Siirry pääsisältöön

huomenna jos jumala suo



Nyt on j-o-u-l-u-l-o-m-a... neljä päivää aikaa olla röhnöttää. Leikkiä ja katsoa elokuvia, pelata lautapelejä, rakentaa legoilla ja siemailla joulupukin loisteessa skumppaa. Tänään kun ajelin töihin ylhäisessä yksinäisyydessä mietin onko oikeasti koko maailma jo lomalla. Yöllä K yski. Kuuntelin sitä ja ahtaalle käyvää hengitystä. Puhelimessa sanoin Freddelle että lääkekaapissa on kortisonit, anna sitä – soitin lastenlääkäriin ja pyysin apteekkiin lisää.



Töissä puhelimen soidessa taukoamatta laitoin asioita tärkeysjärjestykseen niin omassa kuin muittenkin elämässä.

Oli se joka oli syönyt jo aviomiehensäkin morfiinit, ja se joka vasta ennen neljää huomasi astmalääkkeen olevan lopussa. Oli se nainen joka heräsi päiväänsä yskien verta ja poika joka pyysi ettei hänen äitinsä vielä  tänään saisi keuhkosyöpädiagnoosiaan. Sitten oli se mies jonka tietokonetomografia oli puhdas ja se toinen jolla ei ollutkaan perinnöllistä hengityselinsairautta. Kiireinen päivä. Soitin Kaliforniaan. Soitin Teksasiin ja Floridaan. Soitin Oregoniin ja ihan vaan Seattleen. Keräsin tietoja tuleviin konsultaatioihin, pyysin kuvia, raportteja ja historiaa. Neuvottelin apteekkien ja labrojen kanssa. Todistin puhelimitse ettei potilas ole raskaana.  Faksasin sinne ja tänne.



Viideltä pakkasin joululahjat laukkuun, toivotin kaikille ihanaa joulua ja tunsin syvää kiitollisuutta että olen löytänyt näin ihanan työyhteisön. Suurin osa meidän potilaista on ihan valtavan sairaita, niin sairaita että kuolema on läsnä omassa työssä päivittäin, puhutaanhan potilaista joilla on keuhkosyöpä, sydämen vajaatoiminta, kystinen fibroosi tai loppuvaiheen keuhkoahtaumatauti. Puhelu ruumishuoneelta on arkipäivää, ja kysymys siitä kuka allekirjoittaa kuolintodistuksen. Ehkä se tekee työyhteisöstä niin yhteen nivotun, kuin perheen.

lääkäreitten joululahja meille työntekijöille




Huomenna, jos Jumala suo... julistaa Suomen Turku joulurauhan. Aamulla keitän riisipuuron ennen joulujumalanpalvelusta. Kukaan ei ole hangannut hammasharjalla  jalkalistoja, pyykit on pesemättä ja kaapit järjestämättä. Pullan ostin kotimatkalla kaupasta. Joulu tulee silti, onhan tie joulumaahan meidän jokaisen sydämessä. Tärkeämpää on olla yhdessä, onhan Joulu. Rikas, rakas Joulu... yhtä ihana, vuosi toisensa jälkeen.

joulupulla lähikaupasta


Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.



Kommentit

  1. Ihanaa joulua teidän perheelle!

    VastaaPoista
  2. Hyvää arkeen paluuta perheellesi, ja oikein hyvää paranemista O:lle! Joulupukin loisteessa skumpan siemailu kuulostaa ihanalta mutta myös mielenkiintoiselta, ehkä joulupukkinne on ollut (jopa vuodenaikaan nähden) hieman liikaa Petteri Punakuononsa kanssa? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, taitaa joulupukkikin siemailla skumppaa Petterin kanssa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...