se on ja vedenkeitinhän nyt on sellaista jokaisen kodin peruskamaa, jota tarvitaan vaikkei perheessä oltaisikaan teenjuojia.



 


Kahvinkeittimestä voisin kirjoittaa vaikka oman eepoksen. Sitä ostettiin samaan tapaan kuin Iisakinkirkkoa aikanaan rakennettiin, pitkään ja hartaudella. En halunnut espressokeitintä vaan ihan tavallisen, tai ehkä kuitenkin tavallista parempaa suodatinkahvia. Mutta minkälainen? Jauhava vai erillinen mylly? Termoskannulla vai ilman? Loppuviimein listalle pääsi muutama laite joita kävin hypistelemässä ja ihailemassa ennen kuin kone viimein tilattiin. En ole katunut näiden parin vuoden aikana kertaakaan tätä jauhavaa termoskannullista keitintä, en edes silloin kun se kertaalleen keitti aamukahvit keittiöntasoille. Aamuisin kahvinkeitin keittää mulle yhdeksän kupillista vahvaa kahvia minkä se ensin jauhaa luomupavuista jotka on kasvatettu reilun kahvinviljelyn tiloilla. Valmiin kahvin sekaan lorautan kiehuvaa vettä sen viimeisen kolmen kupillisen verran ennen kuin istahdan aamupalaveriin-lukemaan kirjaa-opiskelemaan juoden samalla laihaa mustaa kahvia ilman sokeria.




 

Aamiaiselle poimin yrtit ikkunalaudan aeroponisesta puutarhasta. Meillä näitä kasvattamoita on kaksi, toinen yrteille ja toisessa kasvavat tomaatit ja chilit. Meillä kuluu päivittäin timjamia, persiljaa, minttua ja basilikaa. Harkitsen ihan vakavissani sellaista kasvatushyllykköä meille keittiöön. Silloin meillä olisi omasta takaa myös salaatit.



 


Fredden ehdottomaksi suosikiksi nousee voileipägrilli, ja onhan se aika kätevä vempele kun kaipaa quesadillaa tai lounasleipää. Lisäksi laite kypsentää meillä tortillat, pariloi parsat ja paprikat, ja onhan se nyt kätevä moneen muuhunkin.  




 

Elektroninen keittiövaaka maksoi ehkä kympin, mutta en tiedä miten leipoisin leivän ilman sitä. Leipätaikinaan kun tulee 70g leipäjuurta, 350g vedenkeittimellä kiehautettua ja jäähdytettyä vettä, 4g suolaa ja 500g jauhoja. Juuren jatkamiseen taas tarvitaan 60g sitä samaa kiehautettua vettä ja saman verran jauhoja.

 




Kunniamaininta annetaan riisinkeittimelle, koska kyllähän hyvä riisinkeitin lisää riisinkeittämisen heleyttä muutamalla sadalla prosentilla. Jos riisinkeittimen ostaa, kannattaa panostaa laatuun. Halvat keittimet polttavat riisin pohjaan. Kannattaako panostaa riippunee siitä kuinka usein sitä riisiä syödään, meillä täällä aasialaisvaikutteisessa Seattlessa riisi on ruoka-aineena moninkertaisesti tärkeämpi kuin pasta tai peruna. 

 




Mitkä ovat sinun keittiösi kulmakivet? Ne laitteet joista saat päivittäin iloa, ja jotka tuottavat sellaista arkista onnentunnetta. Ehkä se on se leipäkone jonka kaikki muut ovat jo unohtaneet, vai onko se sauvasekoitin tai ehkä jotakin samantapaista kuin minun listallani? Olen aina ajatellut vastustavani kaikenlaisia vempaimia mutta tätä kirjoittaessa joudun toteamaan, että ehkä ei sittenkään. Oma listansa ovat ne keittiön pienkoneet joita käytetään vähän harvemmin.



Kommentit

  1. Haa, aika paljon kaikkea vempelettä. Saisiko kierroksen teidän keittiössä laajemmin, missä kaikki nämä säilytetää :D Meillä eniten käytössä kahvinkeitin ja sauvasekoitin, molempia valittu hartaudella sopimaan meidän arkeen. Leipäkoneesta luovuimme, koska tilaongelma. Leivänpaahtimesta voisi luopua, mutta tuossa nököttää. Yleiskone ja vohvelirauta on saatavilla, mutta niin, että joutuu harkita esille ottamista. Keittiöt pitäisi suunnitella niin, että kaikilla tarvittavill laitteilla olisi looginen siisti paikka ja kunnon pistorasiat..

    VastaaPoista
  2. kahvinkeitin - oli pitkään kaapissa, nyt taas käytössä
    sitruspuserrin - sama, oli pitkään kaapissa, nyt taas käytössä
    sauvasekoitin - ei ihan päivittäisessä käytössä
    lapsella käytössä leivänpaahdin päivittäin
    kuplakone /hiilihapottaja

    Tykkään kyllä kaupoissa tutkailla kaikenlaisia härpäkkeitä, mutta tilaa on niin vähän, etten halua oikeastaan mitään ylimääräistä keittiööni.

    VastaaPoista
  3. Meillä on kai murto-osa sun varusteista käytössä �� Olemme vaan laiskoja niitä mukana raahata. Hyvä uuni ja mikro on ehdoton must. Tässä kämpässä on kaikki perusvarusteet olemassa. Omaa espressokahvikeitintä olisin kaivannut, mutta se vanhus irtisanoi sopimuksensa pari vuotta sitten. Eipä tullut vielä hankittua uutta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän