Siirry pääsisältöön

kakka- ja merirosvojuttuja

Eilen päätin ettei vessassakäymisestä tarvitse enää palkita ja kahta tuntia myöhemmin K oli ensin kakannut housuunsa ja sen jälkeen pissannut sohvaan. Kaavittuani kourallisen kakkaa kalsareista, jynssättyäni sohvan ja pestyäni miehen palautamme palkinnon.

Lähin palkinnoksi sopiva on suklaadonitsi ja tarjoilen arjen sankarille haukun donitsista suorituksen päätteeksi. Aamusta mulle tarjoillaan ruokapöytään potta, jossa lapsen omin sanoin keltaisessa kastikkessa kelluu suklaadonitsi... seuraavaksi se pyytää saada haukun. Käydään kumoamassa se potan donitsi vessaan ja sit otetaan haukku siitä eilisestä suklaadonitsista. Homma pelittää taas eikä pojalla ole aavistustakaan tilanteen koomisuudesta.

suklaadonitsi - ei kakkaa


Merirosvojuhlien alla joku on vaihtanut mun lapset merirosvoihin ja meillä asuu nykyään Jake,Izzy ja Cubby. Ne syö merirosvoruokaa – kultakaloja – ja huutaa hurjia taisteluhuutoja tapellessaan Kapteeni Koukun koukusta. Niin hurjia että me seistiin yhden rosvon kanssa yläkerran aulassa ennen aamuseitsemää miettimässä mitä meillä oikein tapahtuu.



Merirosvomiekat haettiin lelukaupasta, kultarahat seuraavasta ja biletyskaupasta tilattiin 12 mustaa pääkalloilmapalloa ja hankittiin pääkallotatskat ja aarrelaatikoitten käädyt. Oikeesti on ihan sikamakeeta huomata et ne on näin innoissaan bileistään ja jaksoi jopa ruokakaupassa maitohyllyllä, kun kermat kerran oli tulossa heidän kakkuun... ”joka on maailman suurin ja paras ja ainakin nääääääääääin korkee” Enää tän rosvorouvan pitäis leipoa se kakku ja pakata ne pienet aarrearkut.

helyjä



Sivuhuomautuksena todettakoon, että jos ajomatkan aikana läikyttää kahvinsa päälleen ja sitä sitten siinä ajon aikana siivoilee yleispuhdistusaineella ja talouspaperilla ja epähuomiossa suihkauttaa sitä pesuainetta myös kahviinsa, kahvi a) maistuu pahalle ja b) närästää.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...