Siirry pääsisältöön

huomenna alkaa uusi vuosi!

Katsoin itsekin ne kuvat viimevuodelta... kyllä meidän elämä näyttää tylsältä, ihan samaa – vuodesta toiseen. Tai ei se tylsältä näytä. Ihan kivalta se näyttää, samalta kylläkin. Hyvä niin. Mä mietin et kai nää kuukauden ekat kuvinen sit kuvaa meidän elämää hyvin, jos kerran samat teemat toistuu vuodesta toiseen... lapset, perhe, klinikka, ruoka ja viini – niistä on hyvä elämä tehty. Myös tämä päivä... perheestä, lapsista, viinistä ja vähän luksuksestakin.

Huomenna kaksi kolmesta aloittaa koulun. M menee isojen isoon kouluun, O tutustuu omaan eskariinsa. Syyskuu alkaa ja omalla tavallaan myös vuosi vaihtuu. Elämää rytmittää melkein enemmän kuin varsinainen vuoden vaihde kouluvuoden vaihtuminen syyskuun alussa, kesä päättyy ja uusi vaihe alkaa.

Sitä kai sanotaan että lapsen eka koulupäivä isossa koulussa on käänteentekevä, etenkin vanhemmille... Yhtäkkiä se on jo niin vanha, että aloittaa koulutusputkensa ja laumoittain lasten vanhempia seisoo kyyneleet silmissä luokkahuoneiden ovien takana, räpsimässä valokuvia ja varmistamassa että se ihan varmasti pärjää... Ne on ekaa kertaan saattaneet lapsensa koulubussiin ja katsoneet kun bussi ajaa pois sen reppuselkäisen kanssa. Sen jälkeen ne on hypänneet autoon ja ajaneet bussin perässä koululle. Seuraava vastaava hetki on kuopuksen, meidän tapauksessa kuopusten astuessa isoon opinahjoon, eikä talossa ole enää yhtään vauvaa. Sit tulee yläaste, sen jälkeen lukio ja hups, niistä tulikin aikuisia ja ymmärtää itsekin olevansa ikäloppu. M valmistuu lukiosta kesäkuussa 2026. Se luki siellä vanhempainillassakin – ”Welcome parents of class of 2026”


Mä olen saattanut tyttäreni ekaa kertaa koulubussiin jo keväällä 2012. Mä valmistaudun henkisesti – ja toivon varpaatkin ristissä että niin käy – saattavani toisen pojistani siihen samanlaiseen bussiin kahden viikon sisällä. Mietin miten O ottaa vastaan sen tosiasian et on ainoa joka ei pääse dösällä kouluun, onhan se aika väärin.  Mulla ei ole epäilystäkään siitä etteikö se – siis M – pärjäisi. Pärjäähän se... ihan varmasti. Ja jos ei syystä tai toisesta pärjäis, niin ratkotaan sitä sitten. Luotan siihen että pojatkin pärjää ja kaikista varminta on se että mä pärjään. Katson kalenteria ja mietin miltä musta tuntuu, kun kerran viikossa, maanantaisin yhdestä kahteen, mulla ei ole yhtään lasta. Yksi kokonainen – no 50 minuuttia – vapautta, jokainen viikko. Huikeeta!




me mentiin hakemaan syyskuun viinilähetystä, mutta palattiin tyhjin käsin... avattiin sit pullo omista varastoista. Uunissa kypsyy paahtopaisti ja sen seuraksi valkosipuliperunat.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää